Syntyessään hän sai Berryn herttuan aatelisarvon, jota hän kantoi aina isänsä 20. joulukuuta 1765 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Tämän jälkeen hänestä tuli kruununperillinen, sillä hänen vanhempi veljensä Burgundin herttua Louis Joseph (1751–1761) oli kuollut jo aiemmin. Ludvig Augustuksesta tuli kuningas Ludvig XVI 10. toukokuuta 1774, ja Reimsinarkkipiispa-herttua Monsignor De La Roche-Aymon suoritti perinteen ja riittien mukaisen kuninkaan virkaan voitelemisen Reimsin tuomiokirkossa sunnuntaina 11. kesäkuuta 1775.[1]
Ludvig XVI 20-vuotiaanaVirallinen muotokuva Marie Antoinettesta ja kolmesta eloon jääneestä lapsesta, Marie Thérèsestä, Louis-Josephista (sylissä) ja Louis-Charlesista, joka osoittaa tyhjää kehtoa, mikä viittaa neljännen lapsen Sophie-Hélène-Béatrixin (1786–1787) äskettäiseen kuolemaan. Élisabeth Vigée Le Brun, 1787
Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten persoonallisuus ei olisi voinut olla vastakkaisempi. Ludvig oli sisäänpäinkääntynyt, ujo ja päättämätön, hän piti yksinäisistä harrastuksista kuten lukemisesta ja metallityöstä sekä metsästämisestä. Marie Antoinette oli eloisa, ulospäinsuuntautunut ja rohkea seurapiiriperhonen, joka rakasti uhkapelaamista, juhlia ja ylellistä muotia. Kun kuningas meni nukkumaan ennen puoltayötä, kuningattaren illalliset ja juhlinta eivät olleet vielä alkaneet. Kun Marie Antoinette heräsi juuri ennen puoltapäivää, Ludvig oli työskennellyt jo tuntikausia.[4]
Vuoteen 1777 asti avioliittoa ei oltu vielä pantu täytäntöön ja puolisot viettivät aikaansa erillään. Anoppi Maria Teresia oli ollut asiasta niin huolissaan, että lähetti poikansa Joosef II:n toimimaan eräänlaisena avioliittoneuvojana.[5] Molemmat kiittivät tätä myöhemmin kirjeissään.[3]
Louis-Joseph-Xavier-François (1781–1789), ensimmäinen dauphin, kuoli 7-vuotiaana tuberkuloosiin
Louis-Charles (1785–1795), toinen dauphin ja tuleva kuningas Ludvig XVII, kuoli 10-vuotiaana todennäköisesti tuberkuloosiin
Sophie-Hélène-Béatrix (1786–1787), kuoli 11 kuukauden ikäisenä kouristuksiin, mahdollisesti tuberkuloosin aiheuttamina
Luonne ja kyvyt
Historioitsija François Furet kirjoittaa, että Berryn herttua (myöhemmin Ludvig XVI) oli lapsena epäsuosittu, vetäytynyt, yksinäinen ja kömpelö.[6]Octave Aubry kuvaa nuorta kuningasta sanoilla "raskasliikkeinen jo 20-vuotiaana, syö liikaa, nukkuu liian hyvin ja käyttäytyy tökerösti." [7]
Kuninkaan intohimona oli metsästäminen sekä lukkojen ja avaimien valmistaminen omassa lukkosepän pajassa. Hallitsijan älynlahjoja ei kuvata vilkkaiksi vaan hänet kuvataan kaavamaisena ja banaalina. Hänen hyveikseen luetellaan oikeamielisyys, hurskaus, sävyisyys ja ahkeruus. Kuninkaan kasvatus rajoittui uskontoon ja humanistisiin aineisiin eikä häntä koulutettu hallitsijan tehtäviin tai sotilaaksi. Hän matkusti Ranskassa vain kahdesti, Reimsiin kruunattavaksi ja lyhyen kierroksen Normandiassa, joten hän tiesi kuningaskunnastaan vain vähän.[8]
