Kurdistan (”Kurdien maa”) on Lähi-idässä sijaitseva pääasiassa kurdien asuttama maantieteellinen alue, joka sijaitsee Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian raja-alueilla. [1] Kurdistanin rajoja on vaikea määritellä, sillä mikään edellä mainituista valtioista ei tunnusta Kurdistania väestöllisenä tai maantieteellisenä kokonaisuutena. Kurdit ovat usein näissä maissa olleet sorrettuja ja syrjittyjä. [2] Erään arvion mukaan maailmassa on 30–35 miljoonaa kurdia, ja heidän maansa kattaa Ranskan kokoisen alueen. Tarkkaa arvioimista vaikeuttaa se, että valtiot pyrkivät aliarvioimaan rajojensa sisäpuolella olevien kurdien lukumäärän.[3]
Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin kansanryhmä arabien, persialaisten ja turkkilaisten jälkeen. [4] Lähi-idän ulkopuolella kurdeja asuu myös mm. entisen Neuvostoliiton alueella ja siirtolaisina Länsi-Euroopassa.
Kurdit käyttävät eri nimityksiä eri Kurdistanin alueista. Turkin kurdialuetta (Pohjois-Kurdistan tai Turkin Kurdistan) he nimittävät Bakuriksi, joka on kurdinkielinen sana ja tarkoittaa pohjoista.[5] Iranin kurdialue (Itä-Kurdistan tai Iranin Kurdistan) on Rojhelat (Itä), Irakin kurdialue (Etelä-Kurdistan tai Irakin Kurdistan) Bashur (Etelä) ja Syyrian kurdialue (Länsi-Kurdistan tai Syyrian Kurdistan) Rojava (Länsi). [6]
Kurdistanin provinssi Iranissa ja Kurdien itsehallintoalue Irakissa sisällytetään yleensä Kurdistanin määritelmään.
Kurdistanissa on öljyä monilla alueilla. Irakissa on käytössä neljä öljykenttää: Ain Zala, Kirkuk, Zanboor ja Khanaqin sekä monia muita vielä hyödyntämättömiä öljykenttiä. Iranissa öljyvarat ovat lähellä Kurmanshahin kaupunkia, Turkissa Vanin alueella. Syyriassa on öljyä Jezirahissa lähellä Irakin rajaa.[8] Varsinkin Irakin Kurdistanin öljy vetää puoleensa kansainvälisiä toimijoita.[9]
Kurdistanin historia
Kurdistanin lipussa on vihreää, punaista ja aurinko. Vihreä tarkoittaa ruohoa, punainen peshmergan verta. Keskellä oleva 21-sakarainen aurinko tarkoittaa Kurdistanin kansallispäivää nawrozia, jota vietetään 21. maaliskuuta.
Maanviljely aloitettiin Kurdistanissa melko varhain, ehkä jo seitsemännellä vuosituhannella eaa.[10] Kulttuurin kehitys noudatti tuolloin ja seuraavina vuosituhansina suunnilleen Kurdistanissakin samoja ratoja kuin Mesopotamiassa. Ensin kehittyi maanviljely ja ajan mukana kylät kasvoivat suuriksi kaupungeiksi. Magsalijasta on löydetty merkkejä varhaisesta karjanhoidosta, maanviljelyksestä ja metsästyksestä. Keramiikka ilmestyi noin 7000–6000 eaa. Tuolta ajalta on löydetty myös symmetrisiä kahta kotieläintä esittävää patsasta. Noin 6000–5000 eaa. talot suurenivat ja ajalta on löydetty naista esittäviä hedelmällisyyskulttiin liittyviä patsaita. Noin 5000–4000 eaa. ilmestyivät temppelit orastavan sivilisaation merkkinä.[11] Historiantutkijoiden mukaan indoiranilaiset kansat levittäytyivät muun muassa Kurdistaniin ja Iraniin pohjoisesta. Kurdit asuttivat Kurdistanin alueen viimeistään noin 600 eaa.[12] Ei osata sanoa, mistä ja milloin kurdit ovat alueelle saapuneet. Kurdien esi-isinä on pidetty muiden muassa luluja, guteja,[12]kaseja, urartoja, ali khadleja, sobareja (nayri-maassa) ja meedejä.[13] 3. vuosituhannella vaikuttaneiden sumerilaisten pohjoinen maa Subaru, Su oli qurtie-nimisen kansan asuttama. Sumerilaiset mainitsevat myös kansan nimeltä karda, qarda.
