Donald Henry ”Don” Rumsfeld (9. heinäkuuta1932 – 29. kesäkuuta2021[1][2]) oli yhdysvaltalainenpoliitikko ja liikemies, joka toimi Yhdysvaltain puolustusministerinä kahteen kertaan, George W. Bushin hallinnossa 2001–2006 ja aiemmin Gerald Fordin hallinnon henkilöstöpäällikkönä 1974–1975 sekä puolustusministerinä 1975–1977. Rumsfeld oli Yhdysvaltain 21. puolustusministeri ja kaikkien aikojen vanhin tuohon virkaan valittu henkilö. Hän oli myös nuorin puolustusministeri palvellessaan Fordin hallinnossa. Ministerintoimien lisäksi Rumsfeld teki pitkän uran sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Rumsfeld syntyi 9. heinäkuuta 1932 Jeannette Kearsleyn (o.s. Husted) ja George Donald Rumsfeldin poikana. Hänen isänsä oli amerikansaksalaisesta suvusta, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin 1870-luvulla. Donald kasvoi WinnetkassaIllinoisissa.
Princetonin koulukuvassa 1954
Rumsfeld opiskeli Princetonin yliopistossa, jossa suoritti alemman tutkinnon 1954. Hän palveli Yhdysvaltain laivastossa 1954–1957 ilmailukouluttajana. Koulutuksensa jälkeen hän lensi Grumman F9F Pantheria. Rumsfeld oli aktiivisessa reservissä aina vuoteen 1975, jolloin hänestä tuli puolustusministeri.
Ura
Kongressi
Vuonna 1965
Vuonna 1957 hän tuli Washingtoniin kongressimiehen apulaiseksi. Investointipankkiuran jälkeen hänet valittiin edustajainhuoneeseen Illinoisista vuonna 1962 ja uudelleen 1964, 1966 ja 1968.
Nixonin hallinto
Rumsfeld erosi kongressista vuonna 1969, jotta hän voisi työskennellä presidentti Richard Nixonin hallinnossa. Samana vuonna hän sai työkseen Office of Economic Opportunity -viraston uudistamisen ja uudelleenorganisoimisen. Nixon nimitti Rumsfeldin neuvonantajakseen joulukuussa 1970.
Helmikuussa 1973 hän muutti Brysseliin Nato-edustajaksi.
Fordin hallinto
Puolustusministeri n. 1976
Rumsfeld pyydettiin takaisin Washingtoniin Nixonin erottua elokuussa 1974. Uusi presidentti Gerald Ford nimitti hänet valkoisen talon kansliapääliköksi. Hän toimi virassa vuosina 1974–1975. Rumsfeld nimitettiin puolustusministeriksi 20. marraskuuta 1975. Hän toimi tehtävässä tammikuuhun 1977 asti. Samana vuonna hän sai Presidential Medal of Freedom -kunniamerkin. [3]
Yksityinen sektori
Puolustusministeriuransa jälkeen Rumsfeld siirtyi vuosiksi 1977–1985 lääkeyhtiö G.D. Searleen, jossa hän oli toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana. Hän oli myös 1990–1993 General Instrument Corporationin toimitusjohtaja ja puheenjohtaja. Ennen uutta ministerinasemaansa Rumsfeld oli lääketehdas Gilead Sciencesin johtokunnan puheenjohtaja. Ennen tätä hän johti ballististen ohjusten uhkaa ja avaruuspuolustusta käsitteleviä komissioita.
Bushin hallinto
Puolustusministeri 2005
George W. Bush nimitti Rumsfeldin puolustusministeriksi 20. tammikuuta 2001. Varapresidentiksi vallittu Dick Cheney oli aiemmin suositellut Rumsfeldia Bushille. Bushin kaudella Rumsfeld oli erittäin näkyvä henkilö, koska hän johti Pentagonia, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja vuonna 2003 Irakiin. Erityisesti arvosteltiin hänen lausuntojaan Bagdadin pommituksen aikana. Retoriikassaan ennen Irakin sotaa Rumsfeld jakoi Euroopan maat sotaa vastustavaan ”vanhaan Eurooppaan” ja Yhdysvalloille myötämieliseen Itä-Eurooppaan eli ”uuteen Eurooppaan”.[4]
Rumsfeldiä arvosteltiin voimakkaasti Irakin sodan aloituksen ja kulun vuoksi. Rumsfeldin suhdetta Pentagonin kenraaleihin pidetään huonona, ja eläkkeelle jääneet kenraalit vaativat hänen eroansa.[5][6][7][8]
Demokraattien välivaalivoiton jälkeen 8. marraskuuta 2006 republikaanilähteet ilmoittivat Rumsfeldin eroavan.[12] Yhdysvaltain senaatti valitsi joulukuussa Rumsfeldin seuraajaksi keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajana vuosina 1991–1993 toimineen Robert Gatesin äänin 95–2.[13] Gates vannoi virkavalan ja aloitti tehtävässä 18. joulukuuta.[14]
Donald Rumsfeld perusti 2007 The Rumsfeld Foundation -säätiön. Se keskittyy julkisella palvelulla työskentelevien ihmisten rohkaisemiseen Yhdysvalloissa. Ulkomailla säätiö on tukenut muun muassa vapaiden talousjärjestelmien kasvua. Rumsfeld tuki säätiön toimintaa myös itse. Tammikuusta 2014 lähtien säätiö on sponsoroinut yli 90 yhteistyökumppania Keski-Aasiassa. Se on lahjoittanut 1,2 miljoonan dollarin edestä opintotukia ja stipendejä. Säätiö on lahjoittanut myös 2,4 miljoonaa dollaria veteraanien tukemiseen.[15]
Kuvia
Laivaston luutnanttina (ylärivissä oikealla) 1955
Presidentti Nixonin neuvontantajana 1971
Urheilullinen Rumsfeld vuonna 1974
Presidentti Fordin työhuoneessa, paikalla mm. ulkoministeri Henry Kissinger
Puolustusministerin virkavala (1975)
Puolustusministerinä 1976
Ronald Reagan nimittää Rumsfeldin Lähi-idän edustajaksi 1983
Presidentti Ford tapaa kansliapäällikkönsä Rumsfeldin ja Cheneyn vuonna 1975
Varapresidentti Dick Cheney ja entinen puolustusministeri Rumsfeld presidentti Fordin hautajaisissa 2007
Bushin hallinnon aikaan
2002
2002
Presidentti Bush ja keskeisiä ministereitä (2006)
Cheney ja Rumsfeld, 2003
Bush ja Rumsfeld Pentagonin edustalla syyskuun 12. päivänä 2001
,_Vice_President_of_the_United_States,_and_former_U.S._Secretary_of_Defense_Donald_H._Rumsfeld_(right)_both_stand_at_attention_and_render_final_farewell_honors_as_the_U.S_070102-F-TS452-206.jpg)
,_and_his_national_security_team_gather_in_the_Pentagon%27s_Executive_Support_Center_for_briefings_on_the_latest_developments_in_Iraq,_Afghan_-_DPLA_-_5ea50f8ecd3e066944598020a347ce94.jpeg)
.jpg)
,_U.S._Secretary_of_Defense,_Minister_of_Defense,_Jan-Erik_Enestam_(center)_of_Finland;_and_Minister_of_Defense,_Jan_Troborg_(right)_of_Denmar_-_DPLA_-_4e0cdfd35b9365f81dd4cd68a58f36e9.jpeg)
