Kokemäki (ruots.Kumo) on Suomenkaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupungissa on 6 710 asukasta,[2] ja sen pinta-ala on 531,26 km2, josta 50,85 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 13,97 asukasta/km2. Elinkeinorakenne jakautuu toimialoittain seuraavasti: alkutuotanto 9,0 %, jalostus 30,0 %, palvelut 61,0 %.
Kokemäen keskustaajama Tulkkila muutettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1923. Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuonna 1969. Vuosina 1996–2007 toiminut Kokemäen kihlakunta käsitti Harjavallan, Huittisten ja Kokemäen kaupungit sekä Köyliön ja Säkylän kunnat. Asukasluku kihlakunnan alueella on 34 898 henkeä. Nämä samaiset kaupungit ja kunnat kuuluvat myös Satakunnan verotoimiston Kokemäen toimipisteen alueeseen. Maatalouden tutkimuskeskuksen Satakunnan tutkimusasema toimi Järilän kylässä vuosina 1929–1996. Kokemäen kaupunginvaltuusto päätti 15. joulukuuta 2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Ulvilan kanssa, mutta hanke kariutui Ulvilan muutettua päätöstään.
Keskeisen sijaintinsa ja vanhan asutuksensa johdosta Kokemäki on ollut historiallisesti merkittävää keskusaluetta. Kokemäellä sijaitsee muun muassa rautakauden ja keskiajan muinaisjäännöksiä. Satakunnan historiallista maakuntaa kutsuttiin myöhemmällä keskiajalla usein Kokemäenkartanon lääniksi.
Kokemäen maisemakuvalle leimallisin on kaupungin halki virtaava Kokemäenjoki. Kaakossa Huittisten rajalla joki jakautuu kahtia Kyttälänhaaraksi ja Kiettareenhaaraksi, joiden väliin jää Kiettareenluoto. Entisen Kyttälän rautatieaseman kohdalla joki muodostaa lukuisia sivuhaaroja, jotka yhtyvät jälleen entisten Pahakosken ja Niskakosken alapuolella. Tämän jälkeen joki virtaa Säpilänniemen ja sen koillispuolella olevien moreeniselänteiden muodostamassa laaksossa luoteeseen, kääntyy niemen kärjessä miltei takaisin tulosuuntaansa ja seuraa niemen lounaissivua. Joen putoama 26 kilometrin matkalla Loimijoen suusta Kolsin voimalaitokselle on vain 60 senttimetriä, mutta voimalaitoksella putouskorkeus on peräti 12,5 metriä. Tulkkilasta Porin suuntaan joki virtaa hiekka- ja savitasankoon uurtamassaan uomassa.[9]
Lounaiskulmastaan Kokemäen alue on Satakunnan hiekkakivialueella. Harjavallasta Peipohjaan saakka Kokemäenjoen laakso muodostaa alueen rajan peruskalliota vastaan. Peipohjasta tämä raja kääntyy etelään kohti Köyliönjärveä ja Pyhäjärveä. Tämän alueen korkein maastonkohta on 70 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Järilänvuori. Kynsikankaan, Säpilänharjun ja Ronkankankaan koillispuolella maasto on karumpaa ja kaupungin keskiosan tasankoon verrattuna heikosti viljeltyä. Huittisten rajan tuntumassa ovat suuret Korkeasuo, Kiettareensuo ja Ronkansuo. Lähellä Tulkkilaa Kokemäenjokeen laskee kaakosta Sonnilanjoki, joka saa alkunsa entisen Köyliön kunnan itäosan metsä- ja suoalueilta.[9]
Entisen Kauvatsan kunnan alueella pääosa asutuksesta ja viljelyksistä on sijoittunut Sääksjärvestä eteläkaakkoon kohti Puurijärveä suuntautuvalle kapeahkolle kaistaleelle. Kauvatsan kirkonkylän koillispuolella lähellä Sastamalan rajaa ovat Kokemäen alueen korkeimmat, yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvien mäkien huiput.[10]
