Joukkovalvonta (tunnettu myös nimityksillä massavalvonta ja joukkoseuranta) viittaa läpitunkevaan valvontaan, jonka kohteena on kokonainen väestö tai merkittävä osa sitä.[1] Sitä harjoittavat tavallisesti valtiot, usein salaa. Yritykset voivat myös harjoittaa sitä valtioiden käskystä tai omasta aloitteesta. Sen harjoittaminen voi olla lainvastaista ja voi edellyttää lupaa tuomioistuimelta tai muulta riippumattomalta virastolta.
Joukkovalvonnan harjoittamista arvostellaan laajasti siitä, että se rikkoo yksityisyysoikeutta, rajoittaa kansalaisoikeuksia ja on laitonta joidenkin oikeudellisten tai perustuslaillisten järjestelmien alla. On olemassa pelko siitä, että joukkovalvonnan lisääminen voisi johtaa totalitaristiseen valtioon, jossa poliittista erimielisyyttä heikennetään Cointelpron kaltaisilla ohjelmilla. Sellaisesta valtiosta voidaan käyttää nimitystä valvontavaltio (engl.surveillance state) tai elektroninen poliisivaltio (engl. electronic police state).
Privacy International -järjestön vuonna 2007 tekemän 47 maata kattavan tutkimuksen mukaan, on ilmennyt kasvu valvonnassa ja lasku yksityyttä puolustavien menetelmien tehokkuudessa edelliseen vuoteen verrattuna. Ottaen nämä tekijät huomioon, kahdeksan maata luokiteltiin "endeemisiksi valvontayhteiskunniksi". Näistä kahdeksasta Kiina, Malesia ja Venäjä saivat huonoimman sijoituksen; näitä seurasi Singapore ja Yhdistynyt kuningaskunta; näitä seurasi Taiwan, Thaimaa ja Yhdysvallat. Parhaiten sijoittui Kreikka, jossa arvioitiin olevan "riittävät menetelmät väärinkäyttöä vastaan".[4]
Monissa maissa on jo asennettu tuhansia valvontakameroita kaupunki-, esikaupunki- ja jopa maaseutualueille.[5][6] Yhdysvaltalainen American Civil Liberties Union (ACLU) -kansalaisoikeusjärjestö antoi vuonna 2007 lausunnon, että Yhdysvallat on "vaarassa keikahtaa aidoksi valvontayhteiskunnaksi, joka olisi täysin vieras yhdysvaltalaisille arvoille". He näkivät "potentiaalisen pimeän tulevaisuuden, jossa meidän jokainen liike, jokainen kanssakäyminen ja jokainen yhteydenpito tallennettaisiin, koottaisiin ja varastoitaisiin valmiina tarkasteltavaksi ja käytettäväksi meitä vastaan milloin viranomaiset niin haluaisivat".[7]
Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisi verkkovalvontaa käsittelevän Special report on Internet Surveillance -raportin 12. maaliskuuta 2013. Raportti sisälsi State Enemies of the Internet -nimisen luettelon, jossa lueteltiin maat, joiden hallitukset ovat mukana uutistentarjoajiin kohdistuvassa (vakaviin tiedonsaantivapaus- ja ihmisoikeusloukkauksiin johtavassa) aktiivisessa ja läpitunkevassa valvonnassa. Luettelossa oli alustavasti viisi maata: Bahrain, Kiina, Iran, Syyria ja Vietnam.[8]
Euroopan unionissa
Euroopan unionissa on valmisteilla Chat Cotrol -laki, jossa poistettaisiin viestintäsovelluksista tietoliikenteen suojaamiseksi tarkoitettu päästä päähän -salaus. Salauksen avulla vain viestin lähettäjä ja vastaanottaja pystyvät lukemaan sen, eikä viranomaisilla tai verkkorikollisilla ole pääsyä viestiin. Laki antaisi pääsyn viranomaisille viesteihin ja mahdollistaisi automatisoidun massavalvonnan. Lakia on perusteltu lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.[9]
Kansalaisista kerätty ja tekoälyn prosessoima data sekä kasvojentunnistuksella varustetut valvontakamerat luovat joukkovalvontayhteiskunnan, jossa kansalaisella ei ole yksityisyyttä. Kiina on ottanut käyttöön astettain sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän, jonka avulla kansalaisia pisteytetään. Analyytikoiden ennusteiden mukaan vuonna 2020 Kiinassa on 300 miljoonaa valvontakameraa ja poliisi käyttää vuodessa 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria valvontateknologiaan.[10] Hallinnolla on siis täten jatkuvasti tieto siitä, missä kansalaiset ovat ja mitä he tekevät.[11]
Jokainen viestintäsovelluksissa lähetetty viesti on viranomaisten luettavissa. Lähes jokaiselta liittymän avaajalta vaaditaan kasvojen tunnistus ja rekisteröinti, jonka kautta puhelinta käyttävä on valvonnan alla.[11]
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Xinjiangissa asuvat muslimit ovat yksi eniten tarkkailluista väestöistä maailmassa. Amnestyn haastattelemien 65 Xinjiangissa vuosina 2017–2021 asuneesta vähemmistön jäsenestä kertoi kokemuksistaan valvontajärjestelmästä. Heidän mukaan ihmisiltä kerätään biotunnisteita, kuten skannataan iiris ja otetaan kasvokuvat. Viranomaisilla on suuri tarkastuspisteiden verkosto, esteetön pääsy ihmisten viestintään, kuten WeChattiin ja he tekevät jatkuvasti kuulusteluita ja etsintöjä. Muutama haastateltava kertoi kokemuksista, että valvontakameroita oli asennettu heidän työpisteille ja kuvaamaan asuntojaan. Vuodesta 2017 asti muun muassa satoja tuhansia uiguureja on viety internointileireille.[12]
