Vampulan kunnassa asui 1 677 ihmistä vuoden 2008 lopussa[2], ja sen pinta-ala oli 143,8 km², josta 1,46 km² vesistöjä.[1] Maapinta-alasta (142,34 km²) oli metsää 64 km² ja peltoa 62 km². Väestötiheys oli 11,78 asukasta/km².
Historiallisesti Vampula oli osa Huittisten seurakuntaa, josta se itsenäistyi vuonna 1867. Vampulan väkiluku oli suurimmillaan vuonna 1950, jolloin asukkaita oli lähes 4 000. Väkiluvun kasvun syynä oli karjalaisten evakoiden asuttaminen. Vampulan naapurikunnat olivat Alastaro, Huittinen, Köyliö ja Säkylä.
Vampulan vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1955.[5]
Vampulan luonnonympäristöä hallitsee Kokemäenjoen suurin sivujoki Loimijoki, joka virtaa Vampulan halki etelästä Alastarolta pohjoiseen Huittisiin. Loimijoen sivujokia Vampulassa ovat siihen idästä laskeva Kourajoki, joka ennen kuntaliitosta oli Vampulan ja Huittisten rajajokena, sekä Köyliön Vuorenmaan Matkussuolta alkunsa saava Matkusjoki, joka virtaa Vampulan Matkusjoen kylän alueella ja laskee Loimijokeen lännestä Vampulan keskustaajaman pohjoispuolella. Maaston korkeuserot ovat Vampulan alueella vähäisiä.[6]
Historia
Vampulan alueelta on tehty muutamia kivikauden aikaisia esinelöytöjä. Loimijoen varrella alettiin maanviljelys jo rautakaudella, ja viimeistään 1200-luvulla syntyivät miltei kaikki nykyiset Vampulan henkikirjakylät. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Vampulan alueelle todennäköisesti Huittisista, mutta vanhimmat kirkolliset yhteydet viittaavat Säkylään.[6]
Vanhan tarinan mukaan Vampulan nimi tulee Köyliön murteen sanasta vampo, palmikko. Köyliöläiset eränkävijät löysivät joskus kauan sitten nykyistä Vampulaa halkovan Loimijoen Kiltasaaresta surmatun neidon palmikon. Tästä syystä aluetta ryhdyttiin kutsumaan vampon löytöpaikaksi, Vampulaksi. Nimistöntutkijoiden mukaan nimi on samaa kantaa kuin Vammala ja tulee koskien välistä vesistön suvantopaikkaa tarkoittavasta pohjoisgermaanisesta sanasta.[7]
Vampula kuului hallinnollisesti satoja vuosia Huittisten suurpitäjään, johon eri aikoina ovat kuuluneet myös Punkalaidun, Kauvatsa ja Keikyä.[8][9]
Vuonna 1590 neljä talollista rakensi omalla kustannuksellaan pienen hirsikirkon. Tästä ensimmäisestä pyhäköstä on otettu aihe kunnan vaakunaan, johon on kuvattu rakentajien vertauskuvana risti ja neljä naulaa.[6] Vuonna 1635 henkikirjan mukaan nykyisen Vampulan alueella asui 314 henkeä.[10]
Oman kunnallishallinnon Vampula sai vuonna 1867. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Sallilan kylässä vuonna 1878 ja sitä seurasivat Soinilan (1897), Kukonharjan-Murron (1910) ja Huhtaan (1915) koulut. Suomen senaatti teki päätöksen Vampulan seurakunnan perustamisesta vuonna 1891, mutta itsenäistyminen Huittisista toteutui vasta vuonna 1900.[6]
Vampulaan asutettiin viime sotien jälkeen Kurkijoen siirtoväkeä.[11] Kunnan väkiluku oli suurimmillaan 1950-luvulla, jolloin Vampulassa asui noin 4 000 henkeä. Työpaikkojen puutteessa nuoriso kuitenkin vähitellen siirtyi muualle.[10]
Vampula liitettiin Huittisten kaupunkiin vuonna 2009.[4]
Vampulan kylät
Maarekisterin mukaan Vampulassa on 17 kylää. Kylärajauksen ulkopuolelle jäävät uudemmat kulmakunnat, jotka ovat syntyneet kylien rajoille ja takamaille, kuten Vehka-alho. Vampulan rekisterikylät ovat:[12]
Asukkaiden pääasiallinen toimeentulo on vuosikausia perustunut etupäässä maatalouteen, joka on keskittynyt lähinnä sikatalouteen ja erikoiskasvituotantoon. Vampula oli Suomen sikaisin kunta suhteessa väkilukuun. Siellä on nelisenkymmentä sikatilaa, joilla on enemmän sikoja kuin ihmisiä koko kunnassa.selvennä[16][17] Vampulalaiset viljelykset tuottavat kaiken Suomessa teollisesti jalostettavan pinaatin.[18]
Nordkalk Oy louhii kalkkikiveä kolmesta Vampulan kunnan alueella sijaitsevasta louhoksesta.[19] Vampulassa yhtiöllä on kalkkilouhokset Punolassa, Siivikkalassa ja Matkusjoella. Paikkakunnalla valmistetaan maanparannuskalkkia, asfalttifilleriä sekä kalsiittia.
Ennen kuntaliitosta Vampulan suurimmat työllistäjät olivat kunta ja Vampulan kauppakeskus Oy.[20]
Liikenne
Vampulan lentokentän rakennus
Vampulan kautta kulkee Huittisten ja Auran välinen kantatie 41 (aikaisemmin valtatie 9). Myös valtatie 2 kulki Loimijoen vartta seuraten Vampulan halki, kunnes uusi valtatie valmistui 1950-luvun lopulla. Vanhojen valtateiden 2 ja 9 risteys sijaitsi pari kilometriä kirkolta etelään, josta ne jatkuivat samaa reittiä Huittisiin. Lähimmät kaupungit ovat Huittinen (15 km) ja Loimaa (30 km), jossa sijaitsee lähin rautatieasema. Turkuun on matkaa 75 kilometriä, Poriin 80 kilometriä ja Tampereelle 90 kilometriä.
Vampulan alueella puhutun kielen perustana on Ala-Satakunnan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään.[26] Ala-Satakunnan murretta puhutaan paikallisin variaatioin Kokemäen ja Huittisten emäpitäjien alueella.[27]
Ensimmäinen kirkko Vampulaan rakennettiin Tamareen puolelle vuonna 1590. Sieltä se kaikkien muutosten ja uudelleen rakentamisen myötä siirtyi nykyiselle paikalle ja nykyiseen, arkkitehti Helge Ranckenin suunnittelemaan muotoonsa vuonna 1894. Päätytornillisen ristikirkon alttaritaulu on V. Ylisen maalaama "Kristuksen kirkastus" vuodelta 1906.[28][29] Kirkon tornin terävä huippu näkyy tasaisessa maastossa kauas ympäristöön.
Vuonna 1936 perustettu Vampulan kotiseutumuseo on auki sunnuntaisin heinäkuussa.[30]
Nähtävyytenä voisi myös pitää kalkkikaivosta,kenen mukaan? joka on ollut ennen Euroopan suurin[31] maanparannuskalkkitehdas.[19][32]
Vampulan ulkoilumajan yhteydessä on 18-väyläinen frisbeegolfrata.[34] Sallilan koulun yhteydessä on urheilukenttä, jolle pystytetään talvisin jääkiekkokaukalo.[35]
↑Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 173. Otava 1979, Helsinki.
↑ abcdeHannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 383–384. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
↑Hakanen, Aimo: Vampula, s. 490. (Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja) Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0
