Yamagata syntyi Yamaguchin prefektuurissa pienessä Hagin linnoituskaupungissa. Yamagatan perhe kuului samuraisäätyyn.[1] Poliittisen heräämisen Yamagata koki Yoshida Shōinin ylläpitämässä Shōkasonjuku -koulussa, jossa myös Yamagatan tuleva poliittinen vastustaja Itō Hirobumi hieman myöhemmin opiskeli.
Nuoruusuusvuosien kapinallisuus
Yamagatan uudistusmielisyys löysi vastakaikua sonnō jōi -liikkeestä, joka halusi estää länsimaisten vaikutteiden lisääntymisen Japanissa. Shōgunaatin kykenemättömyys uudistaa Japania nuorten samuraiden haluamin tavoin sai Chōshūn ja Satsuman provinssien samurait asettumaan shōgunaatin valtaa vastaan. Yamagatan johti kapinassa Kiheitai-osastoa, jonka sotilaat olivat maanviljelijöitä sekä samuraita. Shōgunaattia vastaan kapinoineista joukoista juuri Kihetai-osastosta tuli kuuluisin. Myöhemmin Chōshūn provinssissa palvellessaan Yamagata joutui todistamaan kuinka brittiläisten joukkojen tykkituli moukaroi Shimonosekin kaupunkia. Brittien tehokkuus sai Yamagatan vakuuttuneeksi, että Japania oli välttämättä pikaisesti modernisoitava länsimaisten valtioiden tarjoamien esimerkkien mukaan.
Armeijan uudistus
Yamagatan monista uudistuksista suurin ja kauaskantoisin yksittäinen uudistus oli Japanin armeijan modernisoiminen. Eurooppalaisista valtiosta mallia hakiessaan Yamagata ihastui preussilaisten sotilaskoulutukseen. Yamagatan palattua 1870 tutustumis- ja oppimatkoiltaan takaisin Japaniin Preussin mallin mukainen sotilaskoulutus otettiin esikuvaksi asevoimien modernisaatiossa. Yamagatan tekemät uudistukset armeijassa tarkoittivat siirtymistä värvättyyn varusmiesarmeijaan. Vanha samuraihin luottanut armeija muuttui myös aseistukseltaan ja tuliaseet nousivat miekkoja tärkeimmiksi. Armeijan rungon ja aseistuksen lisäksi Yamagata keskittyi uusien taktiikoiden opettamiseen.
Yamagata murskasi aikakaudelle modernein asein ja taktiikoin 1877 Satsumassa Saigō Takamorin johtaman 30 000 samurain kapinan. Satsuman samuraiden selkeä kukistuminen osoitti viimeistään tuolloin, että samuraiden aikakausi Japanin armeijan selkärankana oli tullut tiensä päähän.[2]
Poliittinen ura
Yamagata oli toiminut korkea-arvoisena upseerina sotaministeriön neuvonantajana jo 1870-luvun alussa armeijauudistuksen yhteydessä, mutta Satsuman kapinan aikaan 1877 Yamagata nimitettiin sotaministeriksi. Japanin ensimmäisessä hallituksessa 1883 Yamagata sai sisäministerin salkun. Yamagatasta tuli 1889 uuden Meiji-peruslain käyttöönottamisen jälkeen ensimmäinen pääministeri. Hallintoneuvoston johtajana Yamagata toimi 1893–1894. Yamagatan sotilasuran kohokohta tapahtui, kun hänet ylennettiin marsalkaksi 1898.
Yamagatan ja Itōn poliittinen yhteistyö katkesi riitaan puolueiden merkityksestä. Yamagatan käsityksen mukaan puolueet olivat vain muutamien agendojen dominoimia järjestöjä. Kahden valovoimaisimman johtajan riitely, teki Japanin 1900-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä Yamagatan ja Itōn suojattien vallassa vuorottelemista.
Venäjän–Japanin sodan aikana Yamagata toimi yleisesikunnan komentajana[1], ja hänen toimistaan sodassa keisari antoi Yamagatalle prinssin arvon, korkeimman kunnianosoituksen mitä japanilainen saattoi saada.
Japanissa keisarin vaihdoksen yhteyteen kytkeytynyt Taishō-demokratia muokkasi poliittista kenttää puolueille suotuisaksi. Riisikapinoiden jälkeen 1918 Hara Kein tultua pääministeriksi Japanissa toimi ensimmäisen kerran monipuoluejärjestelmä. Puolueiden syntymisen ja kukoistamisen aikana Yamagata jäi poliittisesti varjoon.
Viimeisinä vuosinaan Yamagata toimi äänekkäänä, mutta vaikutusvaltaisena poliittisena toimijana, ja hänen lähipiiriään kutsuttiin Yamagatan klikiksi.[1]