Kokemäen suurin järvi on Sääksjärvi, joka kuului aiemmin suurimmaksi osaksi Kauvatsan kuntaan. Järven itäpäähän laskevat Sastamalan puolelta Kiikoisjärvestä tuleva Piilijoki sekä entisen Kullaan kunnan itäosasta alkunsa saava Rukajoki. Sääksjärvi laskee Kauvatsanjokea myöten Puurijärveen, joka puolestaan laskee eteläpäästään Kokemäenjokeen. Muita järviä ovat Pitkäjärvi etelässä lähellä Säkylän rajaa ja Lievijärvi Kauvatsan kirkonkylän koillispuolella.[9]
Historia
Luonnonhistoria
Jääkauden loputtua Kokemäen alue oli syvällä merenpinnan alla. Maan kohotessa alkoi Hämeessä sijainnut rantaviiva siirtyä länteen ja lopulta Kauvatsan korkea kallioselänne paljastui merestä. Kokemäen korkeimmat kohdat olivat aluksi saaristoa, mutta vähitellen saaret sulautuivat mantereeseen, jota muun muassa Hiittenharju, Järilänharju ja Ronkanharju suojasivat meren tyrskyiltä.[11]
Kokemäenjoen syntymäajankohdaksi lasketaan SastamalanLiekoveden eriytyminen merestä noin 5000–4500 eaa., josta alkaen järvivesi virtasi merestä paljastuville alangoille. Kokemäenjoen suisto eteni Sastamalasta luoteeseen maankohoamisen myötä ja saavutti Huittisten peltotasangon noin 3500 eaa. Koska alue on tasasta Säpilänniemeen saakka, siirtyi suisto sinne noin 500 vuodessa. Vehmainen sisäjärvi kuivui ja muodosti myöhemmin laajat suoalueet, joista aikanaan muodostettiin Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto. Korkeusero Säpilän ja Tulkkilan välillä on suuri, joten niiden välille muodostui lukuisia koskia. Koskien varsille on aina syntynyt asutusta ja ne vaikuttivatkin Kokemäen seudun asutuksen syntymiseen. Jokisuisto siirtyi Tulkkilaan 2500 eaa. mennessä ja sieltä nopeasti Harjavallan keskustan kohdalle vuoteen 2000 eaa. mennessä.[11]
Kokemäen luonnonmaisemaan jääkausi ja joki ovat vaikuttaneet merkittävästi. Hiekkaharjut, joita sijaitsee Järilässä, Koomankankaalla ja Köyliössä sekä Säpilän ja Ronkan välisellä alueella, sisältävät runsaita hiekka- ja pohjavesivaroja. Joen liete täytti laaksot ravinteikkaalla, vaikkakin sitkeällä savella, joka on ollut seudun maanviljelyn perusta. Myöhäisen kivikauden ja pronssikauden asukkaat viljelivät hiekkaharjujen hietaisia rinteitä, mutta vasta rauta-aurojen tuonti 1200-luvulla mahdollisti sitkeän savimaan ottamisen viljelykäyttöön laajoilla alueilla.
Varhaiset aikakaudet
Kokemäki on tunnettu vanhana pitäjänä, jonka alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset kertovat elämästä jopa 7000 vuoden takaa. Kokemäenjoen laakso onkin ollut rautakaudella yksi Suomen tärkeimmistä asutusalueista,[12] johon ovat sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti läheisesti liittyneet myös Vanajaveden seudut. Kokemäeltä oli yhtenäinen asutus Hämeenlinnan seudulle saakka. Perimätieto kertoo muinaisesta Teljä-nimisestä kaupungista, joka olisi sijainnut Kokemäellä. Tälle ei ole saatu historiallista tai arkeologista vahvistusta. Joka tapauksessa Teljä on osana monen satakuntalaisen yrityksen, seuran ja järjestön nimeä.
Legendan mukaan vuonna 1156 Piispa Henrik kävi Satakunnassa saarnamatkalla, osana Eerik Pyhän ensimmäistä ristiretkeä Suomeen. Kokemäen seurakunta onkin perustettu viimeistään 1200-luvulla, joidenkin oletusten mukaan ehkä aikaisemminkin.[12] Kokemäenkartanon lääni tunnetaan jo vuodelta 1331, ja sen keskusta, Kokemäen kuninkaankartanoa, isännöivät pitkään muun muassa Turun piispat ja monet kuninkaalliset suvut. Kokemäellä on sijainnut keskiaikainen Kokemäen linna, joka hävitettiin vuonna 1367.
