Moskovanvahtikoira (ven.Московская сторожевая, Moskovskaya storozhevaya) on venäläinenkoirarotu, jonka puna-armeija on jalostanut. Viime aikoihin asti moskovanvahtikoiria oli erittäin vaikea löytää entisen Neuvostoliiton alueiden ulkopuolelta, mutta nyt niistä on tulossa suositumpia Euroopassa ja niitä on viety myös Yhdysvaltoihin. Rotu ei ole FCI:n hyväksymä, mutta se on tunnustettu virallisesti Venäjän Kennelfederaatiossa (RKF) ja Unkarin Kennelliitossa (MEOES).
Rotua voisi ensinäkemältä erehtyä hyvin helposti luulemaan bernhardinkoiraksi, vaikka sen luonne onkin paljon karumpi ja vieraita kohtaan varautuneempi.lähde? Se on kookas ja voimakasluustoinen. Sillä on massiivinen pää ja pitkä, tuuhea häntä. Karvapeite on tiheä ja väriltään aina punavalkoinen[1]; punaisen sävy vaihtelee punaisesta ja soopelista punaiseen mustilla karvankärjillä[2]. Ihanneväritys on punaiset, soopelireunaiset laikut valkoisella pohjalla, "tumma" pää mustalla maskilla, mustat "lasit" silmien ympärillä ja mustat korvat kontrasteina vaaleampisävyiseen runkoon.[2] Urosten ihannesäkäkorkeus on 77–78 cm ja narttujen 72-73 cm; säkäkorkeudelle ei ole olemassa maksimirajaa.[2] Urosten tulee painaa vähintään 55 kg ja narttujen vähintään 45 kg[2]; Desmond Morriksen mukaan paino vaihtelee käytännnössä noin 45–74 kg välillä[1].
Luonne ja käyttäytyminen
Moskovanvahtikoira.
Moskovanvahtikoira on älykäs ja tasapainoinen.[1] Voimakkaan vahtiviettinsä vuoksi se sopii vain kokeneille koiraihmisille. Toisin kuin bernhardinkoira, rotu myös vaatii paljon tarmokasta liikuntaa. Päinvastoin kuin monet muut molossit, se ei kuolaa.lähde?
Alkuperä
Moskovanvahtikoiria kasvatettiin bolsevikkien aikaisella Venäjällälähde? armeijan omistamassa Punaisen Tähden kennelissä[2]. 1950-luvulla venäläiset koirankasvattajat risteyttivät keskenään bernhardinkoiran ja kaukasiankoiran tavoitteenaan luoda kookas moskovalainen vahtikoira. Tarkoituksena oli yhdistää ensiksi mainitun koko ja voima sekä jälkimmäisen aggressiivisuus ja valppaus - bernhardinkoiraa pidettiin nimittäin liian hitaana ja kömpelönä ja kaukasiankoiraa vastaavasti liian pienikokoisena urbaaniksi vahtikoiraksi.[1] Rotumääritelmän mukaan risteytyksissä käytettiiin myös englantilais-venäläistä ajokoiraa. Moskovanvahtikoira-rodun kantakoira oli Orslan.[2]
Rotumääritelmä laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 1958, ja seuraava versio julkaistiin vuonna 1985, jolloin rotu saavutti Neuvosto-Venäjällä samalla virallisen aseman. Vuonna 1992 Venäjän koirankasvattajien yhdistys vahvisti silloisen rotumääritelmän, ja vuonna 1997 uuden version pienine muutoksineen hyväksyivät sekä RKF että Venäjän maatalousministeriön alainen eläintenjalostuksen jaosto.[2]
RKF työskentelee FCI:n kanssa, jotta rotu tunnustettaisiin myös kansainvälisesti. Tällä hetkellä moskovanvahtikoira saa osallistua kansainvälisiin näyttelyihin niissä FCI-maissa joiden kennelliitoissa se on hyväksytty, minkä vuoksi mm. Budapestissa vuonna 2008 järjestetyssä Euroopan voittaja -näyttelyssä oli mukana moskovanvahtikoiria. Sillä ei kuitenkaan ole vielä FCI:n virallista tunnustusta eli esimerkiksi Suomessa se ei saa osallistua virallisiin näyttelyihin. Venäjällä niitä esiintyy näyttelyissä laajalti ja ne hyväksytään kaikkiin Venäjän kennelliiton hyväksymiin näyttelyihin.lähde?
Lähteet
↑ abcdMorris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 620. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
