Kokemäki

Kokemäki
Kumo

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°15′20″N, 022°20′55″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 271
Hallinnollinen keskus Tulkkila
Perustettu 1869
– kauppalaksi 1972
– kaupungiksi 1977
Kuntaliitokset Kauvatsa (1969)
Kokonaispinta-ala 531,26 km²
210:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 480,41 km²
– sisävesi 50,85 km²
Väkiluku 6 710
135:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
väestötiheys 13,97 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,8 %
– 15–64-v. 56,3 %
– yli 64-v. 30,9 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 96,5 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 3,3 %
Kunnallisvero 9,20 %
102:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 9,2 % (2018) [6]
Kaupunginjohtaja Teemu Nieminen[7]
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[8]
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Kok.
 • KD

8
6
5
4
3
1
kokemaki.fi

Kokemäki (ruots. Kumo) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupungissa on 6 710 asukasta,[2] ja sen pinta-ala on 531,26 km2, josta 50,85 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 13,97 asukasta/km2. Elinkeinorakenne jakautuu toimialoittain seuraavasti: alkutuotanto 9,0 %, jalostus 30,0 %, palvelut 61,0 %.

Kokemäen naapurikunnat ovat Eura, Harjavalta, Huittinen, Pori, Sastamala, Säkylä ja Ulvila. Entisiä naapurikuntia ovat Keikyä (myöhemmin Äetsä) ja Kiikoinen, jotka molemmat kuuluvat nykyisin Sastamalaan, sekä Euraan liitetty Kiukainen, Ulvilaan liitetty Kullaa, Säkylään liitetty Köyliö ja Poriin liitetty Lavia.

Kokemäen keskustaajama Tulkkila muutettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1923. Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuonna 1969. Vuosina 1996–2007 toiminut Kokemäen kihlakunta käsitti Harjavallan, Huittisten ja Kokemäen kaupungit sekä Köyliön ja Säkylän kunnat. Asukasluku kihlakunnan alueella on 34 898 henkeä. Nämä samaiset kaupungit ja kunnat kuuluvat myös Satakunnan verotoimiston Kokemäen toimipisteen alueeseen. Maatalouden tutkimuskeskuksen Satakunnan tutkimusasema toimi Järilän kylässä vuosina 1929–1996. Kokemäen kaupunginvaltuusto päätti 15. joulukuuta 2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Ulvilan kanssa, mutta hanke kariutui Ulvilan muutettua päätöstään.

Keskeisen sijaintinsa ja vanhan asutuksensa johdosta Kokemäki on ollut historiallisesti merkittävää keskusaluetta. Kokemäellä sijaitsee muun muassa rautakauden ja keskiajan muinaisjäännöksiä. Satakunnan historiallista maakuntaa kutsuttiin myöhemmällä keskiajalla usein Kokemäenkartanon lääniksi.

Kokemäen keskustaajaman ja kaupungin alueen halki virtaa paikkakunnan mukaan nimetty 121 kilometrin pituinen Kokemäenjoki. Kokemäenjoen vesistöalue on neljänneksi suurin Suomessa. Kaupungin alueella sijaitsee Kolsin vesivoimalaitos.

Maantiede

Ilmakuva Kokemäeltä.

Kokemäen maisemakuvalle leimallisin on kaupungin halki virtaava Kokemäenjoki. Kaakossa Huittisten rajalla joki jakautuu kahtia Kyttälänhaaraksi ja Kiettareenhaaraksi, joiden väliin jää Kiettareenluoto. Entisen Kyttälän rautatieaseman kohdalla joki muodostaa lukuisia sivuhaaroja, jotka yhtyvät jälleen entisten Pahakosken ja Niskakosken alapuolella. Tämän jälkeen joki virtaa Säpilänniemen ja sen koillispuolella olevien moreeniselänteiden muodostamassa laaksossa luoteeseen, kääntyy niemen kärjessä miltei takaisin tulosuuntaansa ja seuraa niemen lounaissivua. Joen putoama 26 kilometrin matkalla Loimijoen suusta Kolsin voimalaitokselle on vain 60 senttimetriä, mutta voimalaitoksella putouskorkeus on peräti 12,5 metriä. Tulkkilasta Porin suuntaan joki virtaa hiekka- ja savitasankoon uurtamassaan uomassa.[9]