Kokemäki toimikin keskiajalla historiallisen Satakunnan hallinnollisena keskuksena. Maakuntakäräjät pidettiin Kokemäen kirkon lähellä sijainneella käräjämäellä ja maakunnan sinettiä säilytettiin läheisessä Ylistaron kylässä vielä 1400-luvulla.
Keskiaikainen Huovintie kulki Turun seudulta Kokemäen kautta Kokemäenjoen suulle. Huovintien varrella oli hengellisten ja maallisten yhteisöjen ylläpitämiä kiltataloja, joissa matkamiehet saattoivat yöpyä. Tällainen sijaitsi myös lähellä Kokemäen kirkkoa. Kokemäenjoki on ollut tärkeä vesireitti merelle, ja se on tunnettu lohi-, siika- ja nahkiaissaaliistaan.
Uusi aika
Harjavalta muodostettiin Kokemäen kappeliseurakunnaksi vuonna 1669 ja se erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1868. Kunnallishallinto alkoi Kokemäellä vuonna 1869, ja ensimmäiseksi kunnan esimieheksi valittiin rovasti August Lilius, joka toimi tehtävässä kolme vuotta. Vuonna 1870 perustettiin Kokemäen kunnan palovakuutuskomitea, josta tuli myöhemmin itsenäinen vakuutusyhtiö. Kokemäen ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Tulkkilassa vuonna 1872 aluksi vain pojille tarkoitettuna; tyttöjen osalta aloitus siirtyi seuraavaan vuoteen opettajapulan vuoksi. Seuraavat kolme kansakoulua perustettiin Kuurolaan vuonna 1886, Raitioon vuonna 1895 ja Peipohjaan vuonna 1899. Kokemäen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1907. Kokemäen säästöpankki aloitti toimintansa vuonna 1875 ja Kokemäen Osuusmeijeri vuonna 1901.[9]
Junaliikenne Porin radalla Tampereen ja Peipohjan välillä alkoi vuonna 1894, ja koko pituudeltaan Poriin saakka rata valmistui seuraavana vuonna. Kokemäen alueelle tuli viisi rautatieliikennepaikkaa, Kyttälän, Risten, Kokemäen ja Peipohjan asemat sekä Järilän seisake. Peipohjasta tuli risteysasema Rauman radan valmistuttua vuonna 1897. Porin radan Risten ja Peipohjan asemat esiintyivät 1900-luvun alkupuolella kaavailtuina vaihtoehtoisina risteysasemina, kun Helsingistä suunniteltiin ratayhteyttä Loimaan kautta Satakuntaan.[9][13]
Vuonna 1965 Kokemäen eteläosasta läheltä Pitkäjärveä siirrettiin suurehko maa-alue Harjavaltaan. Koko Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuoden 1969 alussa.[9]
Tunnuksia
Töyhtöhyyppä
Nimikkokasvi & -eläin
Nimikkokasvi: Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), jota kutsutaan myös lyhyesti nimellä kurjenmiekka, on komea kosteiden paikkojen kasvi. Sitä tavataan Keski- ja Etelä-Suomessa, paikoin pohjoisempanakin Oulun korkeudelle asti.
Nimikkoeläin: Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), on kurmitsojen heimoon kuuluva rantalintu, joka on tavallinen lauhkeassa Euroopassa, ja sitä esiintyy myös Aasian lauhkeilla alueilla pesimäaikaan.
Kokemäen nimikkokasvi ja -eläin valittiin äänestyksellä vuonna 1997 Tulkkilan Yö -tapahtumassa.
Kokemäen kunnan vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin 4.2.1953. Vaakunan kuva on Piispa Henrikin vierailusta Kokemäellä. Vaakunaselitys on ”sinisessä kentässä hopeinen, kultapäärmeinen ja -nauhainen piispanhiippa”.
