Valvontakapitalismi^[1] on käsite, joka kuvaa voitontavoitteluun tähtäävää henkilökohtaisen datan hyödykkeistämistä. Koska henkilötietoja voidaan kaupallistaa, niistä on tullut yksi arvokkaimmista resursseista. Termi sai alkunsa siitä, kun mainosalan yritykset tarttuivat tilaisuuteen käyttää henkilötietoja markkinoinnin entistä yksilöidympään kohdentamiseen.^[2]

Tiedonkeruun lisääntymisestä voi koitua lukuisia etuja yksilöille ja yhteiskunnalle, kuten itseoptimointi (itsen kvantifiointi),^[3] yhteiskunnalliset optimoinnit (esimerkiksi älykaupunkien myötä) ja optimoidut palvelut (mukaan lukien moninaiset verkkosovellukset ). Tiedonkeruu ja -käsittely kapitalismille keskeisien voitontavoitteluvaikuttimien viitekehyksessä saattaa kuitenkin muodostaa myötäsyntyisen uhan. Kapitalismi on ruvennut keskittymään tiedonkeruulle ja -käsittelylle alttiin yhteisöllisen elämän osuuden laventamiseen yhä laajamittaisemmaksi. Tämä saattaa johtaa vakaviin seurauksiin yhteiskunnan haavoittuvaisuuden ja hallinnan sekä yksityisyyden kannalta.^[4]

Kohdennetun mainonnan mahdollisuuksien tunnistaminen on johtanut henkilöityjen datapisteiden arvonnousuun. Markkinoiden toimintamekanismin ansiosta henkilötietojen hinnanmuutos on luonut tilanteen, jossa datapisteet ovat ainoastaan yhteiskunnan vauraimpien ulottuvilla.^[5]

Shoshana Zuboffin mukaan "massiivisten tietokantojen analysointiin turvauduttiin alun perin siksi, että analyysien perusteella luotujen tulevaisuusmallien avulla pystyttiin tarkemmin ennustamaan ihmisten ja järjestelmien käytöstä ja siten vähentämään epävarmuutta".^[6] Vuonna 2014 Vincent Mosco viittasi asiakkailta ja tilaajilta kerättyjen tietojen markkinointiin valvontakapitalismina ja nosti sen ohella esiin joukkovalvonnan.^[7] Christian Fuchs havaitsi, että valvontavaltio sulautuu valvontakapitalismiin.^[8] Zuboff katsoo samassa hengessä, että erittäin läpinäkymättömät yhteistyöjärjestelyt valtiollisten tiedustelupalveluiden kanssa mutkistavat ongelmaa entisestään. Trebor Scholzin mukaan yritykset värväävät ihmisiä tietolähteiksi tämäntyyppiselle kapitalismille.^[9] Zuboff rinnastaa teollisen kapitalismin ja massatuotannon valvontakapitalismiin siinä suhteessa, että ensin mainitut olivat riippuvaisia väestöistä, joista rakentui niiden kuluttaja- ja työntekijäpohja, ja jälkimmäinen riistää väestöjään, jotka ovat riippuvaisia valvontakapitalismista, mutteivät edusta sen kuluttajia eivätkä työntekijöitä vaan ovat pääosin tietämättömiä sen toiminnoista.^[10] Valvonta muuttaa tietotalouden voimasuhteita.^[11] Tämä saattaa saada aikaan vallansiirron kansallisvaltion tuolle puolen ja kohti jonkinmuotoista korporatokratiaa.^[12]  

Zuboff kiinnittää huomiota siihen, että valvontakapitalismi kurottuu yksityisyrityksen tavanomaisen institutionaalisen reviirin ulkopuolelle ja että se kartuttaa valvontavaraintojen ja pääoman rinnalla itselleen myös oikeuksia ja toimii vailla mielekkäitä suostumuksenkysymiskoneistoja. Zuboff esittää tutkimuksessaan, että kaksi yritystä, Google ja Facebook, keksivät ja muokkasivat valvontakapitalismin "uudeksi kerrytyslogiikaksi".^[2][13] Tämä mutaatio edellytti sitä, että molemmat yritykset kokosivat laajamittaisesti datapisteitä käyttäjistään voitontuottamismielessä. Sitä mukaa, kun näitä datapisteitä alettiin kaupitella ulkopuolisten käyttöön, tästä toimintamallista kehittyi taloudellinen mekanismi. Valvontakapitalismista on povattu manttelinperijää uusliberalismille.^[14][15]

Yksi valvontakapitalismin olennaisista ulottuvuuksista on sen vaikutus vaalikampanjointiin.^[12] Tiedonlouhijoiden jäljittämät henkilötiedot tarjoavat Cambridge Analytican kaltaisille yrityksille mahdollisuuden käyttää yksilöityjä datapisteitä paitsi markkinointiin myös poliittisen mainonnan tehostamiseen. Tällä tavalla poliittiset puolueet voivat kohdentaa vaalityönsä täsmällisemmin.^[16] Doctorow katsoo kuitenkin, että näiden tietokantojen väärinkäyttö "johtaa meitä kohti totalitarismia".^[17] Aiheeseen liittyen Turow on todennut, että " korporaatiovallan keskittyminen on välitön tosiasia digitaalisen aikakauden ytimessä".^{[3][18] (s. 17)}

Zuboffin teorian mukaan valvontakapitalismi on uusi markkinatalouden malli ja erityinen kapitalistisen kerryttämisen logiikka. 2014 ilmestyneessä esseessä hän luonnehtii sitä "äärimmäisellä tavalla juuriltaan riivityksi ja kaivannaisteollisuudenomaiseksi muunnelmaksi tietokapitalismista", joka perustuu "todellisuuden" tuotteistamiseen ja sen muuntamiseen käyttäytymistiedoksi analysointia ja myymistä varten.^{[19] [20]}

