NATO Response Force (NRF) on vuonna 2003 Nato-maissa perustettu joukko, jonka tarkoituksena on kyetä lähtemään toiminta-alueelle viidessä päivässä ja kyetä toimimaan 30 päivää omillaan ilman lisähuoltoa. NRF on osa neljästä toimenpidekokonaisuudesta, joiden tarkoituksena on parantaa Naton toimintakykyä. Muut kolme toimenpidekokonaisuutta ovat Prahan kokouksen toimintakykysitoumukset (the Prague Capabilities Commitment), Naton johtosuhteiden virtaviivaistaminen sekä strategisen esikunnan luominen NorfolkiinVirginiaan muotoilemaan liittolaisten asevoimien muutosta.
NRF on Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeldin kehittelemä idea. Tavoitteena on kerätä valmiuteen 25 000 miehen joukot käytettäväksi muutaman päivän varoitusajalla. Joukko on merkittävin Naton uudistushanke kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Joukkoa voidaan käyttää Naton 5. artiklan mukaiseen yhteiseen puolustukseen tai Naton 5. artiklasta riippumattomiin tehtäviin, kuten evakuointeihin, katastrofien jälkihoitoon, humanitaarisissa kriiseissä ja terrorismin vastaisissa operaatioissa. Sitä voidaan käyttää myös sotilaallisen voiman näytön välineenä diplomatian tehostamiseksi. Joukolla voidaan edistää Naton ja tarvittaessa myös Yhdistyneiden kansakuntien päämääriä.
Joukko julistettiin toimintakykyiseksi marraskuussa 2006. Joukon jäsenet palvelevat puoli vuotta, minkä jälkeen rotaatiossa tulevat seuraavat. Joukko sisältää tällöin prikaatin kokoisen maavoiman, kyvyn pakottavaan maihinnousuun tai maahanlaskuun, meritaisteluosaston, millä on lentotukialusyksikkö, amfibio-osasto ja pinta-alusosasto sekä ilmavoimaa, joka kykenee 200 taistelulentoon päivässä.
NRF ajautui kuitenkin ongelmiin jo vuoden kuluessa osallistujamaiden leikatessa osallistumistaan ja siirtäessä kalustoa ja mm. Irakissa ja Afganistanissa käytäviin sotiin.[1]
Espanja sitoo joukkoon 2 200 henkilöä, laivoja, lentokoneita ja helikoptereita. Ranska 1 700 henkilöä, Saksa 1 100 henkilöä, Yhdysvallat 300 henkilöä, laivoja ja lentokoneita. Johto kuuluu briteille ja maavoimien komentajuus turkkilaisille.
Kalusto – Prahan toimintakykysitoumukset
Tarvittava kalusto liittyy Prahan kokouksen toimintakykysitoumuksiin (edellä), mitkä sisältävät Naton pääsihteeri George Robertsonin mukaan seuraavia toimintakyvyn vajavaisuuksia poistavia toimenpiteitä:
Yhdysvaltain ilmavoimien 446. laivueen C-17 Globemaster III Alankomaissa 9. toukokuuta 2000.
Saksa sitoutuu vuokraamaan C-17-kuljetuskoneita tilapäisesti ja johtamaan yhteenliittymää, mikä muodostaa poolin ilmakuljetusvoimavaroille ja ilmakuljetuskyvyn ylläpitämiselle.
Alankomaat, Kanada, Ranska, Italia ja Turkki sitoutuvat erikseen hankkimaan lennokkeja (UAV - Unmanned Aerial Vehicles)
Ohjattavia ammuksia (Precision-Guided Munitions) hankkivat Belgia ja Norja poolina, Alankomaat ja Espanja hankkivat ammuksia vaimentamaan vihollisen ilmapuolustuksen (SEAD - suppression of enemy air defences)
Saksa ja Norja sitoutuvat parantamaan miinanraivauskykyä.
Tanska ja Norja muodostavat tukevat ilmatankkausta ja Espanja johtaa yhteenliittymää, mikä tarjoaa halukkaille jäsenvaltioille mahdollisuuden osallistua ilmatankkauspooliin.
Suojeluvarustuksen ydinaseiden, biologisten aseiden sekä kemiallisten aseiden (NBC) tunnistamiseen ja niiltä puolustautumiseen järjestävät Puola ja Unkari.
Puolustusministeriön osastopäällikkö Pauli Järvenpään mukaan Nato aikoo ottaa NRF:ään mukaan Euroopan unionin taistelujoukkoihin osallistuvat maat, vaikka ne eivät olisikaan Naton jäseniä.
Naton liittoutumattomat rauhankumppanit
Euroopan unionin taistelujoukkoihin osallistuvat maat voinevat tulevaisuudessa integroitua myös Nato Responce Forceen. Keskustelua käydään muun muassa Ruotsissa. [2]