Valtakunnan politiikassa ja vallankumouksen pyörteissä hän oli passiivinen seurailija, joka noudatti hovin keskenään kilpailevien ryhmien neuvoja.[9] Aubry tiivistää kuninkaan lähtökohdat ja mahdollisuudet sanoihin: "Kehnosti kasvatettuna, älyllisesti untelona, luonteeltaan pehmeänä ja ristiriitaisten neuvojen ympäröimänä hän ei mitenkään voinut onnistua tehtävässään vaikeana aikana."[10]
Vuonna 1789 Ludvig XVI määräsi pidettäväksi säätyvaltiopäivien vaalit, jotka olivat ensimmäiset sitten vuoden 1614 pidettyjen vaalien. Säätyjen tarkoituksena oli paneutua valtakunnan talousongelmiin. Nämä vaalit olivat yksi niistä tapahtumista, jotka muodostivat eräänlaisen askeleen kohden Ranskan suurta vallankumousta, jonka katsotaan alkaneen kesäkuussa 1789. Kolmas sääty eli porvaristo julistautui itse kansalliskokoukseksi. Ludvig XVI yritti kontrolloida vaalien tulosta ja seurauksena oli ns. pallohuoneen vala 20. kesäkuuta 1789 sekä hieman myöhemmin 9. heinäkuuta säädyn julistautuminen perustuslakia säätäväksi kansalliskokoukseksi.[11] Seurauksena oli myös Bastiljin linnoitusvankilan valloittaminen 14. heinäkuuta 1789. Lokakuussa kuningas ja hänen perheensä pakotettiin muuttamaanVersailles’n palatsistaPariisissa sijaitsevaan Tuileries’n palatsiin.
Ludvig XVI itse oli hyvin suosiollinen ja ei mitenkään välinpitämätön henkilö sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten reformien vallankumoukselle. Uusin tutkimus on todennut, että Ludvig kärsi masennuksesta, joka esti häntä usein osallistumasta tärkeiden päätösten tekemiseen, ja tällöin puoliso, epäsuosittu kuningatar Maria Antoinette kantoi vastuun päätöksistä ja toimi kruunun puolesta.[12]
Vallankumouksen periaatteet kansan suvereniteetista sekä ajatukset demokraattisista periaatteista merkitsivät selkeää katkosta itsevaltaisen hallinnon periaatteisiin. Tämän seurauksena vallankumous oli vastakohtainen kaikelle aiemmalle hallinnolle, josta käytetään ranskankielistä nimitystä ancien régime. Vallankumous oli vastakohta aiemman eliitin hallitsemalle Ranskalle, ja samalla se oli lähes kaikkia Euroopan valtioiden hallitsevia eliittejä vastaan.
Ludvig XVI ei ollut missään niin voimakkaasti vastentahtoinen tapahtumille kuin olivat hänen hyvin konservatiiviset veljensä Artoisen kreivi ja Provencen kreivi, ja hän lähetti useita yksityisiä ja julkisia viestejä, joissa hän pyysi näitä lopettamaan suunnitelmansa vastavallankumoukseksi. Hän ei kuitenkaan ollut jäsenenä uudessa hallituksessa.
Keskusteltuaan lainvalmistuksesta ja siinä tarvittavista toiminnoista Kansalliskokous (ransk.Assemblée nationale) sääti 10. lokakuuta 1789, että kuningas olisi vastedes: ”Ludvig, Jumalan armosta & valtakunnan perustuslain mukaan, Ranskalaisten kuningas, olevien ja tulevien, tervehdys” (Louis, par la grâce de Dieu & la loi constitutionelle de l’État, Rois des Français à tous présents et à venir, salut). Useille tutkijoille tämä päivämäärä merkitsee arvonimen Ranskalaisten kuningas käyttöönottoa. 6. marraskuuta 1789 lähtien Ludvig XVI käytti tätä pitkää titteliään esimerkiksi vahvistaessaan lakeja ja antaessaan lakiesityksiä. Samoin uusi, helmikuussa 1790 käyttöön otettu kuninkaallinen sinetti sisälsi tuon pitkän tekstin.
