Lin Biao (kiin.: 林彪; pinyin: Lín Biāo; Wade–Giles: Lin Piao; 5. joulukuuta 1907 – 13. syyskuuta 1971) oli kiinalainen poliittinen johtaja ja Kiinan kansanarmeijan marsalkka, joka kuului puhemies Mao Zedongin lähimpiin miehiin. Kulttuurivallankumouksen tärkeimpiin johtajiin lukeutunutta Liniä pidettiin jonkin aikaa Maon todennäköisenä seuraajana, mutta myöhemmin hänet tuomittiin petturiksi. Vuonna 1971 Lin yritti huonolla menestyksellä kaappausta Maon syrjäyttämiseksi ja kuoli lento-onnettomuudessa ollessaan pakomatkalla[1].
Elämä
Lin oli varakkaan tehtailijan poika,[2] joka liittyi 18-vuotiaana sosialistiseen nuorisoliittoon. Hän pääsi Whampoan sotilasakatemiaan, missä tutustui Zhou Enlaihin. 1926 Lin Biao osallistui Sotaherrojen aikana pohjoiseen retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli lannistaa pohjoisessa kiinalaiset sotapäälliköt.
Tšiang Kai-šekin tultua Guomindangin puheenjohtajaksi kommunistit puhdistettiin puolueesta, mutta selvinneet perustivat Jiangxhin neuvoston. Kansalliset saartoivat kommunistit, jotka lokakuussa 1934 aloittivat 100 000 sotilaan voimin pitkän marssin Koillis-Kiinaan turvaan. Perille tuhansien kilometrien marssista oli vuoden kuluttua 20. lokakuuta 1935 selvinnyt vain 30 000.
Lin Biao erikoistui lähinnä sissisotaan, haavoittui 1938 ja pääsi hoitoon Moskovaan vuoteen 1942 saakka.[2] Vuonna 1945 Lin Biaosta tuli koillisen Kansan vapautusarmeijan komentaja. Hän jatkoi sissitaktiikkaa luopumalla yrityksestä pitää kaupungit hallussa, mutta pureutui ympäröivään maaseutuun eristäen Guomindangin joukot kaupunkeihin. Vuoteen 1948 mennessä Guomindang oli menettänyt Mantšurian Kansan vapautusarmeijalle. Lin Biaon komentama 4. kenttäarmeija osallistui Pekingin, Wuhanin, Kantonin ja Hainanin saaren valtauksiin. Lin Biaon ajattelussa korostui neljä ensisijaisperiaatetta: miesmäärä ennen aseita, politiikka ennen muuta, ideologia ennen rutiineja ja käytäntö ennen kirjaviisautta.
Lin Biao oli myös vastuussa kiinalaisista vapaaehtoisjoukoista Korean sodassa 1950–1953, minkä ansiosta hänet ylennettiin 1955 Kansan vapautusarmeijan marsalkaksi. Kiinan kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan, politbyroon, varapuheenjohtaja hänestä tuli 1958 ja puolustusministeri 1959.[2] Elokuussa 1966 Mao esitti Lin Biaota Liu Shaoqin sijaan seuraajakseen.
Lin Biao osallistui kulttuurivallankumouksen avaamiseen pitämällä 3. lokakuuta 1966 puheen, jossa kehotti arvostelemaan niitä, jotka ovat saaneet vaikutteita Nikita Hruštšovin Stalinia kohtaan suuntaamasta kritiikistä. Lin Biao myös kokosi Maon kootuista puheista pienen taskukirjan, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Maon punaisena kirjana.
Lin Biaon tapaan myös Zhou Enlai tuki aluksi kulttuurivallankumousta, mutta alkoi epäillä sitä sen jälkeen kun revisionistien ja kulttuurivallankumousta kannattavien nuorten punakaartilaisten väliset riidat puhkesivat väkivaltaisuuksiksi. Vuoden 1966 lopussa Zhou Enlai kehotti lopettamaan hyökkäykset puoluevirkailijoita vastaan. Kulttuurivallankumouksen henki kuitenkin säilyi kansanvapautusarmeijan tuella ja puhemies Maon säilyessä kampanjan johdossa. Revisionismia edustanut Liu Shaoqi erosi 13. lokakuuta 1968 mennessä kaikista viroistaan.
Lin Biao kannatti myös Maon vaimon johtamaa ns. Neljän koplaa. Pienen aseellisen kapinan jälkeen alettiin epäillä, että Lin Biao suunnittelee puhemies Maon murhaa ja vallankaappausta. Kiinan virallisen historian mukaan Lin Biao pelkäsi Maon kääntyneen häntä vastaan ja asemansa pelastamiseksi Lin Biao yritti vallankaappausta, minkä hänen oma tyttärensä paljasti.
Lin Biao yritti paeta Kiinasta Neuvostoliittoon lentokoneella, mutta kone putosi Mongoliassa. Kiinan korkein sotilasjohto puhdistettiin Lin Biaon kuolemaa seuranneina viikkoina.
Lähteet
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lin Piao”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 155. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 113. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
Aiheesta muualla
Lin Biaon puheita englanniksi
Sisällissodasta ja sissitaktiikasta
Ulkopolitiikkaa Yhdysvalloista ja Venäjästä
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
