Perussuomalaiset kuvaa itsensä isänmaallisena ja kristillissosiaalisena puolueena, joka korostaa kansallista etua. Puolue korostaa arvoissaan suomalaisuutta, oikeudenmukaista yhteiskuntaa, vähäosaisten auttamista, kansan puolustamista ja suoraa puhetta.[12]
Puolueen peruselementtejä ovat olleet kansallismielisyys, EU-kriittisyys sekä eliitinvastaisuus.[26] Perussuomalaisten nousua on pidetty osoituksena voimakkaasti eroavan aatepohjan ja tyylin menestymismahdollisuudesta. Puolue on haastanut perinteisiä valtapuolueita ja osoittanut, etteivät nämä ole kaikilta osin kyenneet vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin.[27] Erityisesti Timo Soinin kaudella puolueessa vaikutti vennamolainen perinne, jonka vuoksi puolue oli liikkeen alkuvaiheessa lähellä Suomen Maaseudun Puoluetta.[28]
Perussuomalaisten sijoittumisesta puoluekenttään on esitetty keskenään erilaisia ulkopuolisia arvioita. Kun Jussi Halla-ahosta tuli puolueen puheenjohtaja vuonna 2017, useat suomalaiset ja ulkomaiset politiikan tutkijat sekä media ovat luokitelleet perussuomalaiset laitaoikeistolaiseksi, radikaalioikeistolaiseksi tai oikeistopopulistiseksi puolueeksi.[6] Historiantutkija Oula Silvennoinen (vihr.) katsoo, että Halla-ahon puheenjohtajuuden jälkeen Perussuomalaisista tuli jopa fasistinen puolue.[29] Poliittisen historian professori Markku Jokisipilän mukaan Perussuomalaisten kuvaaminen fasistiseksi, rasistiseksi tai äärioikeistolaiseksi puolueeksi tarkoittaa sen leimaamista lainvastaiseksi. Hän pitää puoluetta kuitenkin tavallisena suomalaisena puolueena. [30]
Kunnallisvaaleissa 1996 perussuomalaiset asetti ehdokkaita noin 150 kunnassa ja sai valtuutettuja noin 75 valtuustoon. Kannatus ylitti 10 prosenttia tuolloin 20 kunnassa. Perussuomalaisten kannatus oli 0,9 prosenttia.[32]
Kunnallisvaaleissa 2008 perussuomalaiset kuusinkertaisti ääniosuutensa ja nelinkertaisti paikkamääränsä. Perussuomalaisten kannatus oli 5,4 prosenttia.[33]
Kesäkuun 2009 eurovaaleissa puolue sai 9,79 % äänistä ja ensimmäisen europarlamenttiedustajansa, kun Soini tuli valituksi vaalien ylivoimaisena äänikuninkaana. Aiemmissa eurovaaleissa puolue jäi paikoista kauas. Soini keräsi 130 715 ääntä.
[34]
Nousu suureksi puolueeksi
Eduskuntavaaleissa 2011 perussuomalaiset otti Suomen historian toiseksi suurimman vaalivoiton[35], kun puolueen kannatus nousi 19 %:iin ja se sai itselleen 34 lisäpaikkaa. Soini kutsui vaalivalvojaisissa voittoa "jytkyksi".[36] Perussuomalaisista tuli eduskunnan kolmanneksi suurin puolue.[37]
Kunnallisvaaleissa 2012 perussuomalaiset yli kaksinkertaisti ääniosuutensa ja lähes kolminkertaisti paikkamääränsä. Vuoden 2012 kuntavaaleissa puolue nousi suurimmaksi ryhmäksi Uuraisilla ja Kihniössä.[39]Toukokuun 2014 eurovaaleissa puolue sai äänistä 12,87 % ja nosti paikkamääränsä kahteen. Valituiksi tulivat vaalien toiseksi suurimmalla äänimäärällä Jussi Halla-aho sekä paikkansa uusinut Sampo Terho.
Eduskuntavaaleissa 2015 perussuomalaisten kannatus laski hieman, ja puolue menetti eduskunnassa yhden paikan. Puolue nousi silti 38 kansanedustajallaan edustajamäärältään Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ääniä puolue sai kolmanneksi eniten (17,7 %)[40].