Lounaiskulmastaan Kokemäen alue on Satakunnan hiekkakivialueella. Harjavallasta Peipohjaan saakka Kokemäenjoen laakso muodostaa alueen rajan peruskalliota vastaan. Peipohjasta tämä raja kääntyy etelään kohti Köyliönjärveä ja Pyhäjärveä. Tämän alueen korkein maastonkohta on 70 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Järilänvuori. Kynsikankaan, Säpilänharjun ja Ronkankankaan koillispuolella maasto on karumpaa ja kaupungin keskiosan tasankoon verrattuna heikosti viljeltyä. Huittisten rajan tuntumassa ovat suuret Korkeasuo, Kiettareensuo ja Ronkansuo. Lähellä Tulkkilaa Kokemäenjokeen laskee kaakosta Sonnilanjoki, joka saa alkunsa entisen Köyliön kunnan itäosan metsä- ja suoalueilta.[9]

Entisen Kauvatsan kunnan alueella pääosa asutuksesta ja viljelyksistä on sijoittunut Sääksjärvestä eteläkaakkoon kohti Puurijärveä suuntautuvalle kapeahkolle kaistaleelle. Kauvatsan kirkonkylän koillispuolella lähellä Sastamalan rajaa ovat Kokemäen alueen korkeimmat, yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvien mäkien huiput.[10]

Kokemäen suurin järvi on Sääksjärvi, joka kuului aiemmin suurimmaksi osaksi Kauvatsan kuntaan. Järven itäpäähän laskevat Sastamalan puolelta Kiikoisjärvestä tuleva Piilijoki sekä entisen Kullaan kunnan itäosasta alkunsa saava Rukajoki. Sääksjärvi laskee Kauvatsanjokea myöten Puurijärveen, joka puolestaan laskee eteläpäästään Kokemäenjokeen. Muita järviä ovat Pitkäjärvi etelässä lähellä Säkylän rajaa ja Lievijärvi Kauvatsan kirkonkylän koillispuolella.[9]

Historia

Luonnonhistoria

Jääkauden loputtua Kokemäen alue oli syvällä merenpinnan alla. Maan kohotessa alkoi Hämeessä sijainnut rantaviiva siirtyä länteen ja lopulta Kauvatsan korkea kallioselänne paljastui merestä. Kokemäen korkeimmat kohdat olivat aluksi saaristoa, mutta vähitellen saaret sulautuivat mantereeseen, jota muun muassa Hiittenharju, Järilänharju ja Ronkanharju suojasivat meren tyrskyiltä.[11]

Kokemäenjoen syntymäajankohdaksi lasketaan Sastamalan Liekoveden eriytyminen merestä noin 5000–4500 eaa., josta alkaen järvivesi virtasi merestä paljastuville alangoille. Kokemäenjoen suisto eteni Sastamalasta luoteeseen maankohoamisen myötä ja saavutti Huittisten peltotasangon noin 3500 eaa. Koska alue on tasasta Säpilänniemeen saakka, siirtyi suisto sinne noin 500 vuodessa. Vehmainen sisäjärvi kuivui ja muodosti myöhemmin laajat suoalueet, joista aikanaan muodostettiin Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto. Korkeusero Säpilän ja Tulkkilan välillä on suuri, joten niiden välille muodostui lukuisia koskia. Koskien varsille on aina syntynyt asutusta ja ne vaikuttivatkin Kokemäen seudun asutuksen syntymiseen. Jokisuisto siirtyi Tulkkilaan 2500 eaa. mennessä ja sieltä nopeasti Harjavallan keskustan kohdalle vuoteen 2000 eaa. mennessä.[11]

Kokemäen luonnonmaisemaan jääkausi ja joki ovat vaikuttaneet merkittävästi. Hiekkaharjut, joita sijaitsee Järilässä, Koomankankaalla ja Köyliössä sekä Säpilän ja Ronkan välisellä alueella, sisältävät runsaita hiekka- ja pohjavesivaroja. Joen liete täytti laaksot ravinteikkaalla, vaikkakin sitkeällä savella, joka on ollut seudun maanviljelyn perusta. Myöhäisen kivikauden ja pronssikauden asukkaat viljelivät hiekkaharjujen hietaisia rinteitä, mutta vasta rauta-aurojen tuonti 1200-luvulla mahdollisti sitkeän savimaan ottamisen viljelykäyttöön laajoilla alueilla.

