PROFILPELAJAR.COM

Jean-Marie Collot d’Herbois, tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva.

Jean-Marie Collot d’Herbois (19. kesäkuuta 1749 Pariisi, Ranska – 8. tammikuuta 1796 Sinnamary, Ranskan Guyana)^[1] oli merkittävä Ranskan suuren vallankumouksen aikainen jakobiinijohtaja, joka oli vaikutusvaltaisimmillaan terrorin aikana. Hänellä oli avainrooli Maximilien Robespierren syrjäyttämisessä.

Elämänvaiheet

Ennen vallankumousta

Collot d’Herbois’n isä oli pariisilainen kultaseppä. Vallankumousta edeltäneinä vuosina Collot d’Herbois tuli tunnetuksi näyttelijänä ja komedioihin erikoistuneena näytelmäkirjailijana.^[1] Hän kiersi teatteriseurueiden kanssa Ranskan maaseudulla, Hollannissa ja Sveitsissä.^[2] Hän oli vuonna 1787 teatterinjohtajana Lyonissa ja vuonna 1789 ohjaajana Pariisissa.^[2]^[1]

Nousu politiikkaan

Vallankumouksen jälkeen Collot d’Herbois liittyi jakobiiniklubiin ja julkaisi vuonna 1791 perustuslaillista monarkiaa puolustaneen teoksen Almanach du Père Gérard pour 1792. Näyttelijänlahjojensa ansiosta hänestä tuli taitava ja vaikutusvaltainen poliittinen agitaattori, varsinkin Pariisin kommuunin piirissä. Hänen mielipiteensä alkoivat nopeasti radikalisoitua, ja keväästä 1792 alkaen hän esiintyi tasavaltalaisena. Hän oli lietsomassa kansanjoukkojen 10. elokuuta 1792 suorittamaa Tuileries’n palatsin valtausta, joka merkitsi lopun alkua Ranskan monarkialle. Collot d’Herbois valittiin syyskuussa 1792 edustajaksi kansalliskonventtiin, jonka toisessa istunnossa 21. syyskuuta juuri hän teki aloitteen monarkian kumoamisesta. Hän äänesti myöhemmin kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.^[2]^[1] Collot d’Herbois kannatti myös kuolemantuomioita maanpakoon lähteneille monarkisteille ja ankaria toimia girondisteja vastaan sekä puolusteli syyskuun murhia.^[2]

Vallan huipulla

Vuoteen 1793 mennessä Collot d’Herbois’ta ja hänen läheistä ystäväänsä Jean Nicolas Billaud-Varennea alettiin pitää tasavaltalaisten äärimmäisen siiven edustajina ja heidät yhdistettiin Jacques Hébertin ryhmään, hébertisteihin.^[1]^[2] Collot d’Herbois valittiin 13. kesäkuuta 1793 kansalliskonventin puhemieheksi. Hänen johdollaan säädettiin muun muassa 26. heinäkuuta laki kuolemanrangaistuksesta enimmäishintoja kiertäville elintarvikkeiden salakauppiaille (accapareurs).^[2] Collot d’Herbois ja Billaud-Varenne valittiin 6. syyskuuta hébertistien tuella yhteishyvän valiokuntaan, josta oli kehkeytymässä Ranskan tosiasiallinen hallitus. Lokakuun 1793 lopussa Collot d’Herbois ja Joseph Fouché lähetettiin kansalliskonventin erikoiskomissaareina rauhoittamaan Lyonia, jossa oli vastikään kukistettu vastavallankumouksellinen kansannousu. Collot d’Herbois järjesti kaupungissa joukkoteloituksia ja sai maineen säälimättömän terrorin edustajana.^[1]^[2] Hän palasi Pariisiin joulukuussa.^[1]

Yhteishyvän valiokunnassa Collot d’Herbois oli alkuun tullut toimeen Maximilien Robespierren kanssa, mutta he ajautuivat erimielisyyksiin Collot d’Herbois’n asetuttua tukemaan radikaalia dekristianisaatioliikettä (déchristianisation), joka hyökkäsi katolista kirkkoa vastaan. Robespierre syrjäytti ja teloitutti johtavat hébertistit maaliskuussa 1794, jolloin Collot d’Herbois ja Billaud-Varenne painostivat hänet tuhoamaan vastapainoksi myös jakobiinien oikean siiven, Georges Dantonin kannattajineen huhtikuussa 1794.^[1]

Piirros Collot d’Herbois’n murhayrityksestä toukokuussa 1794.

Henri Admirat (”Lamiral”) -niminen virkamies yritti epäonnistuneesti salamurhata Collot d’Herbois’n 23. toukokuuta 1794, minkä jälkeen tämän suosio vallankumouksellisten keskuudessa kasvoi entuudestaan. Robespierre alkoi ilmeisesti nyt pitää Collot d’Herbois’ta mahdollisena kilpailijanaan ja alkoi mahdollisesti suunnitella tämän syrjäyttämistä. Henkensä puolesta pelännyt Collot d’Herbois oli keskeinen henkilö niin sanotussa thermidorin vallankaappauksessa, jolla Robespierre syöstiin vallasta. Robespierren puhuessa kansalliskonventille 27. heinäkuuta 1794 puhemies Collot d’Herbois aloitti hyökkäyksen häntä vastaan ja sai hetkessä muut puolelleen. Robespierre vangittiin ja teloitettiin seuraavana päivänä.^[1]^[2]

Myöhemmät vaiheet

Pian Robespierren syrjättämisen jälkeen myös Collot d’Herbois’ta alettiin syyttää osallisuudestaan suureen terroriin. Muun muassa edustaja Laurent Lecointre esitti syytöksiä häntä vastaan kansalliskonventissa. Collot d’Herbois joutui eroamaan yhteishyvän valiokunnasta syyskuussa 1794.^[2] Pariisissa 1. huhtikuuta 1795 puhjennutta ja nopeasti kukistettua ”germinalkuun 12. päivän kansannousua” käytettiin tekosyynä useiden jakobiinijohtajien syrjäyttämiseen, ja tässä yhteydessä Collot d’Herbois tuomittiin karkotettavaksi Ranskan Guyanaan. Hän kuoli siellä tammikuussa 1796 keltakuumeeseen.^[1]