Vuonna 2015 Perussuomalaiset meni ensimmäistä kertaa hallitukseen, sillä se sai Sipilän hallituksesta neljä ministerinpaikkaa. Kokoomuksen tuolloisen puheenjohtajan Alexander Stubbin mukaan kokoomus pyrki "halaamaan perussuomalaiset hallituksessa kuoliaaksi".[41]
Halla-ahon kausi (2017–2021)
Timo Soini ilmoitti blogissaan maaliskuussa 2017, ettei asetu uudelleen ehdolle puolueen puheenjohtajaksi kesäkuun 2017 puoluekokouksessa.[42] Puheenjohtajavaali Jussi Halla-Ahon ja Sampo Terhon välillä käytiin 10. kesäkuuta ja Halla-aho voitti sen jo ensimmäisellä kierroksella saatuaan yli 50 prosenttia äänistä.[43]
12. kesäkuuta keskusta ja kokoomus ilmoittivat, etteivät ne jatka hallituksessa Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa.[44] Halla-ahon mukaan perussuomalaiset oli halukas sitoutumaan hallitusohjelmaan, mutta pääministeri Juha Sipilä ei suostunut tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa.[45] Seuraavana päivänä enemmistö kansanedustajista erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja perusti Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän.[46]
16. kesäkuuta Perussuomalaisten puoluehallitus päätti erottaa Uuteen vaihtoehtoon loikanneet perussuomalaisista. Heille, joiden tulkittiin tehneen päätöksen pikaistuksissaan, annettiin kesäkuun loppuun asti aikaa palata PS:n eduskuntaryhmään.[47]
Vuonna 2017 Perussuomalaiset joutui lähtemään hallituksesta, koska muut hallituspuolueet eivät halunneet jatkaa yhteistyötä Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa. Perussuomalaisista loikanneiden kansanedustajien perustama Uusi vaihtoehto (sittemmin Sininen eduskuntaryhmä) jäi hallitukseen.[48]
Vuoden 2018 presidentinvaalissa puolueen 1. varapuheenjohtaja ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Laura Huhtasaari sijoittui kolmanneksi lähes 7 % ääniosuudella. Tulos tulkittiin voitoksi puolueelle, jonka eduskuntaryhmä oli hajonnut kahtia edellisenä vuonna.[49]
Eduskuntavaaleissa 2019 puolueen kannatus pieneni 0,2 prosenttiyksiköllä, mutta puolue onnistui saamaan yhden kansanedustajan paikan enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Perussuomalaiset pääsi eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. [50]Toukokuun 2019 eurovaaleissa puolue sai äänistä 13,8 % ja säilytti molemmat paikkansa. Valituiksi tulivat Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen. Eduskunnan istumajärjestyksessä puolue oli pitkään sijoitettu keskelle, keskustan ja vihreiden väliin,[51] mutta vuoden 2019 valtiopäivillä se päätettiin siirtää salin oikeaan laitaan. Perussuomalaiset vastustivat siirtoa, mutta kaikki muut puolueet kannattivat sitä.[52]Kuntavaaleissa 2021 perussuomalaiset sai historiansa korkeimman kannatuksen: 14,5 prosenttia.[53]
Vuonna 2020 Ano Turtiainen erotettiin Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä rasistisen somekirjoittelun takia ja hän jatkoi tämän jälkeen omassa Valta kuuluu kansalle- eduskuntaryhmässä. Seuraavana vuonna Turtiainen erotettiin puolueesta. Lehtitietojen mukaan taustalla oli myös puolueen kritisointi ja Turtiaisen uhkaava käyttäytyminen varapuhemies Juho Eerolaa kohtaan.[54]
Purran kausi (2021–)
Kuntavaalien jälkeen kesäkuussa 2021 Halla-aho ilmoitti, ettei hän hae jatkokautta perussuomalaisten puheenjohtajana.[55] Elokuun 2021 puheenjohtajakilvan voitti Riikka Purra ja uudeksi puoluesihteeriksi valittiin pastori ja Venäjä-tutkija Arto Luukkanen.[56]
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset oli toiseksi suurin puolue. Se kasvatti eduskuntaryhmäänsä seitsemällä kansanedustajalla verrattuna edellisiin vaaleihin. Vahvinta kannatusaluetta puolueella oli Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. [59] Huhtikuussa 2024 puolueen kansanedustaja Timo Vornanen aiheutti mediakohun ammuskeltuaan päihtyneenä helsinkiläisen yökerhon edustalla. Useista rikoksista epäilty Vornanen erotettiin tapahtuneen jälkeen eduskuntaryhmästä ja puolueesta, minkä myötä puolue menetti yhden kansanedustajapaikan.[60]
Perussuomalaiset ovat osallistuneet Orpon hallitukseen hallitusneuvottelujen jälkeen vuodesta 2023.[61] Orpon hallitus ajautui kuitenkin pian kriisiin, sillä pian hallituksen aloitettua toimintansa mediaan nousi Riikka Purran vanhoja rasistisia ja väkivaltaa ihannoivia verkkokirjoituksia. Jo aiemmin elinkeinoministerinä toiminut Vilhelm Junnila joutui eroamaan äärioikeistokytköksiensä takia. Purra ei nähnyt alun perin kirjoituksiaan ongelmallisina, mutta esitti kuitenkin myöhemmin anteeksipyynnön kirjoitteluistaan ja totesi, ettei perussuomalaisissa hyväksytä rasismia tai syrjintää.[62] Hallitus oli lähellä kaatua, mutta lopulta kriisi saatiin ratkaistua sillä, että hallitus käynnisti rasisminvastaisen ohjelman, jossa pyritään eri keinoin vähentämään rasismia yhteiskunnassa.[63]
Presidentinvaaleissa 2024 puolueen ehdokkaana oli entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka jäi kolmanneksi kokoomuksen Alexander Stubbin ja valitsijayhdistyksen Pekka Haaviston jälkeen. [64]Vuoden 2024 europarlamenttivaalit tulkittiin puolueen osalta epäonnistumiseksi, sillä puolue sai vain yhden meppipaikan. Heikkoa suoriutumista selitettiin muun muassa hallituksen toteuttaman leikkauspolitiikan aiheuttamalla epäsuosiolla.[65] Keskustalainen kansanedustaja Pekka Aittakumpu loikkasi perussuomalaisiin oppositiosta syksyllä 2024, minkä jälkeen puolueen paikkamäärä palautui samalle tasolle kuin mitä se oli eduskuntavaalien jälkeen.[66]
Poliittiset linjaukset ja tavoitteet
Arvomaailma
Perussuomalaisten sääntöjen mukaan puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu. Pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini sanoi puolueen olevan työväenpuolue ilman sosialismia ja eduskuntaryhmä on todennut puolueen kuuluvan poliittiseen keskustaan.[67][68] Etenkin puheenjohtaja Riikka Purran (2021-) kaudella puoluetta on pidetty vahvasti oikeistolaisena, sillä puolue on kannattanut tiukkaa talouspolitiikkaa. Purra on kuitenkin kiistänyt sen, että Perussuomalaiset olisi oikeistopuolue, sillä puolue kannattaa vahvaa "hyvinvointijärjestelmää".[69] Puolue korostaa ajavansa koko Suomen asiaa, ei vain yksittäisten eturyhmien. Sosialisen oikeudenmukaisuuden tulisi puolueen mukaan toteutua ensisijaisesti Suomen sisällä. Puolueena Perussuomalaiset on nationalistinen ja se korostaa Suomen historian ja suomalaisen kulttuurin ainutlaatuisuutta. Lisäksi puolue korostaa sananvapauden ja "suoraan puhumisen" tärkeyttä.[70] Perussuomalaiset edustaa arvokysymyksissä kristillissosiaalista arvokonservatismia.[3][5][71]
Perussuomalaisten yleisohjelma hyväksyttiin ensimmäisessä puoluekokouksessa 26. marraskuuta 1995 Kokkolassa. Ohjelmassa puolueen arvomaailma määriteltiin kristillis-sosiaaliseksi.[72] Puolue on sittemmin julkaissut lukuisia vaali-, erityis- ja tavoiteohjelmia.