Maisema
Kokemäen keskustassa sijaitseva Tulkkilan museosilta on kaupungin epävirallisista tunnuksista käytetyin. Se on niin yritysten logoissa kuin tapahtumien nimienkin yhteydessä, sekä Kokemäen kaupungin kotisivuilla.
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2017 lopussa Kokemäellä oli 7 381 asukasta, joista 4 340 asui taajamassa, 2 954 haja-asutusalueilla ja 87:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kokemäen taajama-aste on 59,5 %.[16] Kunnassa on vain yksi taajama, Kokemäen keskustaajama.[17]
Kokemäen kaupunginjohtajana toimii Teemu Nieminen. Hänet valittiin tehtäväänsä joulukuussa 2020.[7] Niemisen edeltäjä oli Nina Kivi, joka irtisanoutui tehtävästään syyskuussa 2020.[22] Hänet valittiin kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 2018. Kiven edeltäjä oli Reijo Siltala,[23] joka aloitti kaupunginjohtajana elokuussa 2014.[24]
Kokemäen kaupunginvaltuustossa on 27 jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii Marjatta Sutinen.[25] Kaudella 2021–2025 keskustalla on 8 paikkaa, SDP:llä 6, perussuomalaisilla 5, vasemmistoliitolla 4, kokoomuksella 3 ja kristillisdemokraateilla 1.[8]
Kaupunginhallituksessa 9 jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii Juhani Seppälä.[26]
Tampereen ja Porin välisellä rautatiellä liikennöivät matkustajajunat pysähtyvät Kokemäen rautatieasemalla (ent. Peipohjan asema). Aseman lähellä valtatie 2:n varrella on Helsingin ja Porin välisten pikavuorobussien pysäkki. Alkuperäinen Kokemäen rautatieasema sijaitsi nykyisestä asemasta noin kolme kilometriä Tampereen suuntaan. Muita Kokemäellä sijainneita rautatieliikennepaikkoja ovat olleet Risten ja Kyttälän asemat sekä Järilän seisake. Kyttälän ja Risten sekä vanhan Kokemäen aseman toiminnot lopetettiin vuonna 1983.[28]Kokemäki–Rauma-radalla on vain tavaraliikennettä; rataosan henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1988.
Vesiliikenne Kokemäenjoella on rajoitettua, sillä vesivoimalaitokset Kokemäellä ja Harjavallassa estävät lähes täysin pidemmän matkan liikenteen. Paikallinen veneily ja muu joen virkistyskäyttö on kuitenkin suosittua.
Kokemäen kaupungin alakouluverkko on viime vuosina supistunut, kun perusopetusta luokille 1 – 6 antavia kouluja on suljettu. Jäljellä ovat Lähteenmäen koulu, Tulkkilan koulu ja Tuomaalan koulu. Kokemäen yhteiskoulun rakennuksissa toimivat yläkoulun luokat 6 – 9, erityisopetus, Kokemäen lukio ja sen aikuislinja sekä Kokemäen kansalaisopisto.[29]
Ammatillista koulutusta tarjoavat kaksi toisen asteen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymää. Satakunnan koulutusyhtymän eli SATAEDUn Kokemäen yksikön opetustilat sijaitsevat Peipohjassa. Saskyn SASKY tilat sijaitsevat Tulkkilasta pohjoiseen Kuoppalassa ja opistolle hankittu opetustarha Karimaan puutarha sijaitsee Paistilassa.
Yliopiston järjestämiä kursseja, joita tarjoavat Länsi-Suomen Kesäyliopisto ja Avoin yliopisto, voi opiskella Kokemäellä.[30] Myös Huittisten musiikkiopiston sivupiste toimii Tulkkilassa.[31] Tulkkilassa on Liikenneopiston toimipiste.[32]
Kokemäellä toimii tällä hetkellä yli 400 yritystä. Graafinen ala, metalliteollisuus sekä kuljetusala ovat paikkakunnan avaintoimialoja. Myös maatalous (muun muassa erikoiskasvien viljely) ja uusimpana hyvinvointipalvelut ovat Kokemäellä vahvasti edustettuja.
Suurimmat työnantajat
Työnantajan nimen perässä on työntekijöiden lukumäärä.