Varhaiset aikakaudet

Kokemäki on tunnettu vanhana pitäjänä, jonka alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset kertovat elämästä jopa 7000 vuoden takaa. Kokemäenjoen laakso onkin ollut rautakaudella yksi Suomen tärkeimmistä asutusalueista,[12] johon ovat sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti läheisesti liittyneet myös Vanajaveden seudut. Kokemäeltä oli yhtenäinen asutus Hämeenlinnan seudulle saakka. Perimätieto kertoo muinaisesta Teljä-nimisestä kaupungista, joka olisi sijainnut Kokemäellä. Tälle ei ole saatu historiallista tai arkeologista vahvistusta. Joka tapauksessa Teljä on osana monen satakuntalaisen yrityksen, seuran ja järjestön nimeä.

Keskiaika

Piispa Henrik ja Lalli.

Legendan mukaan vuonna 1156 Piispa Henrik kävi Satakunnassa saarnamatkalla, osana Eerik Pyhän ensimmäistä ristiretkeä Suomeen. Kokemäen seurakunta onkin perustettu viimeistään 1200-luvulla, joidenkin oletusten mukaan ehkä aikaisemminkin.[12] Kokemäenkartanon lääni tunnetaan jo vuodelta 1331, ja sen keskusta, Kokemäen kuninkaankartanoa, isännöivät pitkään muun muassa Turun piispat ja monet kuninkaalliset suvut. Kokemäellä on sijainnut keskiaikainen Kokemäen linna, joka hävitettiin vuonna 1367.

Kokemäki toimikin keskiajalla historiallisen Satakunnan hallinnollisena keskuksena. Maakuntakäräjät pidettiin Kokemäen kirkon lähellä sijainneella käräjämäellä ja maakunnan sinettiä säilytettiin läheisessä Ylistaron kylässä vielä 1400-luvulla.

Keskiaikainen Huovintie kulki Turun seudulta Kokemäen kautta Kokemäenjoen suulle. Huovintien varrella oli hengellisten ja maallisten yhteisöjen ylläpitämiä kiltataloja, joissa matkamiehet saattoivat yöpyä. Tällainen sijaitsi myös lähellä Kokemäen kirkkoa. Kokemäenjoki on ollut tärkeä vesireitti merelle, ja se on tunnettu lohi-, siika- ja nahkiaissaaliistaan.

Uusi aika

Harjavalta muodostettiin Kokemäen kappeliseurakunnaksi vuonna 1669 ja se erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1868. Kunnallishallinto alkoi Kokemäellä vuonna 1869, ja ensimmäiseksi kunnan esimieheksi valittiin rovasti August Lilius, joka toimi tehtävässä kolme vuotta. Vuonna 1870 perustettiin Kokemäen kunnan palovakuutuskomitea, josta tuli myöhemmin itsenäinen vakuutusyhtiö. Kokemäen ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Tulkkilassa vuonna 1872 aluksi vain pojille tarkoitettuna; tyttöjen osalta aloitus siirtyi seuraavaan vuoteen opettajapulan vuoksi. Seuraavat kolme kansakoulua perustettiin Kuurolaan vuonna 1886, Raitioon vuonna 1895 ja Peipohjaan vuonna 1899. Kokemäen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1907. Kokemäen säästöpankki aloitti toimintansa vuonna 1875 ja Kokemäen Osuusmeijeri vuonna 1901.[9]