Ranskassa
Ranska laillisti vuonna 2023 ensimmäisenä Euroopan unionin jäsenmaana tekoälyn käytön joukkovalvontaan. Syynä lakiin oli turvallisuuden takaaminen Pariisin kesäolympialaisissa 2024. Laki antaa mahdollisuuden tekoälyn analysoida lentävien droonien ja valvontakameroiden antamaa dataa. Tekoäly analysoi ihmisten asentoja, kävelytapoja, liikkeitä, eleitä, ulkonäköä ja kokoontumisia. Jos tekoälyn mielestä joku ihminen käyttäytyy epäilyttävästi, se tekee hälytyksen viranomaisille.[13] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Ranskan päätös laillistaa joukkovalvonta johtaa törkeään ihmisoikeuksien loukkaukseen muun muassa yksityisyyden, kokoontumis- ja sananvapauden kannalta.[14]
Ruotsissa
Ennen vuotta 2009, Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos (FRA) oli rajoitettu suureksi osaksi sääntelemättömään langattomaan signaalitiedusteluun (SIGINT).[15] Uusi laki tuli voimaan joulukuussa 2009, antaen FRA:lle valtuudet valvoa Ruotsin rajan ylittävissä kaapeleissa kulkevia signaaleja.[16] Tietoliikenneyhtiöt ovat lain mukaan velvollisia toimittamaan Ruotsin rajojen ylittävissä kaapeleissa kulkevat signaalit tiettyihin "vuorovaikutuspisteisiin", joissa dataan voidaan päästä käsiksi tuomioistuinluvan saamisen jälkeen.[17][18][19] Lain vaikutuksen alaisten yhtiöiden lukumäärän arveltiin olevan "rajoitettu (noin kymmenen)".[20]
FRA on asetettu kyseenalaiseksi sitä koskevan lainsäädännön muutoksen jälkeen, pääosin yleisen käsityksen takia, että muutos mahdollistaisi joukkovalvonnan.[21] FRA on kiistänyt tämän jyrkästi,[16][22] sanoen ettei heillä ole lupaa aloittaa mitään valvontaa omasta aloitteesta,[23] ja ettei heillä ole suoraa yhteyttä kaapeleihin.[24] Kaiken signaalitiedustelun valtuuttaa erityinen tuomioistuin (Försvarsunderrättelsedomstolen) ja täyttää joukon kapeita vaatimuksia. Ruotsin puolustusministeri Sten Tolgfors on sanonut, että näiden toimenpiteiden "tulisi tehdä joukkovalvontaa koskevan keskustelun mitättömäksi".[25][26][27]
Lainmuutoksen ollessa vielä hallituksen esitys vuonna 2007, Suomen liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen oli katsonut lain loukkaavan Suomen lainsäädäntöä, koska Suomen lainsäädännössä pätee viestintäsalaisuus, ellei tuomioistuimen päätöksin tästä poiketa. Merkittävä osa suomalaisista ja virolaisista matkapuhelimista on ruotsalaisomisteisen valtionyhtiö TeliaSoneran verkossa ja verkkoa hallinnoidaan Ruotsista. Myös suomalaiset televerkko-operaattorit vastustivat hanketta.[28]
↑Tatlow, Didi Kirsten: U.S. Prism, Meet China\u2019s Golden Shield 28.6.2013. The New York Times. ”[...] a Beijing lawyer named Xie Yanyi filed a public information request with the police asking about China's own surveillance operations. [...] 'Most people were critical about the U.S. and supported Snowden.' [he said...] Then the discussion started shifting to take in China's own surveillance issues.” (englanniksi)
↑SOU 2003:30Försvarets radioanstalt. ”Det har således i svensk rätt bedömts att det inte finns något rättsligt skydd för den enskildes integritet mot avlyssning eller inhämtning av signaltrafik som befordras trådlöst” (ruotsiksi)
↑Prop. 2006/07:63 s. 83–86 (osa 7.3.7). Ruotsin hallinto. ”De trådägande operatörerna skall till särskilda samverkanspunkter överföra all trafik som förs över Sveriges gräns. Samverkanspunkter väljs av de trådägande operatörerna och skall anmälas av dem till den myndighet som regeringen bestämmer. [...] Tystnadsplikt för samtliga operatörer skall gälla för uppgift som hänför sig till angelägenhet som avser inhämtning av signaler i elektronisk form enligt förslaget till lag om signalspaning i försvarsunderrättelseverksamhet.” Viitattu 21.3.2014. (ruotsiksi)
↑Prop. 2006/07:63 s. 84–85. Ruotsin hallinto. ”Antalet trådägande operatörer vars tråd korsar rikets gräns är litet (ett tiotal) i förhållande till antalet andra operatörer (t.ex. Internet Service Providers), dvs. det är bara ett fåtal operatörer som träffas av skyldigheten. De icke trådägande operatörerna varierar mer i antal över tiden och det är därför inte rimligt att en ständig samverkan kring överföringen skall ske med alla dessa.” Viitattu 21.3.2014. (ruotsiksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Mass surveillance
