Maailmanmestaruuden voitti Japani, jonka maailmanmestaruus oli sille ensimmäinen ja samalla siitä tuli myös ensimmäinen mestaruuden voittanut aasialainen maa. Japani voitti loppuottelussa Yhdysvallat rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[1]
Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin japanilainen Homare Sawa, joka voitti myös kisojen parhaan maalintekijän palkinnon.[2]
Maailmanmestaruuskilpailuja hakivat Saksan ohella Australia, Kanada, Peru, Ranska ja Sveitsi. Päätös Saksan eduksi tehtiin 30. lokakuuta 2007. Tässä vaiheessa Saksaa vastaan kilpaili ainoastaan Kanada. Sveitsi vetäytyi prosessista jo aikaisessa vaiheessa ja elokuun lopussa 2007 Ranska veti hakemuksensa pois. Myös Peru ja Australia vetäytyivät kisasta ennen lopullista äänestystä.[5]
Sinisellä merkitty lopputurnaukseen päässeet joukkueet, punaisella karsiutuneet joukkueet, oranssilla merkityt valtiot eivät osallistuneet ja harmaalla merkityt eivät ole FIFAn jäseniä.
FIFA suunnitteli kisojen laajentamista 24 joukkueeseen, mutta päätyi lopulta edellisten kisojen tapaan 16 joukkueeseen.
Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat alkoivat heinäkuussa 2009. Saksa pääsee järjestävänä maana kisoihin automaattisesti. Euroopan (UEFA) joukkueet pelasivat erilliset karsinnat pääsystä kisoihin. Etelä-Amerikan (CONMEBOL), Aasian (AFC), Pohjois- ja Keski-Amerikan (CONCACAF), Afrikan (CAF) ja Oseanian (OFC) osallistujat karsittiin maanosiensa mestaruusturnauksissa.
Euroopan karsinnoissa joukkueet jaettiin kahdeksaan lohkoon. Lohkojen voittajat kohtasivat kaksiosaisissa jatkokarsintaotteluissa, joiden voittajat pääsevät kisoihin. Nämä neljä maata olivat Ranska, Englanti, Norja ja Ruotsi. Hävinneet neljä joukkuetta pelasivat lisäkarsinnat, jonka voittaja Italia pelasi lopputurnauspaikasta Pohjois- ja Keski-Amerikan mestaruusturnauksessa kolmanneksi sijoittuneen Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat meni lopputurnaukseen voittamalla Italian yhteismaalein 2–0. Näin ollen kisoissa on Euroopalla viisi paikkaa ja Pohjois-ja Keski-Amerikalla kolme paikkaa.
Australian ja Päiväntasaajan Guinean välisessä ottelussa Päiväntasaajan Guinean Bruna otti pallon käsiinsä omalla rangaistusalueellaan, mutta ottelun tuomari Gyoengyi Gaal ei tuominnut tilanteesta vapaapotkua. FIFA pahoitteli tilannetta ottelun jälkeen.[13][14]
Lopputurnauksen parhaan pelaajan palkinnon, Kultaisen pallon, voitti Japanin Homare Sawa. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat yhdysvaltalaiset Abby Wambach ja Hope Solo.[2]
Parhaan maalintekijän palkinnon sai myös Homare Sawa. Toiseksi sijoittui Abby Wambach ja kolmanneksi Brasilian Marta. Parhaaksi maalivahdiksi valittiin Yhdysvaltojen Hope Solo. Parhaaksi nuoreksi pelaajaksi nimettiin australialainen Caitlin Foord. Fair play -joukkueena palkittiin Japani.[2]
Turnauksen tähdistöjoukkueeseen valittiin seuraavat pelaajat:[16]
.JPG)
