Hatoyama syntyi varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen perheeseen. Hänen isänsä Kazuo Hatoyama oli opiskellut Yhdysvalloissa ja toimi Japanin alahuoneen puhemiehenä.[1][2] Hatoyaman äiti oli tunnettu kirjailija, joka perusti naisille suunnatun yliopiston.[1] Hatoyama valmistui vuonna 1907 Tokion yliopiston englantilaisen oikeustieteen osastolta, ja ryhtyi asianajajaksi.[2] Hänet valittiin parlamenttiin ensi kerran vuonna 1915 Rikken seiyūkai -puolueen edustajana. Hän oli Giichi Tanakan hallituksen kabinettisihteerinä sekä Tsuyoshi Inukain ja Makoto Saitōn hallitusten opetusministerinä vuosina 1931–1934.[1][2][3] Hatoyaman ministerikaudelle osui niin sanottu Kioton yliopiston selkkaus.[2]
Hatoyama ajautui erimielisyyksiin politiikkaan sekaantuneen keisarillisen armeijan kanssa ja joutui olemaan pitkään sivussa päätöksenteosta.[1] Kun Rikken seiyūkai vuonna 1940 lakkautettiin, hän kieltäytyi liittymästä puolueiden korvaajaksi tarkoitettuun Taisei yokusankai -järjestöön ja perusti sen sijaan oman oppositioryhmän. Hänet valittiin vuoden 1942 vaaleissa parlamenttiin puolueiden ulkopuoliselta ehdokaslistalta,[2] ja hän oli siten toisen maailmansodan loppuvuosina yksi parlamentin harvoista oppositioedustajista.[1] Sodan päätyttyä Hatoyama perusti syyskuussa 1945 entisten Rikken seiyūkain edustajien kanssa uuden liberaalipuolueen (Nihon jiyūto), jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin. Hänen oli määrä muodostaa hallitus toukokuussa 1946, mutta Yhdysvaltain miehityshallinto ilmoitti yllättäen, että taustansa vuoksi hän ei saisi toimia missään julkisessa virassa. Määräys oli voimassa vuoteen 1952, jolloin San Franciscon rauhansopimus astui voimaan ja miehittäjät poistuivat.[1][2]
Palattuaan politiikkaan 1950-luvun alussa Hatoyama ajautui riitoihin pääministeri Shigeru Yoshidan kanssa. Hatoyaman kannattajat erosivat liberaalipuolueesta ja perustivat marraskuussa 1954 uuden demokraattisen puolueen (Nihon minshutō), jonka johtaja hänestä tuli. Joulukuussa 1954 Hatoyama nimitettiin pääministeriksi Yoshidan tilalle.[1][2] Hän johti kolmea peräkkäistä hallitusta seuraavan kahden vuoden aikana.[2][3] Saadakseen hallitukselleen enemmistön parlamentissa Hatoyama neuvotteli kahden kilpailevan oikeistopuolueen, liberaalien ja demokraattien yhdistymisen, minkä tuloksena perustettiin uusi liberaalidemokraattinen puolue, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi hänet valittiin marraskuussa 1955.[1] Hatoyaman hallitus palautti Japanin ja Neuvostoliiton diplomaattisuhteet vuonna 1956,[1][2] mutta lopullinen rauhansopimus jäi laatimatta Kuriilien kiistan vuoksi. Myös suhteita muihin Aasian maihin parannettiin.[1]