Perustuslaillinen monarkia
Joidenkin tutkijoiden näkemyksen mukaan Ludvig XVI ei ollut määritelty ranskalaisten kuninkaaksi kuin 3. syyskuuta 1791 säädetyn perustuslain mukaan.selvennä Tämän perustuslain kuningas ”hyväksyi” allekirjoituksellaan 13. syyskuuta 1791. Lain mukaan kuninkaan valtaoikeudet olivat rajoitetut tarkoin määritellyt.
Ludvig XVI ei ollut enää kuningas Jumalan armosta, vaan juuri ranskalaisten kuningas. Hän ei ollut hallitsija jumalaisen oikeuden perusteella, vaan hän oli eräänlainen johtaja, joka oli Ranskan kansan ensimmäinen edustaja, Toisaalta perustuslaki määritteli myös arvonimen dauphin muutettavaksi muotoon kuninkaallinen prinssi. Tämä muutos tehtiin 14. elokuuta 1791. Ludvig XVI vannoi uskollisuutta hänen valtaansa vähentäneelle perustuslaille 14. syyskuuta 1791.
Kuninkaan pako
Kuningas ja kuningatar palaavat Pariisiin Varennesin pakomatkalta.
Kuninkaan pakoyritys ja pidätys Varennesin kaupungissa on kuuluisa tapahtuma. Kuningatar laati pakosuunnitelman jo vuonna 1790. Pakomatkan keskeisenä suunnittelijana väitetään toimineen ruotsalaisen kreivin Hans Axel von Fersenin. Pakosuunnitelman toteuttaminen tuli ajankohtaiseksi huhtikuussa 1791. Kuningasta kiellettiin asetuksella poistumasta pääkaupungista, ja se koski myös kuninkaan mahdollista matkaa Versailles’hin. Lisäksi oli koko vallankumouksen jälkeisen ajan ollut puhetta kuninkaan mahdollisesta pakenemista hänelle uskollisten armeijan yksiköiden turvaan johonkin valtakunnan hyvin turvalliseen linnoitukseen.
Kesäkuussa mielenosoittajat estivät kuningasta osallistumasta erään vastavallankumouksellisen papin pitämään messuun Saint-Cloudessa. Näin syntyi lopullinen päätös paosta pois Pariisista. Pakomatkalle Ludvig XVI lähti vaimonsa kuningatar Maria Antoinetten, sisarensa prinsessa Elisabetin ja kahden lapsensa, Marie-Thèrèsen ja Louis-Charlesin kanssa. Pakomatka päättyi onnettomasti, ja kuninkaallinen saattue pidätettiin kunnan johtohenkilön tekemän tarkastuksen jälkeen Varennesin kylässä 21. kesäkuuta1791, vaikka matkassa oli 60 husaarin saattue.[13] Julistus, jonka Ludvig XVI oli jättänyt Pariisiin kaupungista poistuessaan, syytti jakobiineja. Tämä dokumentti ei herättänyt vallankumouksellisissa kovin lämpimiä tunteita. Pilapiirtäjät saivat kuitenkin nauttia tapahtumista sydämen kyllyydestä.
Varennesin jälkeen
Kuninkaan lähtö synnytti kansanliikkeen. Fransiskaanit kirjoittivat useita kuninkaan vastaisia valituskirjeitä, ja heidän toimintaansa tukivat useat sanomalehdet, kuten Le Républicain (suom. 'Tasavaltalainen'). Myös jakobiinit päättivät seurata fransiskaanien esimerkkiä, mutta tämä seikka aiheutti voimakasta rakoilua heidän riveissään. Nämä maltilliset perustuslailliset perustivat oman klubinsa, joka kokoontui vanhassa sistersiläisluostarissa. Luostarin kuuluminen Feuillantien alaorganisaatiolle antoi klubille nimeksi Feuillantit. Näissä olosuhteissa aiemmin mainittu perustuslaki julistettiin hyväksytyksi 13. syyskuuta 1791.