Junaliikenne Porin radalla Tampereen ja Peipohjan välillä alkoi vuonna 1894, ja koko pituudeltaan Poriin saakka rata valmistui seuraavana vuonna. Kokemäen alueelle tuli viisi rautatieliikennepaikkaa, Kyttälän, Risten, Kokemäen ja Peipohjan asemat sekä Järilän seisake. Peipohjasta tuli risteysasema Rauman radan valmistuttua vuonna 1897. Porin radan Risten ja Peipohjan asemat esiintyivät 1900-luvun alkupuolella kaavailtuina vaihtoehtoisina risteysasemina, kun Helsingistä suunniteltiin ratayhteyttä Loimaan kautta Satakuntaan.[9][13]

Vuonna 1965 Kokemäen eteläosasta läheltä Pitkäjärveä siirrettiin suurehko maa-alue Harjavaltaan. Koko Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuoden 1969 alussa.[9]

Tunnuksia

Töyhtöhyyppä

Nimikkokasvi & -eläin

Nimikkokasvi: Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), jota kutsutaan myös lyhyesti nimellä kurjenmiekka, on komea kosteiden paikkojen kasvi. Sitä tavataan Keski- ja Etelä-Suomessa, paikoin pohjoisempanakin Oulun korkeudelle asti.

Nimikkoeläin: Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), on kurmitsojen heimoon kuuluva rantalintu, joka on tavallinen lauhkeassa Euroopassa, ja sitä esiintyy myös Aasian lauhkeilla alueilla pesimäaikaan.

Kokemäen nimikkokasvi ja -eläin valittiin äänestyksellä vuonna 1997 Tulkkilan Yö -tapahtumassa.

Pitäjäruoat

Kokemäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla graavilohi, lohikeitto ja Hilja Vienosen piparkakut.[14]

Tulkkilan silta

Vaakuna

Kokemäen kunnan vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin 4.2.1953. Vaakunan kuva on Piispa Henrikin vierailusta Kokemäellä. Vaakunaselitys on ”sinisessä kentässä hopeinen, kultapäärmeinen ja -nauhainen piispanhiippa”.

Maisema

Kokemäen keskustassa sijaitseva Tulkkilan museosilta on kaupungin epävirallisista tunnuksista käytetyin. Se on niin yritysten logoissa kuin tapahtumien nimienkin yhteydessä, sekä Kokemäen kaupungin kotisivuilla.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kokemäen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
9 869
1985
  
9 741
1990
  
9 483
1995
  
9 145
2000
  
8 714
2005
  
8 365
2010
  
7 987
2015
  
7 591
2020
  
7 108
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Kokemäellä oli 7 381 asukasta, joista 4 340 asui taajamassa, 2 954 haja-asutusalueilla ja 87:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kokemäen taajama-aste on 59,5 %.[16] Kunnassa on vain yksi taajama, Kokemäen keskustaajama.[17]

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kokemäellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Kokemäellä toimii Kokemäen helluntaiseurakunta.[19]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kokemäen alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[20]

Entiset seurakunnat

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kokemäen kaupungin nykyisellä alueella.[18]

Hallinto ja politiikka

Kokemäen kaupunginjohtajana toimii Teemu Nieminen. Hänet valittiin tehtäväänsä joulukuussa 2020.[7] Niemisen edeltäjä oli Nina Kivi, joka irtisanoutui tehtävästään syyskuussa 2020.[22] Hänet valittiin kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2018. Kiven edeltäjä oli Reijo Siltala,[23] joka aloitti kaupunginjohtajana elokuussa 2014.[24]

Kokemäen kaupunginvaltuustossa on 27 jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii Marjatta Sutinen.[25] Kaudella 2021–2025 keskustalla on 8 paikkaa, SDP:llä 6, perussuomalaisilla 5, vasemmistoliitolla 4, kokoomuksella 3 ja kristillisdemokraateilla 1.[8]

Kaupunginhallituksessa 9 jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii Juhani Seppälä.[26]

Vuoden 2021 kuntavaalien tulos Kokemäellä
Puolue Äänimäärä Prosenttimäärä Paikkamäärä Muutos
Suomen Keskusta 898 28,4 8 0
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 637 20,2 6 -1
Perussuomalaiset 635 20,1 5 +2
Vasemmistoliitto 478 15,1 4 -1
Kansallinen Kokoomus 418 13,2 3 -1
Suomen Kristillisdemokraatit 91 2,9 1 +1
Piraattipuolue 2 0,1 0 0

Lähde:[8]

Tunnettuja Kokemäellä syntyneitä tai vaikuttaneita henkilöitä

Liikenneyhteydet

Kokemäen rautatieasema

Kokemäen kautta kulkevat Vihdin ja Porin välinen Valtatie 2, Nokian ja Porin välinen valtatie 11 sekä Rauman ja Kouvolan välinen valtatie 12.

