Parton syntyi 19. tammikuuta 1946 Sevier Countyssa Tennesseessä neljäntenä 12 lapsen sisaruskatraaseen. Hänen vanhempansa Robert Lee Parton ja Avie Lee Owens olivat köyhiä, ja Dolly kasvatettiin pienessä mökissä Locust Ridgessä Great Smoky Mountains -vuorilla. Hänen äitinsä soitti kitaraa ja isoisä oli viulisti ja lauluntekijä. Dolly sai sedältään kitaran seitsenvuotiaana ja alkoi kolmen vuoden sisällä esiintyä knoxvilleläisellä televisiokanavalla. Hän esiintyi Grand Ole Opryssa 10-vuotiaana ja levytti ensimmäisen singlensä "Puppy Love" vuonna 1960. Lukionsa marssiorkesterissa hän soitti rumpua.[1]
Laulajanura
Lukion jälkeen Parton muutti Nashvilleen tavoitellakseen countrylaulajan ja lauluntekijän uraa. Nashvillessa hän työskenteli aluksi lauluntekijä Bill Owensin kanssa. Partonin ensimmäiset menestyslaulut olivat vuonna 1966 Owensin kanssa tehdyt "Put It Off Until Tomorrow" ja "The Company You Keep", jotka Bill Phillips lauloi top-10-listalle. Vuonna 1967 Parton levytti oman laulunsa "Dumb Blonde", joka nousi listasijalle 27. Partonin ensialbumi Hello, I'm Dolly julkaistiin 1967 Monument-merkillä.[1]
Porter Wagoner ja Dolly Parton vuonna 1971.
Countrytähti Porter Wagoner otti pian Partonin vakioesiintyjäksi televisio-ohjelmaansa, ja he alkoivat myös levyttää yhdessä RCA-levy-yhtiölle vuodesta 1968 alkaen. Heidän yhteistyönsä kesti useita vuosia ja tuotti kaksikolle useita hittejä. Country Music Association nimesi heidät vuoden 1968 lauluryhmäksi.[1]
Parton vuonna 1977.
Parton julkaisi vuonna 1968 ensimmäisen soolosinglensä "Just Because I'm a Woman". Vuonna 1970 Parton sai ensimmäisen soolohittinsä kappaleella "Mule Skinner Blues". Sitä seurasi sarja uusia menestyskappaleita kuten "Joshua" (1971), "Coat of Many Colors" (1971) ja "Jolene" (1974). Parton ja Wagoner lakkasivat kiertämästä yhdessä 1974, ja Parton jatkoi kokonaan sooloesiintyjänä. Hänet valittiin vuoden countrynaislaulajaksi 1975 ja 1976. Hän laajensi tyyliään tuolloin myös popin, balladien ja diskon suuntaan ja teki muun muassa kappaleen "I Will Always Love You" (1974). Vuosien 1974–1980 välillä Parton saavutti kahdeksan countrylistaykkössijoitusta ja oli noussut niin countryn kuin popmusiikinkin supertähdeksi.[1]
1980-luvulla Parton jatkoi menestyslevyjen tekemistä, joista moni liittyi elokuviin, joissa hän tuolloin näytteli. Vuonna 1986 hän ei kuitenkaan enää saanut yhtään top-10-hittiä, joten RCA ei uusinut hänen sopimustaan. Parton siirtyi Columbia Recordsille ja teki levyn Trio yhdessä Emmylou Harrisin ja Linda Ronstadtin kanssa. Levy nousi countrylistaykköseksi ja voitti Grammyn parhaasta duon tai ryhmän countrylevystä.[1]
Vuonna 1992 Whitney Houston sai superhitin levytyksellään Partonin vanhasta laulusta "I Will Always Love You". Partonin oma ura oli kuitenkin jo hiukan hiipunut, joten hän ryhtyi kirjoittamaan bluegrass-musiikkia, joka oli hänen vanha suosikkinsa. Parton levytti kolme bluegrass-albumia, joista ensimmäinen valittiin vuoden bluegrass-albumiksi.[1]
Parton on levyttänyt musiikkia vielä 2020-luvullakin.[2] Hän on uransa aikana julkaissut 65 studioalbumia, joista kaikki ovat päässeet julkaisuaikanaan Billboardin kantrialbumeiden listan top 20:een. Hänellä on myös naisartistina eniten top 10 -albumeita kantrialbumeiden top-listalla.[3]
Parton tapasi Tennesseehen muutettuaan Carl Deanin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1966. Parilla ei ole omia lapsia, ja he asuvat erillään vaikka ovatkin yhä naimisissa.[1] Pari uusi vihkivalansa vuonna 2016[4]. Partonin kummilapsi on laulaja-näyttelijä Miley Cyrus.[5]
Partonilla on Tennesseen Pigeon Forgessa oma huvipuisto nimeltä Dollywood.[1] Parton tunnetaan musiikkinsa lisäksi persoonastaan ja ulkonäöstään, johon kuuluvat ylisuuret vaaleat peruukit, liioiteltu meikki, näyttävät vaatteet ja suuret rinnat.[1]
Merkitys
Partonilla on ollut suuri merkitys countrymusiikissa. Hän on yksi ensimmäisistä naispuolisista countryn supertähdistä ja ensimmäisiä, jotka toivat countryn popmusiikin valtavirtaan uuden yleisön kuultavaksi. Häntä on pidetty myös yhtenä Yhdysvaltain parhaista lauluntekijöistä.[1]
↑ abcdefghijklDavis, Mary Virginia: Musicians and Composers of the 20th Century, s. 1082–1085. (toim. Cramer, Alfred William) Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128
.jpg)
.png)