Vuoden 1792 aikana käyty hyvin monimutkainen poliittinen peli johti kuninkaan oikeuksien menettämiseen. Ranskaa koettelivat useat vahvat jännitystilanteet. Maaseudulla sato oli ollut hyvä, mutta kansalliskokouksen harjoittama liberaali talouspolitiikka aiheutti huolta elintarvikkeiden riittävyydestä ja aiheutti useita mellakoita. Näin tapahtui, vaikka Ranskan elintarvikevarastot olivat erittäin ylijäämäiset. Tämän lisäksi maassa oli sosiaalisia jännitteitä. Sota oli ollut keskeinen syy monarkian suuriin vaikeuksiin. Ranskan armeijan kokemat tappiot aiheuttivat yhä radikaalimpia asetuksia, joita kuningas säännöllisesti vastusti veto-oikeuttaan käyttämällä. Seurauksena oli kiistoja kansalliskokouksessa, ja lopulta ne johtivat kuninkaan tehtävän lakkauttamiseen.
Kansanjoukon vallattua Tuileries’n palatsin kansalliskokous julisti Ludvig XVI:n erotetuksi valtaistuimelta 10. elokuuta 1792. Monarkia lakkautettiin ja kuningas pantiin viralta.[14] Tämä oli uuden kansalliskonventin ensimmäisen istunnon aihe, josta se sääti lain 21. syyskuuta 1792. ”Kuninkuus poistettiin Ranskasta”, ja samasta päivästä lähtien alkoi ”Ranskan Tasavallan vuosi I”.
Kuningas julistettiin syylliseksi ”salaliittoon yleistä vapautta ja valtion yleistä turvallisuutta vastaan”. Julistajana oli konventti, joka oli itse itseään täydentävä tuomioistuin. Pienellä enemmistöllä konventti julisti kuolemantuomion kuninkaalle Tuileries’n palatsin maneesissa, yleisistunnossa, joka kesti keskiviikosta 16. tammikuuta torstaihin 17. tammikuuta 1793 välisen ajan. Äänestys toteutettiin 18. tammikuuta. On esitetty näkemyksiä, että äänestystulosta olisi manipuloitu ja että todellisuudessa ei-äänet olisivat voittaneet. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. On myös esitetty väite, että kuningasta olisi kutsuttu prosessin aikana nimellä ”Ludvig Viimeinen”.[15]
Teloitus
Ludvig XVI:n teloitusSaint-Denis’n basilikassa sijaitseva Ludvig XVI:n ja Marie-Antoinetten hautamuistomerkki, kuvanveistäjät Edmé Gaulle ja Pierre Petitot, 1816-1826.
Kuningas Ludvig XVI:n teloitus tapahtui 21. tammikuuta 1793, kun Antoine Joseph Santerre, Dominique Joseph Garat ja Pierre Henri Lebrun saapuivat kuninkaan vankilana käytettyyn Tour du Templeen ("Temppelitorniin")[16], jossa he ilmoittivat Ludvig XVI:lle tämän kuolemantuomion, jonka oli julistanut kansalliskonventti.
Ludvig XVI teloitettiin 21. tammikuuta 1793 Pariisissa Vallankumouksen aukiolle (Place de la Révolution) pystytetyllä giljotiinilla.[16] Aukio nimettiin sittemmin Ludvig XIV:n aukioksi, nykyisin se on nimeltään Place de la Concorde. Giljotiinin terä suhahti kello 10.22, ja todistajina oli viisi ministeriä väliaikaisesta toimeenpanevasta neuvostosta ja muutamia muita merkkihenkilöistä. Heidät oli kutsunut tilaisuuteen meriministeri, jonka toimistosta he katselivat toimitusta.