Tampereen ja Porin välisellä rautatiellä liikennöivät matkustajajunat pysähtyvät Kokemäen rautatieasemalla (ent. Peipohjan asema). Aseman lähellä valtatie 2:n varrella on Helsingin ja Porin välisten pikavuorobussien pysäkki. Alkuperäinen Kokemäen rautatieasema sijaitsi nykyisestä asemasta noin kolme kilometriä Tampereen suuntaan. Muita Kokemäellä sijainneita rautatieliikennepaikkoja ovat olleet Risten ja Kyttälän asemat sekä Järilän seisake. Kyttälän ja Risten sekä vanhan Kokemäen aseman toiminnot lopetettiin vuonna 1983.[28] Kokemäki–Rauma-radalla on vain tavaraliikennettä; rataosan henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1988.

Kokemäellä sijaitsee harrasteilmailun käytössä oleva Piikajärven lentokenttä. Lähin lentoasema on Porin lentoasema.

Vesiliikenne Kokemäenjoella on rajoitettua, sillä vesivoimalaitokset Kokemäellä ja Harjavallassa estävät lähes täysin pidemmän matkan liikenteen. Paikallinen veneily ja muu joen virkistyskäyttö on kuitenkin suosittua.

Etäisyyksiä Kokemäeltä

Koulutus

Kokemäen lukio

Kokemäen kaupungin alakouluverkko on viime vuosina supistunut, kun perusopetusta luokille 1 – 6 antavia kouluja on suljettu. Jäljellä ovat Lähteenmäen koulu, Tulkkilan koulu ja Tuomaalan koulu. Kokemäen yhteiskoulun rakennuksissa toimivat yläkoulun luokat 6 – 9, erityisopetus, Kokemäen lukio ja sen aikuislinja sekä Kokemäen kansalaisopisto.[29]

Ammatillista koulutusta tarjoavat kaksi toisen asteen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymää. Satakunnan koulutusyhtymän eli SATAEDUn Kokemäen yksikön opetustilat sijaitsevat Peipohjassa. Saskyn SASKY tilat sijaitsevat Tulkkilasta pohjoiseen Kuoppalassa ja opistolle hankittu opetustarha Karimaan puutarha sijaitsee Paistilassa.

Yliopiston järjestämiä kursseja, joita tarjoavat Länsi-Suomen Kesäyliopisto ja Avoin yliopisto, voi opiskella Kokemäellä.[30] Myös Huittisten musiikkiopiston sivupiste toimii Tulkkilassa.[31] Tulkkilassa on Liikenneopiston toimipiste.[32]

Aiemmin Peipohjassa toiminut Räisälän kansanopisto on nyttemmin lakkautettu.[33]

Elinkeinoelämä

Kokemäellä toimii tällä hetkellä yli 400 yritystä. Graafinen ala, metalliteollisuus sekä kuljetusala ovat paikkakunnan avaintoimialoja. Myös maatalous (muun muassa erikoiskasvien viljely) ja uusimpana hyvinvointipalvelut ovat Kokemäellä vahvasti edustettuja.

Suurimmat työnantajat

Työnantajan nimen perässä on työntekijöiden lukumäärä.

