Maunu oli maanpaossa Novgorodissa vuodet 1028–1035. Vuonna 1028 hänen isänsä Olavi Pyhä joutui pakenemaan Kiovan VenäjälleJaroslav Viisaan hoviin Novgorodiin yhdessä Magnuksen kanssa, jättäen matkalla Astrid-äidin Ruotsiin. Maunun äidin sisarpuolen, ja Jaroslav Viisaan vaimon Ingegerdin suostuttelusta Maunu jäi Novgorodiin, kun isä Olavi palasi Norjaan vuonna 1030. Tuona vuonna Olavi kuoli Stiklestadin taistelussa Norjan kruunusta. Isän kuoltua Jaroslav Viisas otti Maunun osaksi kotiväkeään, ja hän asui ja kasvoi Novgorodissa. Maunu palasi Norjaan Knuut Suuren kuoltua. Norjan ylimystö oli kyllästynyt tanskalaisten valtaan ja valitsi Maunun kuninkaaksi.[2]
Tanskan kuninkaan Hardeknutin kuoltua Maunusta tuli myös Tanskan hallitsija Sven Estridinpojan, Knuut Suuren sisarenpojan, perimisvaateista huolimatta.[1] Tanskan etelärajalla oli kapinointia, mutta Maunu voitti 1043 tärkeän taistelun Lyrskov Hedessä. Hänen lisänimensä sanotaan tulleen tuosta taistelusta. Sven ei kuitenkaan luopunut kruununtavoittelusta vaan hänen ja Maunun välillä oli useita yhteenottoja. He tekivät lopulta sopimuksen, jonka mukaan Svenistä tuli Tanskan jaarli.
Maunulle aiheutti päänvaivaa myös hänen Bysantista vuonna 1045 palannut setänsä Harald Ankara, joka tavoitteli valtaa Norjassa. Vuonna 1046 Maunu pakotettiin jakamaan valtansa ja Haraldista tuli Maunun kanssahallitsija. 1047 Sven ajettiin pois Tanskasta Ruotsin kuninkaan Anund Jakobin avulla. Sven ei saanut koottua tarpeeksi joukkoja, ja hänen täytyi paeta Skåneen.
Vuonna 1047 Maunu putosi hevosen selästä, mikä aiheutti hänen kuolemansa. Kuolinvuoteellaan hänen on sanottu julistaneen Svenin perijäkseen Tanskassa ja Haraldin Norjassa. Hänen ruumiinsa tuotiin Norjaan ja hänet haudattiin Trondheimin katedraaliin, johon myös hänen isänsä oli haudattu. Hänen kuollessaan Olavi Pyhän suora linja lakkasi hallitsemasta ja palasi valtaan vasta vuonna 1280 jolloin Eerik II Maununpoika (periytyi äitinsä kautta Maunun sisaresta) nousi valtaan.
