Luvia on Suomenentinen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Vuoden 2017 alusta Luvia on osa Eurajokea. Ennen kuntaliitosta Luvialla asui 3 348 (31.12.2016) ihmistä, ja sen pinta-ala oli 861,20 km², josta 2,46 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 19,80 asukasta/km².
Luvian kunta on perustettu 1870. Luviasta löytyy kuitenkin mainintoja jo keskiajalta lähtien; näissä teksteissä yleensä mainitaan Sassilankylä. Luvian seurakunta oli 1900-luvun alkuun asti Eurajoen kappeliseurakunta, josta se itsenäistyi 1901.
Purjelaivakaudella Luvia oli Suomen merkittävimpiä laivanrakennuspaikkakuntia. Rakennetut venetyypit vaihtelivat pienistä scyllistäselvennä jopa suuriin fregatteihin. Nykyään Luvian Lankoorissa on pieni veneveistämö. Laitakarissa perinnelaivayhdistys rakensi kaljaasi Ihanan käyttäen perinteisiä menetelmiä. Ihana valmistui 2011.
Suurin osa Luviasta on entistä merenpohjaa. 1800-luvulla Luodonkylän ja kirkonkylän välinen Luvianlahti kuivattiin ja näin syntyi yli tuhat hehtaaria peltoa. Peltoaukea/lahti on vielä nähtävissä Kuivalahden ja Luvian keskustan välisellä tiellä, sillä sille ei ole aktiivisesti rakennettu asutusta.
Kieltolain aikana Luvia oli merkittävä alue viinan salakuljetuksessa. Virolaiset laivat seilasivat kauas Luvian edustalle, mistä viinaa salakuljetettiin moottoriveneillä muun muassa Aspiskerin saaren kautta muualle Satakuntaan.
Nähtävyydet
Luvian tärkeimmät nähtävyydet ovat Josef Stenbäckin suunnittelema, paikallisesta punaisesta hiekkakivestä rakennettu kirkko vuodelta 1910, kotiseutumuseo, Knapernummen ampumahaudat, Luvian saaristo, Säpin majakka ja Laitakarin venesatama, jossa rakennettiin perinteisin menetelmin kaljaasi Ihana.
Luvialaisten juhlien vakioesiintyjä on yli 40 laulajan Luvian Mieskuoro.
Luvia Seor on paikkakunnan murteeseen ja historiaan erikoistunut kotiseutuyhdistys.
Vuosittain toistuvista kulttuuritapahtumista suurin on Luvialaiset kesäjuhlat heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tapahtumaa on järjestänyt yli 30 vuoden ajan LC Luvia ry.
Luvian alueella puhutun kielen perustana on Lounais-Suomen murre. Luvian murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmän Rauman alaryhmään.[7] Luvian murteen sävelkulku on tunnusomaisen lounaismurteista. Murteelle tyypillistä on myös loppuheitto eli sanojen katkeaminen lopusta.[8]
Heikki Ojansuun mukaan Luvian murre muodostaa yhdessä Euran, Eurajoen, Kiukaisten, Lapin, Honkilahden ja Rauman kanssa Rauman murteen.[9]
Kunnan suurimpiin yrityksiin kuuluu sahalaitos Luvian Saha Oy, jonka liikevaihto on noin 80 miljoonaa.
Koulutus
Luvialla sijaitsee yhtenäinen peruskoulu (luokat 1–9) Kirkonkylässä (Sittlahdessa). Aikaisemmin luokat 3 ja 4 käytiin pienemmissä kyläkouluissa joko Niemen- tai Peränkylässä, mutta tämä lopetettiin 2012 sisätilaongelmien ja säästöjen takia. Lukion ja ammattikoulun luvialaiset käyvät pääsääntöisesti joko Porissa, Raumalla tai Eurajoella.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
↑Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 118. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5
↑ abcdefghijWaldenström Stellan: Luvias svenska ortnamn och bebyggelsehistoria, ISBN 978-952-93-0441-7, printed Kehitys Oy, Pori 2012