  • Kokemäen kaupunki, 320
  • Lehtosen Konepaja Oy (metallituotteiden valmistus), 140
  • Peiron Oy (metallien valu), 125
  • Cemt-Trans Oy, 110
  • Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä, 82
  • Sinituote Oy, 80
  • Kokemäenjokilaakson ammattioppilaitos, 70
  • Kokemäen kihlakunnanvirasto, 51 (66)
  • Sasky, Kokemäki, 50
  • Finnamyl Oy (perunatärkkelysteollisuus), 25 (66)
  • Satakunnan verotoimisto Kokemäen toimipiste, 23 (30)

Palvelua Kokemäellä

Valtion palveluita

Kihlakunnanvirasto, KELA (auki kaksi päivää viikossa), tiemestaripiirin sivutoimisto, VR Kokemäen asema, Avena Siilot Oy:n viljavarasto ja Satakunnan veropiirin Kokemäen toimipiste sijaitsevat kaikki Kokemäen keskustaajamassa.

Virkistäytyminen

Kokemäellä sijaitsee Juhannusraveistaan tunnettu ravirata. Muita virkistysmahdollisuuksia ovat esim. uimahalli, Pitkäjärven vapaa-ajankeskus, Ammattiopiston palloiluhalli, Haapahuhdan ratsastustalli, Risten JM- ja Motocross-rata, Järilän FK-rata, Järilän hiihtokeskus, Piikajärven lentokenttä sekä jäähalli Teljä Areena. Uusia projekteja ovat muun muassa golfkenttä Pitkäjärvelle sekä keskuspuisto Tulkkilantien varteen.

Matkailukohteet

Pyhän Henrikin Saarnahuone
Kokemäen kirkko

Historiallinen Pyhän Henrikin saarnahuone sijaitsee kaupungin keskustassa. Arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnitteleman kappelin sisällä on asumus, jossa Piispa Henrik tarun mukaan vietti viimeisen yönsä, ennen kuin Lalli surmasi hänet Köyliönjärven jäällä.

Kokemäellä on Kustaa III:n kivikirkko, joka on seissyt kallioisella kirkonmäellä Kokemäen keskustassa yli 200 vuotta. Kirkon ensimmäiset luonnokset piirsi J. Sytti ja niitä täydensi C. F. Adercrantz. Luonnonkivikirkko rakennettiin v. 1780–1786.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto perustettiin vuonna 1993. Pinta-alaltaan 27 km² kokoinen kansallispuisto koostuu lintujärvenä tunnetusta Puurijärvestä ja viidestä kermikeidassuosta; Aron-, Iso-, Kiettareen-, Korkea- ja Ronkansuosta. Järvellä pesi vuonna 1993 yli 30 lajia kokonaisparimäärän noustessa yli 1500 pariin.

Kokemäen matkailukohteet löytyvät www.kokemaenjokilaakso.com.

Muita tutustumisen arvoisia kohteita:

Matkailijalle tärkeät palvelut

  • Kokemäen matkatoimisto

Ruokakaupat

Ruokapaikat ja kahvilat

  • Kahvi ja ruokapaikka Salkkari
  • Teboil Kokemäki (kahvio ja pikaruokaa)
  • Belda Pizza-pizeria
  • Ravintola Vanha Silta
  • Grilli City-grilli
  • Café Uno

Huoltoasemat/ tankkauspaikat

Tapahtumat

Vastavirtarock-rockfestivaali ja muutakin ohjelmaa, kuten näyttelyitä, konsertteja ja rompetori järjestetään Kokemäellä kesäisin. Erikoisuutena voidaan mainita WC-rulliin liittyvät tapahtumat, mm. pituusheiton SM-kisat (v. 2008) ja wc-paperirullapyramidin rakentaminen (v. 2010).

Kokemäen raviradalla järjestettävät perinteiset kaksipäiväiset juhannusravit keräävät vuosittain paikalle tuhansia raviharrastajia.

Satasoitto -musiikkifestivaali järjestetään vuosittain elokuussa.