Talous- ja ympäristöpolitiikka
Vuoden 2023 Talouspoliittisessa ohjelmassa puolue esittää huolen suomalaisten kotitalouksien toimeentulosta inflaation ja asumiskustannuksien nousun takia. Puolueen mukaan suomalaisten taloustilannetta heikentää korkea veroaste ja tavoite vihreästä siirtymästä, joka puolueen mukaan vie työpaikkoja muihin maihin ja siten heikentää Suomen taloutta. Hiilineutraaliustavoite tulisi ohjelman mukaan siirtää vuodelle 2050. Ympäristölainsäädäntöä ei tulisi muullakaan tavalla kiristää. Perussuomalaiset pitää keskeisenä ongelmana liian suurta julkista taloutta. Puolue esittääkin, että julkinen talous tulisi saada tasapainotettua kahden vaalikauden aikana merkittävillä leikkaustoimilla, jotka toteuttaisiin muun muassa vähentämällä valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviä. Kokonaisuutenaan puolue ajaa "sinivalkoista siirtymää", jossa Suomen taloutta kehitettäisiin kansallisen edun, kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden lähtökohdista. [73]
Perussuomalaiset ajaa leikkauksia verotukseen, etenkin ansiotuloverotuksen osalta. Puoluen mukaan verotuksen keventäminen tukisi Suomen talouskasvua. Veropohjaa puolue olisi valmis laajentamaan niin, että yleishyödyllisten säätiöiden ja yhdistysten pääomatuloverotusta.[73]
Sosiaali- ja terveyspolitiikka
Sosiaalipolitiikassa Perussuomalaiset kannattaa puheenjohtaja Riikka Purran mukaan "hyvinvointijärjestelmää", johon kuuluu julkinen terveydenhuolto ja etuuksia.[69] Toisaalta puolue korostaa vuoden 2023 Talouspoliittisessa ohjelmassaan kannustinloukkujen purkamista sosiaaliturvaa leikkaamalla ja pitää sosiaaliturvajärjestelmää yleisestikin turhan anteliaana. Erityisen ongelmaisena puolue pitää asumistukea. Puolue on linjannut, että sosiaalietuudet tulisi kuulua vain Suomen kansalaisille.[73] Syyskuussa 2024 Perussuomalaiset toteuttivat osana hallitusta sosiaali- ja terveyspalveluihin mittavia leikkauksia.[74]
Terveyspalveluissa Perussuomalaiset vastustivat aiempaa maakunta- ja soteuudistusta ja sittemin toteutettua hyvinvointialueuudistusta. Perussuomalaisten vuoden 2023 aluevaaliohjelma korostaa toimivien lähipalveluiden merkitystä ja yksityisten terveysalan yrityksien vaikutusvallan vähentämisen tärkeyttä. Puolueen mukaan terveyspalvelut kuuluvat vain Suomessa laillisesti oleville, pois lukien henkeä uhkaavat vaaratilanteet.[75]
Työelämä
Perussuomalaiset korostaa työelämän joustavuutta talouden muutoksiin ja Suomen kilpailukyvyn turvaamista. Puolue kannattaa yleissitovia työehtosopimuksia, mutta näkee, että niiden tulisi kyetä reagoimaan taloudessa tapahtuviin muutoksiin. Perussuomalaiset on esittänyt, että Suomeen voitaisiin luoda työvoimapooli, joka mahdollistaisi työntekijöiden työntarpeen ja yritysten työvoimatarpeen kohtaamisen. Puolue on huolissaan siitä, että ikääntyvien ihmisten on vaikea löytää töitä ja on ehdottanut erilaisia toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi. Perussuomalaiset ajaa myös yrittäjien aseman parantamista.[73]
Maahanmuuttopolitiikka
Perussuomalaisten mielestä tiukka maahanmuuton kontrolli ja paluumuutto ovat tärkeimmät ja tehokkaimmat ja käytännössä ainoat maahanmuuton haitoilta suojautumisen keinot.[76] Perussuomalaisten mielestä kotouttamispolitiikan lähtökohtana tulisi olla ”maassa maan tavalla”. Vakavasta rikoksesta tai toistuvista rikoksista tuomitut maahanmuuttajat on puolueen mielestä karkotettava Suomesta. Suomen tulisi Perussuomalaisten mukaan suosia työperäistä maahanmuuttoa humanitaarisen sijaan. Puolueen mukaan perheiden yhdistämistä tulisi hankaloittaa.[77]
Vuoden 2017 puoluekokouksen tapahtumien jälkeen puolueen linja maahanmuuttoon kiristyi entisestään.[78] Silloinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa elokuussa 2018, että puolue haluaa lopettaa humanitaarisen maahanmuuton kokonaan.[79] Vaikka Perussuomalaiset korosti vuoden 2022 maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa maahanmuuttoa haitallisena ilmiönä, se ei kuitenkaan ehdottanut kaiken maahanmuuton lakkauttamista, vaan esitti esimerkiksi sitä, että turvapaikat myönnettäisiin vain määräaikaiseksi ja niiden myöntämisessä tulisi suosia vainottuja kristittyjä. Pakolaiskiintiö tulisi puolueen mukaan lakkauttaa.[80]