Kuningas haudattiin Madeleinen hautausmaalle Rue d'Anjou Sainte-Honorén varrelle. Tammikuussa 1815 hänen ja kuningattaren maalliset jäännökset siirrettiin juhlallisessa kulkueessa Ludvig XVIII:n määräyksellä Ranskan kuninkaiden perinteiseen hautapaikkaan Saint-Denis’n basilikaan, jossa suoritettiin uusi hautaus 21. tammikuuta 1815.
Ranskan kuningas Kaarle X laski ensimmäisen peruskiven Ludvig XVI:n tulevalle monumentille, joka ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Vuodesta 1836 lähtien perustus on ollut Luxorin obeliskin jalustana Place de la Concordella.
Lähteet
Alnaes, Karsten: Kiihkon aika: Euroopan historia 1600-1800. Suomentanut Heikki Eskelinen. Otava, 2005. ISBN 951-1-20161-1
Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous. 1, Kuningasvallan tuho. ((La révolution française: Destruction De La Royauté, 1942.) Suomenkielisen laitoksen toimittaneet Osmo Mäkeläinen & Heikki Eskelinen) Porvoo: WSOY, 1962.
Furet, Francois: The French Revolution 1770-1814. Blackwell Publishing, 1996 (alkuteos 1988). ISBN 978-0-631-20299-8
Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. (8. painos) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7
↑Tämän väitteen todenperäisyys on vähintään kyseenalainen. Viittaukset ovat Jacques Roux’n Discours sur le jugement de Louis le dernier, sur la poursuite des agioteurs, des accapareurs et des traîtres, joka pidettiin 1. joulukuuta 1792, sekä pyöveli Charles-Henri Sansonin kirjeen 20. helmikuuta 1793 Le Thermomètre-lehden toimitukselle [1][vanhentunut linkki]
↑ abMaailmanhistorian pikkujättiläinen 2002, s. 614
Kirjallisuutta
Jean de Viguerie, Louis XVI, le roi bienfaisant, Editions du Rocher, Pariisi, 2003.
Paul et Pierrette Girault de Coursac, Louis XVI, Roi Martys. Tequi, 2983.
Paul et Pierrette Girault de Coursac, Louis XVI, un visage retrouvé. O.E.I.L. 1990.
Jean-Christian Petitfils, Louis XVI, Perrin, Pariisi, 2005. ISBN 2-262-01484-1.
[ona Ozouf, Varennes : la mort de la royauté (21 juin 1791)], Gallimard, coll. « Les Journées qui ont fait la France », Pariisi, 2005, ISBN 2-07-077169-5.
Timothy Tackett, Le roi s'enfuit. Varennes et l'origine de la Terreur, La Découverte, Pariisi, 2004. ISBN 2-7071-4238-7.
Étienne Taillemite, Louis XVI ou le navigateur immobile, Payot, Pariisi, 2002. ISBN 2-228-89562-8.
« Faut-il réhabiliter Louis XVI ? », dokumantit lehdessä L'Histoire n°303, 2005.lähde tarkemmin?
Fake document circulated by the Daily Mail during the UK general election of 1924 The Zinoviev letter was a fake document published and sensationalised by the British Daily Mail newspaper four days before the 1924 United Kingdom general election, which was held on 29 October. The letter purported to be a directive from Grigory Zinoviev, the head of the Communist International (Comintern) in Moscow, to the Communist Party of Great Britain (CPGB), ordering it to engage in seditious activities. ...
Orang Yahudi Agama Yahudi Agama Tuhan Allah dalam Yudaisme Dasar Iman Yahudi Kaballah Hari raya Doa Halakha Mitzvot (Daftar: 613) Rabi Sinagoge Pembacaan gulungan Taurat Minhag/Kebiasaan Tzedakah Teks Tanakh: Taurat Nevi'im Ketuvim Literatur Rabinik Talmud Mishnah Gemara Etnis Ashkenazi Sefardim Mizrahi Beta Israel Penduduk (Daftar) Israel AS Rusia/Uni Soviet SpanyolKanada Jerman Prancis Britania Raya Amerika Latin Polandia Dunia Arab Malaysia Yaman Yahudi terkenal menurut negara Daftar Komu...
