Muinaisen Egyptin ruokakulttuuri käsittää kolme vuosituhatta, minkä aikana ruokailutottumikset muuttuivat hallitsijoiden, uskonnollisten tulkintojen ja egyptiläisten kauppakumppanien vaikutuksen mukaan.

Egyptiläisillä ei ollut tapana syödä ruokailuvälineillä, vaan ateriointi tapahtui käsin. Käsien huuhtomista varten egyptiläisillä oli aina ruokapöydässä vesivati.^[1]

Tutankhamonin haudasta on löytynyt merkittävä määrä todisteita siitä, mitä muinaiset egyptiläiset söivät. Haudasta löytyi mm. vehnää, papuja, vesimeloneja, viikunoita ja manteleita.^[2][3] Kuninkaallisesta statuksesta kielii esim. se, että Tutankhamonin haudasta löydetyistä taateleista oli poistettu valmiiksi kivet, jottei faaraon tarvitsisi itse tehdä tätä.^[4]

Leipä sisälsi paljon hiekkaa, ja osin siksi egyptiläisten hampaat olivat usein hyvin kuluneita. Tutkijat ovat arvelleet, että hiekkaa lisättiin jauhojen jauhamisen helpottamiseksi. Lisäksi hiekkakivestä valmistetut myllykivet lisäsivät hiekan määrää leivässä ja kuluttivat hampaita.^[5]

Varsinkin papiston keskuudessa tavattiin paljon sydän- ja verisuonitauteja. Tämä johtuu siitä, että papistolla ja heidän perheillään oli tapana syödä temppeleihin tuotu ruokauhri seremonioiden jälkeen. Tällaisia ruokia olivat mm. naudanliha, kakut ja alkoholi. Nämä ihmiset saivat arviolta puolet päivittäisestä energiastaan rasvasta.^[6]

Muinaisessa Egyptissä ei tunnettu sokeria. Makeutusaineena käytettiin hunajaa, joka oli erittäin kallista ja siksi ainoastaan rikkaiden saatavissa. Tavalliset kansalaiset käyttivät makeuttamiseen hedelmiä kuten taateleita.^[7]

Egyptiläisessä ruokakulttuurissa tavallisia kasviksia olivat viikunat, taatelit, selleri ja lehtisalaatti. Näitä viljeltiin paljon, minkä mahdollisti Niilin tulviminen. Kasviksia syötiin ennen kaikkea leivän kanssa. Yleisin ruokalaji oli leipä, jota valmistettiin vehnästä ja ohrasta. Leipä oli aterioiden pääruokalaji, ja muita ruokia pidettiin lisukkeina.^[8]

Lihaa saatiin sekä metsästämällä että kasvattamalla eläimiä. Egyptiläiset söivät myös mm. lintuja ja naudanlihaa, joita pidettiin myös hyvinä uhrilahjoina temppeleille.^[9] Vesilintuja pyydystettiin Niilin varrelta niiden muuttomatkojen yhteydessä, ja niitä lihotettiin pakkosyöttämällä niitä viikunoita, mikä muistuttaa nykyaikaista hanhenmaksaa.^[10] Lihaa jätettiin myös kuolleille hautaan, ja sen säilyvyyden parantamiseksi liha muumioitiin ja säilöttiin astioihin.^[4][11]

Niilin tärkeydestä huolimatta muinaiset egyptiläiset söivät vain vähän kalaa, mistä kielii omega-3:n puute.^[6] Sitä pidettiin myös sen verran alhaisena ruokana, ettei sitä löytynyt esim. Tutankhamonin haudasta.^[3]

Metsästys oli sallittua sekä köyhille että rikkaille, vaikkakin rikkaat egyptiläiset metsästivät lähinnä vain huvin vuoksi, kun taas köyhemmät egyptiläiset täydensivät ruokavarastojaan. Tyypillisiä metsästysmaita olivat keitaat, suot ja Niilin suisto.^[9]

Muinaisessa Egyptissä tunnettiin yleisesti kaksi ruokajuomaa, viini ja olut. Egyptissä 600-luvulla eaa. vieraillut kreikkalainen Herodotos kirjoittaa, ettei Egyptissä tunnettu viiniä. Nykyisen arkeologisen todistusaineiston valossa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Viini oli suosituinta yläluokkien keskuudessa, ja se oli tavallinen ruokajuoma heidän illallisillaan ja suurissa juhlissa. Viiniä säilytettiin suurissa saviruukuissa, amforoissa.

Oluella on pitkä historia muinaisessa Egyptissä: vuonna 2021 Olut oli erittäin keskeinen osa muinaisten egyptiläisten ruokakulttuuria ja se laskettiin toisinaan ruuaksi. Esimerkiksi Gizan pyramidien rakentajille saivat joka päivä 10 pinttiä olutta osana työntekijöiden muonitusta.^[12] Olut juotiin mahdollisimman nopeasti valmistumisen jälkeen suoraan savisesta käymisastiasta pitkällä pillillä.^[13]

Olutta maustettiin taateleilla, granaattiomenoilla ja ja viikunoilla. Olutta maustoivat lähinnä vain rikkaat egyptiläiset.^[12]

• Pierre Montet; Sellaista oli elämä faraoiden Egyptissä