Griffon fauve de bretagnen runko on voimakasrakenteinen. Karva on karkeaa ja lyhyttä. Väritys on kellanruskea, jonka sävy vaihtelee kultaisesta vehnästä tiilenpunaiseen. Rotu on korkeudeltaan 48–56 cm.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Griffon fauve de bretagne on luonteeltaan sosiaalinen ja rauhallinen. Se on kestävä ja mukautuvainen. Rotu liikkuu luontevasti ja energisesti.lähde?
Alkuperä
Griffon fauve de bretagne - tai mahdollisesti pikemminkin sen kantarotu isobretagnenajokoira[3] - tunnettiin jo 1300-luvulla, jolloin mies nimeltä Huet de Ventes omisti niitä ajueellisen[2]. Aina 1800-luvulle asti paikallisia koiria käytettiin kotialueellaan suden metsästykseen, mutta susien hävittyä populaation koko alkoi laskea merkittävästi.[2] Vanha kellanruskea bretagnelainen rotu onnistuttiin pelastamaan risteyttämällä se briquet griffon vendéenin kanssa - tuloksena nykyinen alkuperäistä pienempi griffon fauve de bretagne, joka soveltuu ennen kaikkea ketun, jäniksen ja kaniinin metsästykseen.[3] Vuonna 1949 perustettiin Ranskan fauve de bretagne -yhdistys (Club du Fauve de Bretagne), jonka päämääränä oli pelastaa rotu sukupuutolta.[2] Nykyisin yhdistys edustaa sekä griffon fauve de bretagnea että bretagnenbassettia.[4]
Rotu Suomessa
Vaikka vielä toistaiseksi rodun virallinen nimi on Suomessakin griffon fauve de bretagne, mainitsee Suomen Kennelliitto julkaisemassaan melko tuoreessa rotumääritelmässä useaan eri otteeseen nimen "bretagnenajokoira" kuvaamaan tätä rotua.[5] Suomessa rotu kuuluu muiden ajavien griffon-rotujen kanssa Suomen Bassetkerhon alaisuuteen.[6]