Pour les articles homonymes, voir Pile. Une pile à combustible est un générateur électrochimique produisant une tension électrique grâce à l'oxydation sur une électrode d'un combustible réducteur (par exemple le dihydrogène) couplée à la réduction sur l'autre électrode d'un oxydant, tel que l'oxygène de l'air. Elle est distincte de la pile électrique, qui fonctionne également par réaction d'oxydoréduction, mais qui est constituée d'empilements de métaux[1]. Pile à combu...
Discontinued United States Air Force organization 4734th Air Defense Group F-89 Scorpions of the 74th Fighter-Interceptor Squadron at ThuleActive1957–1958Country United StatesBranch United States Air ForceTypeFighter Interceptor, Warning & ControlRoleAir DefensePart ofAir Defense CommandEquipmentNorthrop F-89 ScorpionMilitary unit The 4734th Air Defense Group is a discontinued United States Air Force organization. Its last assignment was with the 64th Air Division (AD) at...
American military general George S. BlanchardGeorge S. BlanchardBorn(1920-04-03)April 3, 1920Washington, D.C.DiedMay 3, 2006(2006-05-03) (aged 86)Alexandria, VirginiaAllegianceUnited StatesService/branchUnited States ArmyYears of service1941–1979RankGeneralCommands heldUnited States Army EuropeVII Corps82nd Airborne Division2nd Airborne Battle Group, 503rd InfantryBattles/warsWorld War IIVietnam WarAwardsArmy Distinguished Service Medal (4)Silver Star (2)Legion of Merit (3)Disting...
American actress (1918-2015) For other people named Mary Healy, see Mary Healy (disambiguation). Mary HealyHealy in the Orson Welles–Cole Porter extravanganza Around the World (1946)Born(1918-04-14)April 14, 1918New Orleans, Louisiana, U.S.DiedFebruary 3, 2015(2015-02-03) (aged 96)Calabasas, California, U.S.Occupation(s)Stage, film, television actressYears active1937–1982Spouse Peter Lind Hayes (m. 1940; d. 1998)Children2 Mary ...
American politician (born 1958) This article's lead section may be too short to adequately summarize the key points. Please consider expanding the lead to provide an accessible overview of all important aspects of the article. (October 2021) John ShimkusMember of theU.S. House of Representativesfrom IllinoisIn officeJanuary 3, 1997 – January 3, 2021Preceded byDick DurbinSucceeded byMary MillerConstituency20th district (1997–2003)19th district (2003–2013)15th district (2013–20...
View that mind is a fundamental feature of reality Not to be confused with Hylozoism. Illustration of the Neoplatonic concept of the anima mundi emanating from The Absolute, in some ways a precursor to modern panpsychism In the philosophy of mind, panpsychism (/pænˈsaɪkɪzəm/) is the view that the mind or a mind-like aspect is a fundamental and ubiquitous feature of reality.[1] It is also described as a theory that the mind is a fundamental feature of the world which exists throug...
Spazio Oberdan UbicazioneStato Italia LocalitàMilano Coordinate45°28′31.33″N 9°12′14.26″E45°28′31.33″N, 9°12′14.26″E CaratteristicheTipoarte Istituzione1999 Sito web Modifica dati su Wikidata · Manuale Lo Spazio Oberdan è stato uno spazio dedicato alla cultura creato e gestito dall'assessorato alla cultura dalla provincia di Milano. Indice 1 Descrizione 2 La Sala Alda Merini 3 Le mostre 4 Note 5 Collegamenti esterni Descrizione Concepito dall'architetta Gae Au...