Assyrialaiset käyttivät kurdeista nimiä guti, kuti, kurti ja kardu.[14] Eräiden tutkijoiden mukaan kurdit olisivat Zagros-vuorten alkuperäisten asukkaiden ja noin 800–700 eaa. saapuneiden indoeurooppalaisten sekoitus.[14]
Vanhalla ajalla aluetta hallitsivat monet suuret valtakunnat, kuten mongolit ja turkkilaiset. Keskiajalla Kurdistanin alueella oli useita pieniä valtioita, joista jotkut jatkoivat 1800-luvulle asti.[1]
1900-luvun aikana kurdit ovat monesti kapinoineet Turkissa, Irakissa ja Iranissa. Toisen maailmansodan aikana kurditkin yrittivät monien muiden kansakuntien tavoin perustaa oman valtion. Tammikuun 22. päivänä 1946 julistettiin syntyneeksi ensimmäinen Kurdistanin tasavalta ja Kurdistanin Demokraattisen puolueen johtaja Qazi Mohammed valittiin sen presidentiksi. Tämä tasavalta kesti noin vuoden. Tasavallan perustaminen herätti henkiin kurdien toivon siitä, että heidän pitkä taistelunsa saattaisi sittenkin päätyä voittoon. Vuoden lopulla tasavalta joutui hyökkäyksen uhriksi. Kurdien vastarinta ei riittänyt pysäyttämään Iranin armeijaa, joka marssi Mahabadiin. Tasavallan johtajat hirtettiin Mahabadin keskusaukiolla.[15]
Tämän jälkeen kurdeilla ei ole ollut omaa valtiota. Nykyään Kurdistan on jakautunut Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian kesken, mutta kurdien haave itsenäisyydestä elää.
Uskonnollisten ryhmien, kansojen ja heimojen väliset riidat ovat sekoittuneet toisiinsa. Hajanaiset kapinat on usein nujerrettu hyödyntäen kurdien keskinäisiä epäluuloja.
Irakin Kurdistan on autonominen alue maan pohjoisosassa. Se koostuu kolmesta kuvernementista Erbil, Sulaymaniyah ja Duhok.[16] Se on vuoristoista aluetta. Vuoret ovat keskimäärin 2 400 metriä korkeita, mutta korkeimmat huiput kohoavat yli kolmeen kilometriin.[17]
Kurditasavallan aikana unelmat kurdivaltiosta olivat levinneet Iranista myös Irakin kurdien keskuuteen, mikä synnytti vastarintaliikkeitä myös Irakiin. Irakin kurdien asema on ollut erittäin huono. Kurdit ovat usein kapinoineet, mikä on puolestaan aiheuttanut kansaan kohdistuvaa massiivista vainoa ja laajoja sortotoimia. Toisaalta kurdien sisäiset aseelliset kiistat ovat ajaneet heidät joskus liittoutumaan Irakin hallituksen kanssa. Vuoden 1974 kurdikapina johtui siitä, että Irakin hallitus jätti tulevasta kurdien itsehallintoalueesta pois tärkeät öljyalueet, muun muassa Kirkukin seudun. Yhdysvallat ja shaahin Iran tukivat Mustafa BarzaninKurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) kapinaa, joka kuitenkin loppui pian. Tämä johti 1970-luvulla laajoihin kurdien vainoihin, joihin liittyi kylien hävittämisiä, väestön pakkosiirtoja ja kurdialueen arabisoimista. Kahdeksanvuotisessa Irakin–Iranin sodassa (22.9.1980 – 20.8.1988) kumpikin hallitus rohkaisi kurdien itsenäisyystoiveita vastapuolen alueella. Kuitenkin esimerkiksi Jalal TalabaninKurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) sopi kiistat vuonna 1983 Irakin hallituksen kanssa. Mutta vuonna 1987 PUK asettui Iranin puolelle. Irakin vastaveto tähän oli armoton al Anfal -puhdistuskampanja, joka ajoi kurdeja pakolaisiksi ja valvottuihin pakolaisleireihin. Kaasuhyökkäyksessä Halabdjan eli Halabd[z]an kaupunkiin 5 000 ihmistä kuoli kerralla.
Yhdysvaltain kaadettua Saddam Husseinin hallinnon on Irakin Kurdistanin asema entisestään vahvistunut. Alue on pääosin välttynyt muualla Irakissa vallitsevalta väkivallalta, ja kurdien edustus Irakin uudessa hallinnossa on vahva, muun muassa entinen presidentti Jalal Talabani (s. 12.11.1933, k. 3.10.2017) oli kurdi.[21] Kurdit ovat vaatineet itsehallintoalueen laajentamista niin, että siihen liitettäisiin Kirkukin provinssi, jossa on merkittäviä öljyvaroja.