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Perussuomalaiset näkee ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeisimpänä asiana Suomen kansallisen edun toteutumisen. Puolue näkee tärkeänä Suomen sitoutumisen kansainvälisiin sopimuksiin ja turvallisuusjärjestelmiin, mutta suhtautuu niihin osin kriittisesti. Perussuomalaiset näkee tärkeänä yhteistyön Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa sekä näkee suhteiden tiivistämisen Yhdysvaltojen kanssa tärkeänä.[81] Aiemmin Perussuomalaiset vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta puoluevaltuusto siirtyi kannattamaan sitä lähes yksimielisesti Ukrainan sodan syttymisen myötä 30. huhtikuuta 2022.[82] Puolue kannattaa yleistä asevelvollisuutta maanpuolustuksen perustana ja ajaa lisäresursseja Puolustusvoimille ja vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.[81]
Perussuomalaisten mielestä kansanvalta on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko, joten puolueen tavoitteena on palauttaa päätösvaltaa Euroopan unionilta takaisin jäsenvaltioille. Euroopan unionia tulisi perussuomalaisten mielestä kehittää mieluummin itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä kuin liittovaltioksi.[83] Vielä vuoden 2019 vaaliohjelman mukaan perussuomalaisten pidemmän aikavälin tavoitteena oli ero Euroopan unionista, mutta vuoden 2024 vaaliohjelman mukaan Suomen ero ei ole realistinen ajatus, eikä puolue enää aktiivisesti aja EU:sta eroamista.[84]
Puolue puolustaa tasavallan presidentin vahvoja valtaoikeuksia.[85]
Ay-liike
Vuoden 2011 ”jytkyvaalien” jälkeen perussuomalaiset ilmoitti tavoittelevansa vaikutusvaltaa myös ammattiyhdistysliikkeessä. Puolueen piti käynnistää toimintaa ay-liikkeen sisällä kannattajiensa keskuudessa ja päästä kiinni vallankahvaan. Ensimmäinen tavoite oli keväällä 2012 järjestetyt Metalliliiton liittokokousvaalit.[86]Matti Putkosen mukaan tarkoituksena oli nousta vasemmistoliiton ohitse Metalliliiton toiseksi suurimmaksi puolueeksi.[87] Perussuomalaiset sai kuitenkin kokoon vain seitsemän ehdokasta. Vaaleissa perussuomalaiset saivat 0,2 % äänistä ja yhden paikan 464 edustajan liittokokoukseen.[88] Seuraavissa liittokokousvaaleissa 2016 perussuomalaiset saivat 0,1 % äänistä ja menettivät ainoan liittokokouspaikkansa.[89] Yksittäisiä perussuomalaisia on osallistunut ammatillisten järjestöjen vaaleihin myös puolueisiin sitoutumattomilla listoilla.[90]
Vuonna 2019 perussuomalaiset mainitsi uudelleen tavoittelevansa vaikutusvaltaa ammattiyhdistysliikkeessä. Työntekijöiden keskuudessa Perussuomalaisten kannatus on Ylen mukaan ollut 29 prosenttia toukokuussa 2019.[91]
Nimi ja tunnukset
Englanninkielinen nimi
Perussuomalaiset ilmoitti elokuussa 2011 käyttävänsä itsestään kansainvälisissä yhteyksissä englanninkielistä nimeä The Finns eli ”suomalaiset”. Aiemmin puolueella ei ollut englanninkielisestä nimestä virallista päätöstä[92], mutta True Finns -nimeä käytettiin esimerkiksi puolueen verkkosivustolla.[93]
Tunnus
Perussuomalaisten nykyisenselvennä keltasinisen tunnuksen on suunnitellut Jukka Jusula. Hän luovutti tunnuksen puolueen vapaaseen käyttöön loppuvuonna 2003 ja puolue alkoi käyttää sitä vuonna 2004.[94] Vuonna 2014 tunnuksen ilme muuttui.
Perussuomalaisten tunnus vuoteen 2005 asti.
Perussuomalaisten tunnus vuosina 2005–2014.
Perussuomalaisten tunnus vuodesta 2014 alkaen.
Rakenne ja organisaatio
Puolueen toimielimet
Puolueen ylin päättävä elin on puoluekokous. Se kokoontuu joka toinen vuosi (parittomina vuosina) toukokuun ensimmäisen ja syyskuun viimeisen päivän välillä. Puoluekokouksessa valitaan aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan puolueen puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri ja puoluevaltuusto. Jokaisella puolueen jäsenmaksun ajallaan maksaneella jäsenellä on puoluekokouksessa läsnäolo-, puhe- ja yhtäläinen äänioikeus.[95]
Puoluevaltuusto kokoontuu kerran vuodessa. Se myös osallistuu puolueen eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen kanssa päätökseen puolueen osallistumisesta hallitukseen.