Paikallislehdet

Kulttuuri

Murre

Kokemäen alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään.[34] Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.[35]

Ystävyyskaupungit

Kylät

Aakula, Askola, Haavasoja, Haistila, Hampula, Harola, Hassala, Herttola, Hintikkala, Huivoo, Hyrkölä, Häyhtiönmaa, Järilä, Kaarenoja, Kakkulainen, Kankaantausta, Kareksela, Kaukaritsa, Kaurula, Kauvatsa, Keipilä, Ketola, Kiettare, Kiusala, Kokemäen kartano, Korkeaoja, Koskenkylä, Krannila, Krootila, Kuittilo, Kukola, Kuoppala, Kuurola, Kyttälä, Köömilä, Laikko, Lempainen, Mattila, Meinikkala, Paistila, Pappila, Peipohja, Pelhola, Penttilä, Pirkkinäinen (Birknäs), Pukkala, Pumpala, Purjala, Pyhänkorva, Pälpälä, Rajaoja, Riste, Ronkka, Rudanko, Ruikkala, Ryytsälä, Sonnila, Säpilä, Talonen, Teikari, Tulkkila, Tuomaala, Vallila, Viikari, Villiö, Vitikkala, Vuolle (Vuoltee, ruots. Vuoltis), Ylistaro, Äimälä, Öykkäri

Entisen Kauvatsan kunnan henkikirjakylät

Ahvenus, Jalonoja, Kauvatsa, Kotka, Kulkkila, Kuoppakoski, Lievikoski, Piilijoenmaa, Piitanoja, Puurila, Rutuna, Sampu, Työtilä, Yttilä[36]

Katso myös

Lähteet

  • Salminen, Tapio (I:1) ja Hockman, Tuula & Salminen, Tapio (I:2): Kokemäen ja Harjavallan historia I. I:1: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. I:2 Kokemäen ja Harjavallan talonhaltijat vuoteen 1900, torpat 1891–1900 sekä papisto ennen vuotta 1870. Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat 2007 ISBN 978-952-99941-1-3
  • Virkkala, Kalevi: Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa, s. 75–89. (julkaisusta Satakunta XII) Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1946. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 26.1.2012).
  • Salo, Unto: Häme ja Satakunta, s. 76–129. (julkaisusta Satakunta XVIII) Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1967. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 29.1.2012).

Viitteet

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 26.6.2018.
  7. a b Ylönen, Jorma: Teemu Nieminen Kokemäen kaupunginjohtajaksi Kuntalehti. 14.12.2020. Viitattu 18.3.2023.
  8. a b c Kuntavaalit 2021, Kokemäki Oikeusministeriö. Viitattu 18.3.2023.
  9. a b c d e f Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela: Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 391–400. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  10. Tarmio ym. (toim.): Suomenmaa 3, s. 194–195.
  11. a b Virkkala, Kalevi: Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa, 1946
  12. a b Sirkka Pintilä: Historia 7.8.1998. Kokemäen kaupunki. Viitattu 15.3.2008.
  13. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 125–126. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
  14. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 38. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
  16. Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  18. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  19. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. Seurakuntien yhdistymisiä (ja jakoja) sekä seurakuntien lukumäärät vuodesta 2000 (.pdf) evl.fi. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 21.7.2023.
  22. Ylönen, Jorma: Kokemäen kaupunginjohtaja Nina Kivi irtisanoutui Kuntalehti. 14.9.2020. Viitattu 18.3.2023.
  23. Kinnari, Samuli: Nina Kivi valittiin Kokemäen kaupunginjohtajaksi Kokemäenjokilaakson Uutiset. 12.6.2018. Viitattu 18.3.2023.
  24. Ylönen, Jorma: Kokemäen kaupunginjohtaja Reijo Siltala lähtee Perlaconiin Kuntalehti. 10.4.2018. Viitattu 18.3.2023.
  25. Kaupunginvaltuusto Kokemäen kaupunki. Viitattu 18.3.2023.
  26. Kaupunginhallitus Kokemäen kaupunki. Viitattu 18.3.2023.
  27. Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  28. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 124–126. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  29. Kokemäen kaupunki: Koulutus ja varhaiskasvatus (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. Länsi-Suomen kesäyliopisto: Esittelysivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. Musiikkiopisto: Esittelysivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. Toimipisteet: Liikenneopiston esittelysivut
  33. Haikonen: Räisälän kansanopisto[vanhentunut linkki]
  34. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 270. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  35. Murre Loimaa-seura. Viitattu 17.9.2024.
  36. Tarmio ym. (toim.): Suomenmaa 3, s. 194.

Aiheesta muualla