Iranin Kurdistan
Iranissa asuu Turkin jälkeen toiseksi eniten kurdeja. Edustamattomien valtioiden ja kansojen yhteisö (EVKY) arvioi vuonna 2017 Iranin kurdien määräksi 8–10 miljoonaa, joka on 11–15 % koko Iranin väestöstä. [22] Vuoden 2011 väestönlaskennassa Kordestānin provinssissa oli lähes 1,5 miljoonaa asukasta.[23]
Iranin Kurdistanissa oli kesällä 2005 laajoja mielenosoituksia kurdien oikeuksien puolesta.[24]
Piranshahr ja Mahabad muodostavat Mukriyanin alueen.[25]
Turkin Kurdistan
Turkissa taisteleva kurdipuolue Kurdistanin työväenpuolue (kurdiksiPartiya Karkerên Kurdistan, PKK) on perustettu vuonna 1978. Se aloitti aseellisen toiminnan vuonna 1984.[26]
Turkin hävittyä ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot suunnittelivat Kurdistanin autonomisen alueen perustamista, mutta sitä ei saatu toteutettua, koska Kemal Atatürk sai Turkin alueella olevat kansat puolelleen, mikä johti Turkin itsenäistymiseen. Maailmansodan aikana ja jälkeen turkinarmenialaisten ja kurdien välillä oli paljon ongelmia. Turkinkreikkalaisia muutti sankoin joukoin Kreikkaan, kun Turkki alkoi vainota kreikkalaisväestöään. Kurdit säilyivät vainoilta ja ovat näiden tapahtumien jälkeen olleet Turkin suurin kansallinen vähemmistö.[27]
Kaakkois-Turkissa (Koillis-Kurdistanissa) PKK on vuodesta 1984 näihin päiviin asti käynyt sissisotaa, johon maan armeija ja hallitus ovat vastanneet raskailla vastaiskuilla. Tuhansia kyliä on hävitetty ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Yli 37 000 ihmistä on kuollut tässä konfliktissa.[26]
PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin kuolemaan vuonna 1999. Tuomio muutettiin elinkautiseksi Turkin luopuessa kuolemantuomiosta, ja Öcalan elää edelleen Imralin vankilasaarella lähellä Mudanyan kaupunkia. Öcalan on tällä hetkellä myyttinen hahmo monille kurdeille.[28]Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat luokitelleet PKK:n terroristijärjestöksi.[29]Turkin monista yrityksistä huolimatta Yhdistyneet kansakunnat, Kiina, Venäjä, Intia ja Sveitsi ovat kieltäytyneet luokittelemasta PKK:n terroristijärjestöksi.[30][31][32]
Viime vuosina Turkin valtio on sallinut kurdin kielen eri murteiden opetuksen yksityisissä oppilaitoksissa sekä kurdinkieliset radio- ja televisio-ohjelmat. Kehityksestä huolimatta Turkissa koulutus vain kurdienkielellä on kielletty, kurdienkielen opiskelu sallitaan vain sivuaineena joissain oppilaitoksissa.[33] Turkin EU-jäsenyysneuvotteluissa kurdikysymys on noussut esille osana Turkin ihmisoikeustilannetta.[34]
Vaikka PKK on julistanut lopettaneensa sodankäynnin, Turkin armeijan väkivaltaiset iskut, pidätykset ja ihmisoikeusrikkomukset ovat jatkuneet.[35] Joidenkin mukaan sota oli väistämätön seuraus tukahduttavasta ilmapiiristä, murhista ja pidätettyjen kiduttamisesta ja yrityksistä sulauttaa kurdit valtaväestöön. Toisten mielestä taas sota oli väistämätön seuraus alueitten välisistä taloudellisista ja sosiaalisista eroista sekä terrorismista. Turkki ei edelleen tunnusta kurdeja; Turkin perustuslain 66. artiklan mukaan Turkin kansalaiset ovat turkkilaisia.
Syyrian kurdit ovat pienempi väestöryhmä kuin vastaava Turkissa. Syyrian kurdien määrä on noin 2–3,5 miljoonaa. He asuvat Pohjois-Syyriassa, heidän suosimiaan kaupunkeja ovat Kobane, Afrin, Qamishlo, Derik, Tirbe Sibi ja Hasake. Monilla ei ole edes maan kansalaisuutta. Vuonna 2010 kurdit ottivat yhteen turvallisuuspoliisin kanssa, ja heitä syytettiin veljeilystä terroristijärjestöksi luokitellun PKK:n kanssa.[36]Syyrian sisällissodan aikana 2012 Syyrian kurdit alkoivat valmistautua vaatimaan omaa autonomista aluetta. Turkin kurdijärjestöt Masoud Barzanin johdolla tukivat heidän pyrkimyksiään.[37] Kurdit ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan (26.1.2011–) taistelemalla jihadistijärjestö Isisiä vastaan.[38]
Syyskuussa 2019 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti kotiuttaa huomattavasti Yhdysvaltain sotilaita Syyriasta, mikä käytännössä jätti Koillis-Syyrian kurdit Turkin alueelle kohdistaman hyökkäyksen armoille.[39] Turkin hyökkäys Syyriaan alkoi 9. lokakuuta 2019, ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti tarkoituksena olevan "eliminoida terroristit" maiden väliseltä rajaseudulta. Hyökkäyksen kohteena olevalla alueella sijaitsee leirejä, joilla pidetään kurdien vangitsemia Isis-terrorijärjestön taistelijoita.[40]
↑Daniel Wallenius: Kurdeilla on pitkä historia Lähi-idän pelinappulana. Aamulehti 9. lokakuuta 2019, s. A21. Alma Media.
↑Katja Ihatsu, Petteri Lindholm, Hannu Toivonen ja Lea Peuhkuri: EU tuomitsi Turkin hyökkäyksen Syyriaan. Aamulehti 10. lokakuuta 2019, s. A18–A19. Alma Media.
Ali Ahmed, Mohammed: The legal status of the Kurds in the Middle East: The twenty-first century policies of Turkey, Iran, Syria and Iraq towards the Kurds. (väitöskirja) University of Exeter, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
_box_inset_removed.jpg)
.svg)