Service arm of the Russian Navy Coastal Troops of the Russian NavyБереговые войска ВМФ Российской ФедерацииBeregovye voiskaEmblem of the Russian NavyFounded27 March 1930 (1930-03-27)Country RussiaBranchRussian NavyTypeMotorized infantryNaval infantryNaval SpetsnazRoleAmphibious reconnaissanceAmphibious warfareAnti-aircraft warfareArmoured warfareCBRN defenceCoastal defence and fortificationCold-weather warfareCombined armsCounter-batter...
Національна суспільна телерадіокомпанія України Логотип Тип Акціонерне товариствоОрганізаційно-правова форма господарювання публічна компаніяГалузь медіаСпеціалізація виробництво і демонстрування теле-, радіоконтентуПопередник(и) Національна телекомпанія Україн...
American record label For other uses, see Dot (disambiguation). Dot RecordsParent companyIndependent (1950–57)Paramount Pictures (1957–72)Gulf+Western (1966–74)Famous Music Group (1972–74)ABC Records (1974–78)MCA Records (1985–86)Universal Music Group (2014–17)Founded1950 (1950) (original)2014 (revival)FounderRandy WoodGene NoblesDefunct1978 (1978) (original)2017 (2017) (revival)StatusDefunctDistributor(s)Self-distributed (1950–68)Famous Music Group (1968–74)A...
Former railroad station in New York City Not to be confused with Woodhaven station, also on the Atlantic Branch. Woodhaven JunctionFormer Woodhaven Junction station siteGeneral informationLocationAtlantic Avenue and 100th StreetWoodhaven, Queens, New YorkCoordinates40°41′22″N 73°50′39.6″W / 40.68944°N 73.844333°W / 40.68944; -73.844333Owned byLong Island Rail RoadLine(s)Atlantic Branch and Rockaway Beach BranchPlatforms4 side platforms (2 on each level)Trac...
olwmolvwm and OpenWindows on SolarisDeveloper(s)Sun MicrosystemsOperating systemSolaris / SunOSPlatformIA-32, PowerPC, SPARC, x86, x86-64TypeStacking window managerLicensecustom free software[1] olwm (OPEN LOOK Window Manager) was the default stacking window manager for OpenWindows, the original X11 desktop environment included with SunOS and Solaris. Its unique characteristic is its implementation of the OPEN LOOK look and feel. Scott Oaks developed a variant of olwm, called olvwm (O...
此條目介紹的是目前香港特别行政区的立法機關。关于该机构在英属香港时期的前身，请见「香港立法局」。关于该机构的直接前身，请见「临时立法会」。 香港特別行政區立法會 Legislative Council of the Hong Kong Special Administrative Region第七屆立法會种类种类一院制历史成立1998年7月1日 (1998-07-01)前身臨時立法會当前任期2022年1月1日 (2022-01-01)－2025年12月31日 (202...
Mappa del mare Adriatico Con questione adriatica si indica la contesa per il dominio delle terre che si affacciano sul mare Adriatico orientale da Monfalcone fino alle Bocche di Cattaro e che corrispondono alle regioni storiche della Venezia Giulia, dell'Istria, del Quarnaro e della Dalmazia. Tali terre, a partire dalla Primavera dei Popoli del 1848, furono contese tra popolazioni slave e italiane. Questa lotta s'inserisce all'interno di un fenomeno più ampio, che fu legato all'affermarsi de...
Season of National Football League team the New England Patriots 1986 New England Patriots seasonOwnerBilly SullivanGeneral managerPatrick SullivanHead coachRaymond BerryHome fieldSullivan StadiumResultsRecord11–5Division place1st AFC EastPlayoff finishLost Divisional Playoffs(at Broncos) 17–22Pro BowlersCB Raymond ClaybornK Tony FranklinWR Stanley MorganSpT Mosi TatupuLB Andre TippettAP All-ProsK Tony Franklin (2nd team) WR Stanley Morgan (2nd team) LB Andre Tippett (2nd team) ͛...
,_rev%C3%AAtu_du_grand_costume_royal_en_1779_-_Google_Art_Project.jpg)
