PROFILPELAJAR.COM

Bichon frisé
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ranska ja Belgia, alun perin kotoisin Välimeren alueelta
Määrä	Suomessa rekisteröity 15 960
Rodun syntyaika	kehittyi nykyisenlaiseksi 1900-luvun alkupuolella
Alkuperäinen käyttö	vedestä noutava koira ja seurakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	12–15 vuotta
Muita nimityksiä	Bichon à poil frisé, bichon de pelo rizado, käharakarvaline bichon, teneriffankoira, bicfric
FCI-luokitus	ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat; alaryhmä 1.1 Bichonit; #215
Ulkonäkö
Paino	3–7 kg
Säkäkorkeus	maks. 30 cm
Väritys	puhtaan valkoinen
	Infobox OK

Bichon frisé (ransk. Bichon à poil frisé) on pieni valkoinen ranskalais-belgialainen koirarotu, jota pidetään lähinnä seurakoirana.^[3] Vuonna 2018 se oli Ranskassa 7. suosituin paikallinen rotu^[4] - listauksessa se on 8. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Ulkonäkö

Bichon frisén maksimisäkäkorkeus on sekä uroksella ja nartulla rotumääritelmän mukaan 30 cm.^[3] Ruumiinrakenteeltaan koira on vankka, sopusuhtainen ja hyväryhtinen. Koiran kallo on selvästi kuonoa pidempi ja litteä, mutta runsas karvoitus saa sen näyttämään pyöreältä.^[3] Kuono on pyöristynyt, sekä kirsu musta ja kiiltävä. Silmien pitää olla aina pyöreät, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla ulkonevat eivätkä mantelin muotoiset. Rodulla on melko ohuet, riippuvat korvat. Kaula on pitkähkö. Häntä kaartuu pehmeästi selän ylle (ei koskaan spiraaliksi tai kippuralle). Pentu-Bichonit ovat ketteriä ja niillä on lyhyt, kihara karva.

Karva on 7–10 cm:n mittaista silkkimäistä, korkkiruuvimaisen kiharaa.^[3] Bichon frisé on trimmattava rotu, ja turkin hoito on melko vaativaa. Koira on kammattava säännöllisesti, jotta turkki ei takkuunnu tai huopaannu, ei kuitenkaan liian usein. Lisäksi Bichonin turkki tulisi pestä parin viikon välein, jotta se pysyy siistinä. Monet, varsinkin takkuikäisen (n. 6 kk–→) koiran omistajat pesevät koiran kerran viikossa. Bichonin turkki föönataan föönin ja karstan avulla auki joka pesun jälkeen. Yleensä viikoittaiseen pesuoperaatioon kuluu aikaa noin kaksi tuntia, riippuen turkin laadusta. Turkki kasvaa jatkuvasti, joten se tulisi pitää leikkaamalla sopivan pituisena. Trimmaaminen tulisikin tehdä noin kuuden viikon välein. Aikuisen bichon frisén turkki on väriltään yksivärisen valkoinen, pennuilla sallittuja ovat keksinväriset läikät päässä ja vartalossa.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan bichon frisé on iloinen, leikkisä, ihmisystävällinen, mutta toisaalta myös itsenäinen, tyhmänrohkea ja reipas. Se ei saisi olla arka tai ujosteleva, joskin arkuutta esiintyy rodussa jonkin verran. Koirasta voi tulla arka, jos omistaja on liian suojeleva pientä koiraa kohtaan.^[5] Arkuus voi olla myös perinnöllistä ja arkojen yksilöiden käyttämistä jalostuksessa täytyisikin pyrkiä välttämään.

Bichon frisé on seurakoira ja haluaakin viettää aikaa perheensä seurassa. Rotu on vilkas ja itsepäinen, joten omistajan tulee opettaa pentua johdonmukaisesti pienestä pitäen. Bichon frisé on älykäs koira, joka oppii oikealla opetuksella nopeasti käskyjä. Vilkkaana koirana bichon frisé sopii agilityyn, tokoon ja muuhun harrastamiseen. Kilpailuissa tarvitaan kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä huumorintajuisena ja vilkkaana koirana se voi haluta mieluummin naurattaa yleisöä kuin keskittyä tekemiseen. Bichon frisé on varsin taitava seisomaan takajaloillaan pienestä pitäen.