Puolueneuvostoon kuuluvat puoluevaltuuston jäsenet sekä puolueen kunnanvaltuutetut sekä ansioituneet, puoluekokouksen hyväksymät vaatimukset täyttävät puolueen jäsenet, jotka puolueneuvosto valitsee kokouksessaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Puolueneuvosto kokoontuu joka toinen vuosi, niinä vuosina jolloin puoluekokous ei kokoonnu. Se päättää puolueen ohjelmista.[96]
Perussuomalaisten puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Isolla Roobertinkadulla, jonne puolue muutti maaliskuussa 2018 Yrjönkadulta.[97]
Perussuomalaista puoluetta eduskunnassa edustaa Perussuomalaisten eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii perussuomalaisten kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jani Mäkelä.[98]
Puolueen sen aikaisessa nuorisojärjestössä Perussuomalaiset Nuoret ry:ssä valmisteltiin alkuvuodesta 2020 sääntömuutosta, jolla nuorisojärjestön äänivaltainen jäsenyys pyrittiin rajaamaan vain niille henkilöille, jotka ovat myös puolueen jäseniä. Perussuomalaisten Nuorten kokous ei hyväksynyt sääntömuutosesitystä. Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroos ilmoitti silloin, että puolue suunnittelee uuden nuorisojärjestön perustamista.[104][105]
Perussuomalaisten ja sen edeltäjän, Suomen Maaseudun Puolueen ympärillä on toiminut kolme säätiötä.[115] Perussuomalaisen puolueyhteisön rahoitusjärjestelyissä keskeiset organisaatiot toimivat pitkälti julkisen tuen varassa. Pääosa organisaatioista saa suoraan valtionapua ja samalla useat toimijat kokoavat lisärahoitusta avustuksina muilta valtiontuen varassa toimivilta organisaatioilta. Puolueyhteisön ulkopuolelta tulevia yksityisen rahoituksen lähteitä ei juuri ole.[116] Vuonna 2024 Perussuomalaiset saivat valtiolta puoluetukea 7,9 miljoonaa euroa[117].
Perussuomalaisten tukisäätiö toimii 1990-luvun alussa perustetun SMP:n tukisäätiön pohjalta. Nimi muutettiin nykyiseen muotoon vuonna 2006.[115] Perussuomalaisten Tukisäätiön toiminnan tarkoitus on tukea ja edistää puolueen ja sen järjestöjen toimintaa. Tukisäätiö toimii omaisuuden hallinnan välineenä ja käytännössä hallitus koostuu pitkäaikaisista, jo SMP:n ajan puoluetoimijoista. Osa puolueen omaisuudesta toimii säätiön hallinnassa.
Säätiö on saanut myös raha-avustuksia Perussuomalaiselta puolueelta ja jakanut itse avustuksia muille Perussuomalaisen yhteisön järjestöille. Vuonna 2015 Tukisäätiö myönsi puolueen piirijärjestöille tukea 16 000 euroa ja opintokeskusta ylläpitävälle sivistysjärjestölle 30 000 euroa.[118] Vuoden 2017 puoluekokouksen jälkeen tapahtuneen liikehdinnän myötä Tukisäätiö ajautui eronneen puoluejohdon käsiin.[116]
Suomen Perusta -säätiö toimii Perussuomalaisen puolueen perustaman ajatushautomon ylläpitäjänä. Suomen Perusta -säätiön tarkoitus on edistää suomalaista kansanvaltaista yhteiskuntaa kehittävää tutkimusta ja keskustelua sekä edistää päätöksentekoa. Säätiö tekee ja teettää ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä raportteja ja selvityksiä, minkä lisäksi se on järjestänyt keskustelutilaisuuksia ja seminaareja.[115]
Vuonna 2011 toteutunut vaalivoitto muutti Perussuomalaisten aseman ns. suureksi puolueeksi. Rahoituksen ja valtionavun osalta tämä mahdollisti ajatuspajan ja sivistysjärjestön perustamisen.[115] Säätiö kertoo, ettei se ole riippuvainen puolueen linjauksista, vaan se pyrkii antamaan uusia näkökulmia poliittiseen keskusteluun.[119] Perussuomalainen puolue on kuitenkin maksanut säätiön alkupääoman, minkä lisäksi puolue nimittää säätiön hallituksen jäsenet.[115]
Säätiön talous perustuu ajatuspajojen valtionapumäärärahaan ja muualta saatuihin avustuksiin. Vuosina 2014 ja 2015 säätiön kokonaistulot olivat yli 112 000 euroa, jotka on koottu avustuksina eri lähteistä. Valtionavun osuus on ollut 72 000 euroa. Loput rahat ovat OKM:n valtionapuasiakirjojen mukaan lähtöisin omalta puolueelta.[115]
Suomen Perusta -säätiö on tilinpäätösten perusteella vastannut poliittisten toimihenkilöiden henkilöstökuluista. Säätiö on lisäksi tuottanut Perussuomalaisten teemoja ja tavoitteita tukevia aineistoja. Ajatuspajan tarkoitukseksi on myös muissa yhteyksissä todettu yhteistyön tiivistäminen puolueen opintokeskuksen Pekasuksen kanssa mm. tarjoamalla asiantuntija-apua.[115]
Ida ja Lauri Reinikaisen säätiö
Vanhan SMP:n yhteydessä toiminut Ida ja Lauri Reinikaisen säätiö on nykyisellään erkaantunut puoluetoiminnasta. Vuonna 1988 rekisteröitynyt säätiö oli 2010-luvulle saakka SMP:n ajan johtohenkilöiden hallinnassa. Kytkös puolueeseen syntyi säätiön sääntöjen pohjalta, joiden mukaan säätiön tuli purkautuessaan osoittaa rahat SMP:lle. Säätiö on ollut mukana myös puolueen lehtiyhtiön lainajärjestelyissä. SMP:n hajotessa vanha puoluejohto vei säätiön mukanaan ja pesäero puolueeseen vahvistui.[115]
Kannattajakunta
Perussuomalaiset Hakaniemen torilla Helsingissä elokuussa 2010.
