Leipä on elintarvike, joka leivotaan leipäviljasta valmistetusta taikinasta ja paistetaan. Yleensä leipätaikinaan lisätään hiivaa tai käytetään taikinajuurta, jotta taikina nousisi.
Leipä-sana on germaanista alkuperää. Jo ensimmäisen Raamatun käännöksessä tunnetaan sana hlaifs ja vanhempi muoto hlaiba, jotka ovat muinaisesta gootin kielestä 300-luvulta. Suomessa ennestään leivistä käytettiin nimityksiä kyrsä ja rieska.lähde?
Historia
Leipä on tunnettu arviolta 6 000 vuoden ajan. Leivän keksijöinä pidetään muinaisia egyptiläisiä. Leivän leipominen oli Egyptissä kehittynyt ja arvostettu taito, ja leipää käytettiin siellä paitsi ruokana, myös rahana.[1]
Euroopassa Kaarle Suuri määräsi 800-luvulla, että kaikilla maanomistajilla piti olla oma viljavarasto ja leipureita. Leipureiden ammattikunta syntyi parisataa vuotta myöhemmin.[1]
Suomessa leipää on syöty jo yli tuhat vuotta. Suomessa syötiin aiemmin ohra- tai ruisleipää.[2]
Valmiiksi viipaloitu leipä tuli ensimmäisen kerran kaupallisesti myyntiin 7. heinäkuuta 1928 Yhdysvaltain Pohjois-Missourissa sijaitsevassa Chillicothen kaupungissa.[3]
Leipä merkitsee länsimaisissa kielissä osittain Raamatun vaikutuksesta kuvaannollisesti myös ylipäänsä ravintoa tai laajemmassa merkityksessä toimeentuloa[4], esimerkiksi sanonnoissa "pitää perhe leivässä" ja "leipälaji" sekä englannin sanassa breadwinner ('perheen elättäjä'). Myös Isä meidän -rukouksessa esiintyy lause "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme"[5], jonka Luther selitti Vähässä Katekismuksessa tarkoittavan "kaikkea, mitä ruumiimme ravinnoksi tai muuten välttämättä tarvitsee"; ruoan ja muiden aineellisten hyödykkeiden lisäksi siihen kuuluu hänen mukaansa myös muun muassa "kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, hyvät säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.[6]
Leivän perusmauste on suola, joka myös parantaa taikinaa sekä leivän rakennetta, väriä ja säilyvyyttä. Leivässä voidaan käyttää lisäksi monia muitakin mausteita sekä siemeniä ja yrttejä. Joihinkin taikinoihin lisätään sokeria, siirappia, rasvaa tai apuaineita, kuten etikka- ja maitohappoa.[7]
Muotoiltu taikina paistetaan tuotekohtaisessa lämpötilassa ja paistoajassa.[8] Esimerkiksi vehnästä tehdyt ruokaleivät voidaan paistaa 220–250 celsiusasteessa 20–30 minuutissa.[9]
Ruokaleipä on aterialla nautittava tai muuten ruoaksi syötävä leipä.[11] Osa ruokaleivistä on valmistettu ilman kohotusaineita, kuten rieskat ja tortillat.[12] Tälläiset ovat tavallisesti ohutleipiä. Jotkut leivät on kohotettu Leivinjauheella, kuten intialainen naan, scone-teeleipä. Soodaleipä taas on kohotettu ruokasoodalla. Hiivalla kohotetaan monet sekaleivät, vehnäleipä ja happamaton ruisleipä. Sekaleipiä ovat muun muassa grahamleipä, hedelmäleipä, hiivaleipä, hiivarieskajoululimppu ja moniviljaleipä. Leipää voidaan maustaa erityisillä aineilla, kuten hunajalla maustettu hunajaleipä. Leipämäisiä leivonnaisia ovat myös sämpylät ja sarvet. Erityisiä vehnäleivän muotoja ovat focaccia, fougasse, paahtoleipä, patonki, polakka ja ranskanleipä. Jotkut leivät on kohotettu hapattamalla, kuten esimerkiksi ciabatta, jälkiuunileipä, ruisleipä ja perunalimppu. Erityisellä tavalla päällystettyjä leipiä ovat coctailleipä ja jyväleipä. Erityisellä tavalla valmistettuja leipiä ovat mausteleipä, pannuleipä, pataleipä ja peltileipä. Leipiin kuuluvat myös korput, kuten laivakorppu Entisaikaan nälänhädän aikana tehtiin hätäleipää, johon käytettiin männyn kuoren lisäksi esimerkiksi olkia. Entisajan tapoihin kuului myös tehdä viljan kylvön aikaan kylväöleipää.[12]
Kahvileipä on kahvin tai teen kanssa syötävä, tavallisesti makea leivonnainen.[13]
Markkinoilla on monenlaisia erikoisleipiä, kuten vähähiilihydraattinen leipä, jossa jauhot korvataan siemenillä, kuidulla, rasvalla tai proteiinilla.[14]
Leivän kulutus on Euroopan maista suurinta Saksassa, jossa sitä kuluu noin 220 grammaa päivässä.[16] Suomalaisista 95 prosenttia syö päivittäin leipää, kun ruotsalaisista ja norjalaisista vain noin 60 prosenttia tekee samoin.[17] Suomalaiset söivät vuonna 2017 keskimäärin 110 grammaa leipää päivässä.[18]
Terveysvaikutukset
Täysjyväleivän on ajateltu usein aiheuttavan vähemmän verensokerin heilahteluja kuin valkoisen leivän. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ainakaan perinteisen suomalaisen täysjyväruisleivän kohdalla, joka nostaa verensokeria yhtä jyrkästi ja lisäksi hieman korkeammalle tasolle. Täysjyväruisleivän aiheuttama verensokerin kokonaisnousu on lisäksi 20 prosenttia suurempi kuin valkoisella vehnäleivällä.[19]