Seuraavassa artikkelissaan vuotta myöhemmin Zuboff ruoti tämän kapitalismin mutaation yhteiskunnallisia lieveilmiöitä. Hän erotti toisistaan "valvontavarannot", "valvontapääoman" ja "valvontakapitalismin" ja niiden riippuvuuden maailmanlaajuisesta tietokonevälitteisestä arkkitehtuurista, jota hän kutsuu "Isovieraaksi". Se kuvaa laajalle levittäytynyttä ja enimmäkseen haastamatonta, uutta vallan ilmaisumuotoa, joka sisältää salattuja riiston, hyödykkeistämisen ja seurannan koneistoja ja asettaa vaakalaudalle vapauden, demokratian ja yksityisyyden kaltaiset perusarvot. ^{[21] [3]}

Zuboffin mukaan valvontakapitalismin edelläkävijöitä olivat Google ja myöhemmin Facebook, paljolti vastaavassa mielessä kuin massatuotannon ja johtamiskapitalismin uranuurtajat vuosisataa aiemmin olivat Ford ja General Motors, ja valvontakapitalismista on nyt kehittynyt tietokapitalismin hallitseva muoto.^[10]

Vuonna 2016 julkaistussa Oxfordin yliopiston luennossa Zuboff yksilöi valvontakapitalismin mekanismit ja käytännöt, mukaan lukien "ennustetuotteiden" valmistamisen myytäväksi uusilla "käyttäytymisjohdannaismarkkinoilla". Hän esitteli "valvontavetoisen anastamisen" käsitteen ja väitti, että se kyseenalaistaa itsemääräämisoikeuden psykologiset ja poliittiset lähtökohdat keskittämällä oikeuksia valvontakoneistolle.^[10]

Zuboff erittelee valvontakapitalismin logiikan avainominaisuuksia Googlen pääekonomistin Hal Varianin nimeämiä neljää pääpiirrettä avoimesti seuraillen:^[22]

1. Pyrkimys yhä kattavampaan tietojen poimimiseen ja analysointiin.
2. Uusien sopimusmallien kehitys tietokonevalvonnan ja automatisaation turvin.
3. Tahto yksilöllistää ja räätälöidä palveluita, joita digitaalisten alustojen käyttäjille tarjotaan.
4. Teknologisen infrastruktuurin valjastaminen jatkuvien kokeiden toteuttamiseen sen käyttäjillä ja kuluttajilla.

Zuboff varoittaa, että ihmiset saattavat menettää itsemääräämisoikeuden periaatteet "tietämättömyyttään, opittua keinottomuuttaan, tarkkaamattomuuttaan, epämukavuuden takia, tottumuksesta tai ajelehtimalla". Hän toteaa, että "olemme taipuvaisia nojaamaan menneisyyden murhenäytelmistä suodatettuihin mielenmalleihin, sanastoihin ja työkaluihin", viitaten 2000-luvun totalitaarisiin kauhuihin tai kultakauden kapitalismin monopolismiin. Vastatoimet, joihin ryhdyttiin näiden edeltävien uhkien torjumiseksi, eivät ole riittäviä tai edes käypiä vastaamaan uusiin haasteisiin.^[10]

Zuboffin mukaan olennainen ero teollisen- ja valvontakapitalismin välillä on se, että ensiksi mainittu hyväksikäytti luontoa, ja jälkimmäinen hyväksikäyttää ihmisluontoa. ^[23]

John Bellamy Foster ja Robert W. McChesney ovat niin ikään käyttäneet termiä "valvontakapitalismi", tosin eri merkityksessä. Tutkijat soveltavat sitä kuvailemaan finansialisaation "kyltymätöntä tiedonnälkää", jonka he selittävät olevan "keinottelua rahoitusvarojen pitkän aikavälin kasvulla suhteessa bruttokansantuotteeseen". Tämän toimintamallin, joka kehkeytyi sotilasteollisesta kompleksista ja mainontateollisuudesta, lanseerasi heidän mukaansa Yhdysvallat teollisuuden ja hallinnon aloilla 1980-luvulla.^[24]

Erinäiset järjestöt ovat kamppailleet sananvapauden ja yksityisyydensuojan puolesta valvontakapitalismia vastaan^[24] ja useat kansalliset hallitukset ovat säätäneet yksityisyyttä turvaavia lakeja. On nähtävissä, että joukkovalvonnan uudet valmiudet ja valjastusmahdollisuudet vaativat rakenteellisia muutoksia kohti ajantasaisempaa järjestelmää, jotta väärinkäytökset kyetään kitkemään. Esimerkiksi Euroopan unioni on kiristänyt sääntöjä ja rajoituksia tietomassojen väärinkäyttöä koskien.^[25] Yleinen tietosuoja-asetus, on tehnyt valvontakapitalismin toimeenpanemisesta takkuisempaa Euroopassa.^[25]

Tega Brainin ja Surya Mattun -teos Unfit Bits vuodelta 2015 rohkaisee käyttäjiä harhauttamaan Fitbitien keräämiä terveystietoja. He ehdottavat laitteiden kiinnittämistä esimerkiksi tahtimittariin tai polkupyörän pyörään.^{[26] [27]} Vuonna 2018 Brain pani alulle Sam Lavigne -projektin nimeltä New Organs, joka kerää ihmisten tarinoita tarkkailun kohteeksi joutumisesta verkossa ja sen ulkopuolella.^{[28] [29]}