Alkuperä

Välimeren maissa on ollut pieniä, valkoisia koiria vähintään 2 000 vuoden ajan. Jotkut niistä ovat toimineet rottakoirina satamissa ja laivoissa, mutta jo varsin varhain niitä on alettu käyttää seurakoirina. Vanhimmat merkinnät kaupallisesta koirankasvatuksesta kertovat, että myös bichon frié on ollut kauppatavaraa ja niitä pidettiin myöhemmin mielellään sylikoirina.^[5] Rotu tuotiin Ranskaan Italiasta renessanssin aikana. Se muistutti pienoiskokoista barbetia, sitä alettiin kutsua nimellä "barbichon", joka myöhemmin lyheni muotoon "bichon".^[3] Jotkut koirat toimivat myös sirkuskoirina.^[5] Rotu on ikuistettu myös usein vanhoihin maalauksiin,^[3] kuten keskiaikaisten kirkkojen freskoihin.

Bichon frisén kantamuotona pidetään Kanariansaarilta kotoisin olevaa teneriffankoiraa (bichon tenerife).^[6] Espanjalaiset uudisasukkaat olivat tuoneet kyseisen muunnoksen Teneriffan saarelle, missä sitä kasvatettiin 1500-1700-lukujen aikana.^[7]

Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen belgialaiset ja ranskalaiset kasvattajat alkoivat jalostaa bichonia. Ranskan kennelliitto virallisti rodun vuonna 1933. Alkukantaisen näköiset, takkuiset, ranskalaiset bichonit olisivat tuskin koskaan tulleet suosituiksi länsimaissa.^[3] Mutta kun bichonin turkkia ryhdyttiin kunnostamaan villakoiramaiseksi ja näyttelyvoittoja alkoi tulla, rotu nousi suureen suosioon monissa maissa.

Hoito

Bichon frisén puhtaanvalkoinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta. Bichon frisétä mainostetaan usein allergisille sopivana tai vähän allergisoivana rotuna, sillä hyvinhoidettuna siitä lähtee vähemmän hilsettä kuin monista muista roduista.^lähde? On kuitenkin huomioitava, että allergiat ovat yksilöllisiä eikä täysin allergiatonta koiraa ole olemassa.

Terveys

Kuten kaikilla roduilla, myös bichon friséillä esiintyy jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat usein resessiivisiä eli piileviä. Ne paljastuvat usein vasta pentuiän jälkeen. Kuitenkaan kaikki sairaudet eivät ole perinnöllisiä.^[8]

Bichon frisé kuuluu Suomen kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman (PEVISA), minkä vuoksi pentuja ei voi rekisteröidä, ellei sen vanhempia ole tarkastettu polvistaan valtuutetun eläinlääkärin tutkimuksissa. Rotujärjestö ei suosittele jalostukseen käytettäväksi koiria, joiden polvitarkastuslausunto on huonompi kuin 1 (asteikko 0–4). Myös silmät kuuluvat PEVISA:aan, eikä silmätarkastuslausunto saa olla pentuja teetettäessä vuotta vanhempi. Bichoneilla silmien ongelmana on harmaakaihi (katarakta). Rodulla esiintyy myös jonkin verran allergioita, joten on tärkeää, että jalostukseen ei käytettäisi allergisia yksilöitä. Bichonit ovat yleensä taipuvaisia vehnäallergiaan. Yleisesti ottaen bichoneita pidetään terveinä koirina.^[8]

Suosittuna rotuna bichon frisé houkuttelee myös pentutehtailijoita. Jos ostaa rekisteröimättömän pennun tai rekisteröidyn pennun kasvattajalta, joka ei noudata rotujärjestön suosituksia koiriensa hoidon suhteen, ostaja saattaa tukea ja kannustaa kasvattajaa epäasialliseen kasvatustoimintaan, joka rahastaa rodun terveyden, luonteen ja rotutyypin kustannuksella. Näiden koirien ostajilla ei ole mahdollisuutta nähdä tai saada objektiivista tietoa koirien vanhempien terveydentilasta, luonteesta ja ulkomuodosta, samoin ostaja ei aina saa koiran rekisteröintipapereita ja muita laillisia tuontipapereita.^[2]