Joosef I:n tyttärenä ja tämän seuraajan Kaarle VI:n veljentyttärenä Maria Josefina oli tavoiteltu naimakauppa, ja hänellä oli satoja kosijoita. Puolan kuninkaan August II Väkevän poika, Saksin vaaliruhtinas Fredrik August II oli yksi heistä. Avioliittoa suunniteltiin molempien lapsuudesta vuodesta 1704 lähtien, ja protestantiksi kastettu sulhanen jopa kääntyi vuonna 1712 katoliseksi sitä varten.[2] Häitä vietettiin 20. elokuuta 1719 muodikkaasti turkkilaiseen tyyliin.[3] Dresdenissä järjestetty spektaakkeli oli barokkiajan suurellisimpia juhlia. Kahdeksansataa vierasta osallistui tanssiaisiin, kilpailuihin ja näytöksiin.[2]
Maria Josefina oli kunnianhimoisempi ja energisempi kuin August, jonka mielenkiinto keskittyi taiteisiin ja musiikkiin. On sanottu olleen Marian ansiota, että August pyrki ja pääsi Puolan valtaistuimelle isänsä kuoltua vuonna 1733. Maria myös rohkaisi miestään tavoittelemaan keisarin asemaa Kaarle VI:n kuoltua vuonna 1740. Vallantavoittelu johti epäsuotuisiin sopimuksiin ja kasvaviin konflikteihin naapurivaltioiden kanssa.[4][2]
Puola-Liettuan kuningatar
Maria Josefina oli saanut isoäidiltään, keisarinna Eleonoora Magdalenalta tiukan katolisen kasvatuksen. Tästä oli hyötyä Puolan kuningattarelle, ja hän voimisti jesuiittojen tuella katolisen kirkon asemaa sekä Puolassa että jossain määrin myös Saksissa. Hän rakennutti Dresdeniin Keisarinkappelin vuonna 1732, köyhien tyttöjen koulun, sairaskodin ja yhdessä miehensä kanssa Dresdenin Hofkirchen vuonna 1751.[4]
Kuningatar Maria Josefinaa kuvattiin kunnianhimoiseksi, älykkääksi ja uskonnolliseksi. Vaikka Saksi oli hänen pääasuinpaikkansa, hän viihtyi Puolassa, koska se oli katolinen kansakunta, jossa hän saattoi harjoittaa uskontoaan avoimesti.
Puolan kuningatar Maria Josefina, Louis de Silvestre 1737.
Marraskuusta 1734 helmikuuhun 1736 Maria Josefina ja August tekivät Puolaan pisimmän vierailunsa, joka pitkittyi Puolan perimysssodan vuoksi. He tekivät Puolaan toistuvasti viidestä kahdeksaan kuukautta kestäneitä sekä useasti lyhyempiä matkoja. Maria Josefina oppi puhumaan puolaa ja oli usein läsnä Puolan Sejmin kokouksissa. Kotoa poissaollessaan hän oli kirjeenvaihdossa lastensa kanssa ranskaksi, joihin hänellä jonkin verran läheisempi suhde kuin mitä tuon ajalle oli tavallista. Hän antoi heille lempinimiä ja rohkaisi heitä kirjoittamaan itselleen epävirallisesti.[5]
Maria Josefina jakoi puolisonsa kanssa kiinnostuksen musiikkiin, taiteeseen ja metsästykseen. He viettivät yleensä syksyt Hubertusburgin palatsissa metsästyskauden aikana.
Viimeiset vuodet
Kuningatar Maria Josefina, Pietro Antonio Rotari 1755.
Seitsenvuotisen sodan alettua ja Augustin lähdettyä sotaan 20. lokakuuta 1756 Maria Josefina jäi Dresdeniin vanhimman poikansa Fredrik Kristianin ja tämän puolison Maria Antonian kanssa. Hän jäi Dresdeniin Preussin armeijan vallattua kaupungin. Hänet, Fredrik Kristian ja Maria Antonia asetettiin kotiarestiin Dresdenin palatsiin, jota vartioi preussilainen komentaja.[5]
Maria Josefinaa kiellettiin kirjoittamasta pojilleen, mutta hän kävi kirjeenvaihtoa näkymättömällä musteella ja käytti kirjeenvaihtajaverkkoaan auttaakseen poikaansa ja miniäänsä kannustamaan vastarintaa Saksissa sinne tunkeutuvia preussialaisia vastaan. Useista rajoituksista huolimatta hän onnistui kanavoimaan salaisia tietoja Saksin sotamarsalkka Maximilian Ulysses Brownelle, jota Fredrik Suuri piiritti Struppenissa.[5]
Kuningatar Maria Josefina kuoli Dresdenissä 17. marraskuuta 1757 aivoinfarktiin. Hänet on haudattu rakennuttamaansa Dresdenin Hofkirche-kirkon Wettin-holviin.[5]
Lapset
Maria Josefinalle ja Augustukselle syntyi 14 lasta, joiden kasvatukseen hän panosti.[4] Lisäksi hänellä oli 12 keskenmenoa. Lapsista yksitoista eli aikuiseksi asti. Avioliittoa on sanottu onnelliseksi eikä Augustilla ollut rakastajattaria.
Fredrik August (1720–1721), kuoli kaksikuisena
Josef August (1721–1728), kuoli 6-vuotiaana
Fredrik Kristian (1722–1763), Saksin vaaliruhtinas, avioitui Baijerin prinsessa Maria Antonian kanssa
↑ abcdWatanabe-O'Kelly, Helen: "Religion and the Consort: Two Electresses of Saxony and Queens of Poland (1697–1757)". Teoksessa: Campbell Orr, Clarissa (toim.). Queenship in Europe 1660–1815: The Role of the Consort. Cambridge University Press, 2004. ss. 252–275. ISBN 0-521-81422-7.