Tyypillinen kannattaja
Perussuomalaisten tyypillinen kannattaja on mies, suomenkielinen ja iältään alle eläkeiän. Hänellä on todennäköisemmin perusasteen kuin keski- tai korkea-asteen koulutus ja hän ei ole suurituloinen. Tyypillinen kannattaja samastuu työväenluokkaan tai alempaan keskiluokkaan, eikä oman ammattiryhmän etu ole keskeinen puoluevalinnan kriteeri. Hän ei ole mielipiteiltään vasemmistolainen ja asuu todennäköisemmin taajaan asutussa tai kaupunkimaisessa kunnassa. Lisäksi hän suhtautuu myönteisesti kristillisiin arvoihin, mutta nuivasti ympäristönsuojeluun ja monikulttuurisuuteen.[120]
Poliittinen nelikenttä
Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajia on hankala sijoittaa vasemmisto–oikeisto-akselille, koska mielipiteiden hajonta on suurta[121]. Asteikolla 1–10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaisten kannattajat saivat arvon 5,4, kun suomalaisten keskiarvo oli 5,5[121]. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa perussuomalaisten kannattajista 38 prosenttia sijoitti itsensä keskustaan, 33 prosenttia oikeistoon ja 12 prosenttia vasemmistoon[122]. Arvoliberaalisuus−arvokonservatiivisuus-ulottuvuudella arvokonservatiiveja oli 36 prosenttia, arvoliberaaleja 22 prosenttia ja keskelle asettuvia 28 prosenttia[122]. Tutkimuksen mukaan kiteytyksenä puolueen kannattajien kannoista voidaan sanoa, että perussuomalaiset on keskusta-oikeistolainen puolue[122].
Mielipiteet
Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tulevaisuusbarometri vuodelta 2019 kertoo, että perussuomalaisten kannattajat pelkäävät tulevaisuutta ja näkevät siellä enemmän uhkakuvia kuin muiden puolueiden äänestäjät[123]. Perussuomalaisten kannattajat eivät pidä useimpia ekologista kestävyyskriisiä, kansainvälisen politiikan jännitteitä ja teknologian murrosta koskevia väitteitä tärkeinä eivätkä myöskään usko, että näihin asioihin on mahdollista vaikuttaa[123]. He eivät usko, että kansainvälisyys toisi vapautta ja vaurautta[123]. Perussuomalaisten mukaan on epätodennäköistä, että globaaleissa kehityskuluissa tullaan onnistumaan[123]. Perussuomalaisten kannattajien mukaan on epätodennäköistä, että maapallon kantokykyyn tullaan sopeutumaan ja elinympäristömme tulevaisuus saadaan turvattua[123]. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan pidä ekologisen kestävyyskriisin uhkia kovin suurina ja pitävät niihin reagoimista vähemmän tärkeänä kuin muut[123].
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan vuoden 2022 arvo- ja asennetutkimuksessa 9 prosenttia perussuomalaisten kannattajista yhtyi väitteiseen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on ensiarvoisen tärkeä yhteiskunnallinen tavoite. Koko väestön kohdalla luku oli 47 prosenttia. Samassa tutkimuksessa 45 prosenttia suomalaisista katsoi, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla on kantaväestön veroiset mahdollisuudet edetä elämässään. Perussuomalaisten kannattajista 82 prosenttia oli samaa mieltä. Perussuomalaisten äänestäjät eivät kokeneet, että valkoihoiset, suomenkieliset ja heteroseksuaalit olisivat suomalaisessa yhteiskunnassa etuoikeutetussa asemassa. He eivät myöskään katsoneet, että etniset vähemmistöt sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt olisivat yhteiskunnassa syrjittyjä ryhmiä. Näissä kysymyksissä perussuomalaiset poikkesivat kyselyyn osallistuneiden enemmistöstä.[124]
Tutkimuksessa 76 prosenttia perussuomalaisten äänestäjistä oli eri mieltä ajatuksesta, että syrjiviä näkemyksiä esittäville ei tule tarjota mahdollisuutta julkisuuteen.[124] Perussuomalaisten kannattajille uskonnon, perinteiden ja sukujuurten merkitys identiteetin muodostajina oli keskimääräistä suurempi. Myös ihonväri, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen olivat perussuomalaisille tärkeämpiä kuin muita puolueita äänestäville.[125]
Perussuomalaisten kannattajat erottuivat äänestäjäryhmistä ainoana, jossa vähemmistö (45 prosenttia) arvioi, että tutkijoiden antamaan tietoon voi luottaa, koska tutkimustieto on avointa tiedeyhteisön kritiikille. Kaikista suomalaisista samaa mieltä oli 68 prosenttia. Suomalaisista 28 prosentin mielestä tieteentekijöillä on usein piilotettuja motiiveja, perussuomalaisista samaa mieltä oli 54 prosenttia. Puolueen äänestäjäkunnasta 29 prosenttia arvioi saavansa yhteiskunnallisissa asioissa ystäviltään ja verkostoiltaan parempaa tietoa kuin julkisista lähteistä, kaikista äänestäjistä näin arvioi 12 prosenttia.[125]
Rasismi
Iltalehden Taloustutkimuksella teettämän kyselytutkimuksen (2023) mukaan perussuomalaisten kannattajilla on selvästi enemmän rasistisiksi luokiteltavia mielipiteitä ja asenteita kuin muiden puolueiden kannattajilla[126]. Kasvava enemmistö perussuomalaisista pitää ihmisrotujen olemassaoloa tosiasiana ja 40% perussuomalaisista uskoo, että mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun kyvyt[126]. Yksi kolmasosa perussuomalaisten äänestäjistä oli sitä mieltä, että ihmisrotujen sekoittumista olisi pyrittävä estämään, ja tämä osuus oli suurempi kuin muiden puolueiden kannattajilla[126]. Kaikkien ihmisten yhtäläiseen arvoon ihonväristä riippumatta uskoi perussuomalaisista pienempi osa kuin muiden puolueiden kannattajista [126]. Mainitun kyselytutkimuksen tekijän mukaan rasistisia asenteita on perussuomalaisten kannattajissa kaksin- tai kolminkertaisesti muihin suomalaisiin verrattuna[127]. Rasistisia asenteita omaavat ovat kuitenkin vähemmistö perussuomalaisten joukossa[127].
Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä (7/2023) perussuomalaisten kannattajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että rasismiin suhtaudutaan Suomessa riittävän vakavasti. Perussuomalaisista vain 2 % kaipasi lisää toimia rasismin suhteen, ja tämä osuus oli pienempi kuin millään muulla puolueella. Perussuomalaisille oli kaikista puolueista vähiten tärkeää tavoitella sitä, että Suomessa ei hyväksyttäisi rasismia missään muodossa; vain 13 % perussuomalaisista piti sitä erittäin tärkeänä, kun kaikkien suomalaisten keskiarvo oli 64%. [128]
Rakenne
Vuonna 2009 puolueen kannattajista 50 prosenttia työskenteli työntekijäammateissa[121]. Määrä oli suurempi kuin vasemmistopuolueilla[121]. Vuonna 2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa perussuomalaiset oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa poliisien keskuudessa selvästi suositumpi kuin koko väestön keskuudessa[129]. Se oli kyselyssä toiseksi suosituin puolue, ja poliisien joukossa kannattajia oli 24,4 %.[129] Vuonna 2012 Sunnuntaisuomalaisen toimittajakyselyssä perussuomalaiset oli vähiten suosittu puolue, jota edellisissä vaaleissa oli äänestänyt vain 2 % vastanneista 285:stä toimittajasta. 44 % vastanneista ei kertomansa mukaan missään nimessä äänestäisi perussuomalaisia.[130]
Vuonna 2011 Taloustutkimus selvitti puolueiden kannattajakuntien rakenteita[131]. Tutkimuksen mukaan 40 % perussuomalaista kuului suorittavaa työtä tekevään työväestöön[131]. Yrittäjiä puolueen kannattajissa oli kokoomuksen jälkeen toiseksi eniten[131]. Sen sijaan toimihenkilöiden ja johtajien keskuudessa kannatus oli pienintä kuuden suurimman puolueen joukossa[131]. Eläkeläisten keskuudessa perussuomalaiset oli vähemmän suosittu kuin kolme muuta suurta puoluetta[131].
Perussuomalaiset ovat tulotasoltaan tyypillisiä suomalaisia, vaikka heidän koulutusasteensa on hieman keskimääräistä matalampi[131]. Kaikkein pienituloisimpien joukossa perussuomalaiset keräsi selvästi vähemmän kannatusta kuin ryhmään kuuluvien suosituin puolue vasemmistoliitto[131].
Työttömien osuus puolueen kannattajista on silti eduskuntapuolueiden korkein[132]. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajista kymmenellä prosentilla oli korkeakoulututkinto.[133]
Kannattajien sukupuolijakauma oli vinoutunut vuoden 2011 kyselyssä: noin kaksi kolmasosaa kannattajista oli miehiä[131]. Tammikuussa 2013 tehdyssä kannatusmittauksessa perussuomalaiset oli suomalaisten miesten eniten kannattama puolue[134]. Naisten joukossa puolue oli viidenneksi suosituin[134].
Maantieteellisesti ja ikäluokittain perussuomalaisia kannatettiin poikkeuksellisen tasaisesti eri puolilla maata ja eri ikäluokissa[131].
Vuoden 2023 mielipidekyselyssä perussuomalaiset oli 18-22-vuotiaiden keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue lähes 30 prosentin osuudella. [135]
Toukokuussa 2024 valmistuneen Pääministerivaalit polarisaation aikakaudella -tutkimuksen mukaan tyypillinen perussuomalaisten kannattaja on asutuskeskuksessa asuva suomenkielinen, alle eläkeikäinen mies, jolla on todennäköisemmin perusasteen kuin keski- tai korkea-asteen koulutus. Hän ei ole suurituloinen, samastuu työväenluokkaan tai alempaan keskiluokkaan sekä suhtautuu nuivasti monikulttuurisuuteen ja ympäristönsuojeluun.[136]
Jäsenet
Perussuomalaisissa oli vuonna 2002 noin 1 600 jäsentä, joista miehiä oli 400 ja naisia 1 200.[137] Seuraavan vuosikymmenen aikana jäsenmäärä moninkertaistui ja ylitti 5 000 vuonna 2011 ja 8 000 vuonna 2013.