Kokemäen kaupunki, 320
Lehtosen Konepaja Oy (metallituotteiden valmistus), 140
Peiron Oy (metallien valu), 125
Cemt-Trans Oy, 110
Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä, 82
Sinituote Oy, 80
Kokemäenjokilaakson ammattioppilaitos, 70
Kokemäen kihlakunnanvirasto, 51 (66)
Sasky, Kokemäki, 50
Finnamyl Oy (perunatärkkelysteollisuus), 25 (66)
Satakunnan verotoimisto Kokemäen toimipiste, 23 (30)
Palvelua Kokemäellä
Valtion palveluita
Kihlakunnanvirasto, KELA (auki kaksi päivää viikossa), tiemestaripiirin sivutoimisto, VR Kokemäen asema, Avena Siilot Oy:n viljavarasto ja Satakunnan veropiirin Kokemäen toimipiste sijaitsevat kaikki Kokemäen keskustaajamassa.
Virkistäytyminen
Kokemäellä sijaitsee Juhannusraveistaan tunnettu ravirata. Muita virkistysmahdollisuuksia ovat esim. uimahalli, Pitkäjärven vapaa-ajankeskus, Ammattiopiston palloiluhalli, Haapahuhdan ratsastustalli, Risten JM- ja Motocross-rata, Järilän FK-rata, Järilän hiihtokeskus, Piikajärven lentokenttä sekä jäähalli Teljä Areena. Uusia projekteja ovat muun muassa golfkenttä Pitkäjärvelle sekä keskuspuisto Tulkkilantien varteen.
Matkailukohteet
Pyhän Henrikin SaarnahuoneKokemäen kirkko
Historiallinen Pyhän Henrikin saarnahuone sijaitsee kaupungin keskustassa. Arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnitteleman kappelin sisällä on asumus, jossa Piispa Henrik tarun mukaan vietti viimeisen yönsä, ennen kuin Lalli surmasi hänet Köyliönjärven jäällä.
Kokemäellä on Kustaa III:n kivikirkko, joka on seissyt kallioisella kirkonmäellä Kokemäen keskustassa yli 200 vuotta. Kirkon ensimmäiset luonnokset piirsi J. Sytti ja niitä täydensi C. F. Adercrantz. Luonnonkivikirkko rakennettiin v. 1780–1786.
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto perustettiin vuonna 1993. Pinta-alaltaan 27 km² kokoinen kansallispuisto koostuu lintujärvenä tunnetusta Puurijärvestä ja viidestä kermikeidassuosta; Aron-, Iso-, Kiettareen-, Korkea- ja Ronkansuosta. Järvellä pesi vuonna 1993 yli 30 lajia kokonaisparimäärän noustessa yli 1500 pariin.
Kokemäen matkailukohteet löytyvät www.kokemaenjokilaakso.com.
Vastavirtarock-rockfestivaali ja muutakin ohjelmaa, kuten näyttelyitä, konsertteja ja rompetori järjestetään Kokemäellä kesäisin. Erikoisuutena voidaan mainita WC-rulliin liittyvät tapahtumat, mm. pituusheiton SM-kisat (v. 2008) ja wc-paperirullapyramidin rakentaminen (v. 2010).
Kokemäen raviradalla järjestettävät perinteiset kaksipäiväiset juhannusravit keräävät vuosittain paikalle tuhansia raviharrastajia.
Satasoitto -musiikkifestivaali järjestetään vuosittain elokuussa.
Kokemäen alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään.[34] Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.[35]
Salminen, Tapio (I:1) ja Hockman, Tuula & Salminen, Tapio (I:2): Kokemäen ja Harjavallan historia I. I:1: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. I:2 Kokemäen ja Harjavallan talonhaltijat vuoteen 1900, torpat 1891–1900 sekä papisto ennen vuotta 1870. Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat 2007 ISBN 978-952-99941-1-3
Virkkala, Kalevi: Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa, s. 75–89. (julkaisusta Satakunta XII) Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1946. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 26.1.2012).
Salo, Unto: Häme ja Satakunta, s. 76–129. (julkaisusta Satakunta XVIII) Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1967. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 29.1.2012).
↑ abcdefHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela: Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 391–400. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