[138] Tammikuussa 2018 puolueessa oli 11 000 jäsentä.[139]
Puolueen kannatus on ollut suhteellisesti suurinta Kaustisella (2008: 34,0 %, 2012: 37,3 %), Kihniössä (2008: 26,9 %, 2012: 37,0 %) ja Vetelissä (2008: 33,7 %, 2012: 27,9 %).[140]
Demografia
Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2017 julkaisemassa tutkimuksessa perussuomalaisten jäsenet erottuivat suhteellisen alhaisella keski-iällä ja miesvaltaisuudella. Kuudesta suurimmasta puolueesta perussuomalaisten keski-ikä, 54 vuotta, oli toiseksi matalin heti vihreiden jälkeen. Jäsenistä 75 prosenttia oli miehiä. Tutkimuksen mukaan jäsenistö jakaantuu suhteellisen tasaisesti ympäri maata. Työssäkäyviä oli noin puolet ja eläkeläisiä noin kolmasosa. Työttömien osuus oli kuudesta puolueesta suurin, 11 prosenttia. Perussuomalaisten jäsenten mediaanitulo oli 3 000 euroa kuukaudessa. Työssäkäyvistä perussuomalaisilla oli puolueista eniten työntekijäjäseniä, lähes 40 prosenttia. Alle 30 prosentilla oli korkeakoulututkinto.[133]
Vaalihistoria
Eduskuntavaalit
Kuntakohtaiset tulokset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
Perustettaessa yhdistyksen puheenjohtajaksi nimettiin Kari Bärlund, sihteeriksi Urpo Leppänen sekä varapuheenjohtajiksi Raimo Vistbacka ja Timo Soini, kaikki vanhoja SMP:n johtomiehiä.[145]
Matti Virén, Suomen Perusta -ajatuspajan hallituksen puheenjohtaja
Arvostelu
25. toukokuuta 2011, uuden eduskunnan aloitettua työnsä, perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi rasismin, syrjinnän ja väkivallan vastaisen julkilausuman, koska eri pääkirjoituksissa ja poliittisissa puheenvuoroissa oli heiltä sellaista vaadittu muun muassa erään ulkomaalaistaustaisen linja-autonkuljettajan pahoinpitelykohun jälkeen.[153] Julkilausumassa tuomittiin kaikki syrjintä ja suosiminen etnisestä, uskonnollisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta, sekä kaikki väkivalta riippumatta tekijän motiivista tai siitä, kuuluvatko uhrit enemmistöön vai vähemmistöön.[153] Julkilausuma sai osakseen runsaasti kritiikkiä ”vähemmistöjen tarpeiden unohtamisesta”[154][155] ja siitä että lausumassa torjuttiin "positiivinen syrjintä".[156][157]
Kesäkuussa 2012 korkein oikeus katsoi Jussi Halla-ahon syyllistyneen uskonrauhan rikkomiseen ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja kovensi hänen hovioikeudessa saamansa 40 päiväsakon tuomion 60 päiväsakoksi. Tuomio koski Halla-ahon vuonna 2008 julkaisemaa blogikirjoitusta, jossa hän oli yhdistänyt islamin pedofiliaan. Vuonna 2008 Halla-aholla ei vielä ollut asemaa puolueessa. Kun Halla-aho tuomion jälkeen luonnehti KKO:n päätöstä ”muutaman yksittäisen ihmisen mielipiteeksi”, hän joutui eroamaan eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta lausunnosta nousseen kohun vuoksi.[158]
Historiantutkija ja vihreiden jäsen Oula Silvennoinen katsoi, että Halla-ahon puheenjohtajuuden seurauksena Perussuomalaisista on tullut fasistinen puolue.[29] Jussi Halla-ahon mukaan yleisessä kielenkäytössä fasismilla tarkoitetaan autoritäärisiä järjestelmiä ja ajattelutapoja ja väkivaltakoneistoihin nojaavia järjestelmiä eivätkä Perussuomalaiset kannata mitään näistä. Halla-ahon mukaan fasistiselle ajattelulle ei ole puolueessa tilaa.[159]
Huomautukset
↑Hakkarainen erotettiin Perussuomalaisista toukokuussa 2024.[152]
Lähteet
Jokisipilä, Markku: Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-38864-7
Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet – historia, muutos ja nykypäivä. Tampere: Vastapaino, 2007. ISBN 9789517682176
Elina Kestilä-Kekkonen ja Josefiina Sipinen: Eduskuntavaalitutkimus 2019Vaalitutkimus. 2020. Suomen kansallinen vaalitutkimuskonsortio. Viitattu 22.1.2024.
Widfeldt, Anders (toim. Rydgren, Jens): ”The Radical Right in the Nordic Countries”, The Oxford Handbook of the Radical Right, s. 771–773, 780–781. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780190274559
↑Tilastokeskus: Kunnallisvaalit 1996. (Taulukko D 1) Suomen virallinen tilasto, Vaalit 1997:2, 1997, s. 31, 54. Helsinki: Edita. ISBN 951-727-370-3Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.8.2023.
↑PS-aktiivi Tuomas Tähti ehdolla Tekniikan akateemisten valtuustoon. (lehden järjestöosa) Perussuomalainen, 2.3.2020, nro 2/2020, s. 1. Perussuomalaiset rp. ISSN 1239-2324
↑ abcdefghTomi Venho: Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 124. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7
↑ abTomi Venho: Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 125. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7
↑Tomi Venho: Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 123. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7
↑Eduskuntavaalit 2023: Koko maa, tulokset (Linkki ”Ehdokasasettajat” kunkin vaalipiirin kohdalta) Vaalien tieto- ja tulospalvelu. 5.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 6.4.2023.
.png)
