Tšekkoslovakialaisen elokuvan uutta aaltoa on joskus kutsuttu myös Tšekin elokuvan uudeksi aalloksi. Termi sivuuttaa kuitenkin sen, että osa uuden aallon elokuvan tekijöistä ja elokuvista oli slovakialaisia. Hyvä esimerkki on Štefan Uherin ohjaama Aurinko verkossa, joka sai ensi-iltansa ennen yleensä uuden aallon ensimmäisinä elokuvina pidettyjä Jaromil JirešinKrikiä (1964), Věra ChytilovánJostakin muusta (1963) ja Milos FormaninMustaa Pekkaa (1964).[1][2]
Aurinko verkossa sisältää kaikki elementit, joista tšekkoslovakialaisen elokuvan uusi aalto tunnetaan. Uher käytti nuoria amatöörinäyttelijöitä, jotka hän löysi bratislavalaisen kerrostalon asukkaiden joukosta.[3]Impressionistinen epälineaarinen kerronta keskittyy autenttiseen tunnelmaan ja henkilöiden välisiin jännitteisiin juonen sijasta. Visuaalinen tyyli on runollista ja raikasta. Elokuva kuvattiin pääosin luonnollisessa valossa hyödyntäen dokumenttikuvauksen tekniikoita. Ohjaaja Uher oli opiskellut dokumenttiohjausta.[1][3][4]
Useiden muiden uuden aallon elokuvien tavoin myös Aurinko verkossa perustuu kirjalliseen lähteeseen, kolmeen Alfonz Bednárin lyhyeen kertomukseen Fajolov príspevok (suom.”Fajolovin panos”), Pontónový deň (suom.”Päivä ponttoonilla”) ja Zlatá brána (suom.”Kultainen portti”). Elokuva oli Bednárin idea, jota tarjottiin ensin kokeneemmalle ohjaajalle Stanislav Barabášille. Kun tämä kieltäytyi, Uher sai mahdollisuutensa.[1] Hänen ensimmäinen ohjauksensa My z deviatej A (1962) oli käsitellyt 15-vuotiaita koululaisia.[5]
Tšekkoslovakialaisen sosialistisen realismin elokuvien keskellä Uherin elokuva oli sekä aiheensa että kerrontansa vuoksi jotakin täysin uutta. Elokuva ei kertonut sodasta tai stahanovilaisista työn sankareista vaan nuorista ihmisistä: heidän epävarmuudestaan, tunteistaan, suhteistaan ja kipuilustaan. Aurinko verkossa tavoitti jotakin autenttista ja raikasta. Elokuvan tyylilliset ratkaisut kuten runollinen kuvaus ja episodimainen rakenne vaikuttivat tulevan uuden aallon elokuvien kerrontaan. Vaikutus ei kuitenkaan rajoittunut vain kerrontaan. Myös Uherin tekniset ratkaisut kuten kameraa pelkääviä amatöörinäyttelijöitä kuvaaminen teleobjektiiveilla ja repliikkien dubbaaminen näkyvät myöhemmissä uuden aallon elokuvissa.[1][2][4]
Juoni
Fajolo ja Bela ovat nuori pari. Fajolo lähtee koulun päätyttyä pakolliselle työleirille. Belan koti on dysfunktionaalinen. Hänen isänsä pettää Belan sokeaa äitiä, ja Bela pyörittää perheen kotia yhdessä veljensä Milon kanssa. Työleirille Fajolo tapaa Janan, jonka kanssa aloittaa suhteen. Myös Belalla on suhde Bratislavassa, Peton kanssa. Bela antaa Peton lukea Fajolon hänelle lähettämiä kirjeitä. Sekä Peto että Fajolo ovat yrittäneet vietellä Belaa veteen kiinnitetyllä ponttoonilla. Kun Bela vie äitinsä ja veljensä ponttoonille, se on kuivalla maalla.[6][5]
Näyttelijät
Marián Bielik
…
Fajolo
Jana Beláková
…
Bela
Olga Salagová
…
Jana
Pavol Chrobák
…
Mechanizátor Blazej
Adam Janco
…
Stohár Blazej
Eliska Nosálová
…
Stana Blazejová
Andrej Vandlík
…
Ján Blazej
Peter Lobotka
…
Milo
Vladimír Malina
…
Rybár
Zuzana Ruskova
…
Rybárova zena
Lubo Roman
…
Peto
Anton Galba
…
domovník Meg
Vastaanotto
Tšekkoslovakialainen elokuvayleisö piti Aurinko verkossa -elokuvasta ja sen raikkaasta kerronnasta. Elokuva on edelleen yleisön suosikki. Vieläkin tärkeämpää kuitenkin se, että Uherin elokuva oli erittäin suosittu elokuvantekijöiden ja elokuvaopiskelijoiden keskuudessa. Siitä tuli tyylillinen esikuva tuleville uuden aallon elokuville.[1][5][7] Aurinko verkossa oli myös kriitikoiden suosikki. He äänestivät elokuvan vuoden 1962 parhaaksi elokuvaksi Tšekkoslovakiassa. Elokuva kiersi kansainvälisillä festivaaleilla, menestyi ja avasi tien muille uuden aallon elokuville.[1]
Elokuvan merkitys uuden aallon ensimmäisinä tai ensimmäisenä elokuvana hyvin merkittävänä teoksena on kuitenkin usein jäänyt huomioimatta, eivätkä Aurinko verkossa tai Uher ole aina saaneet ansaitsemaansa arvostusta. Varsinkin länsieurooppalainen ja englanninkielinen huomio on usein keskittynyt tšekkiläisiin elokuviin ja ohjaajiin, yleensä Prahan elokuva- ja televisiokoulun FAMUn oppilaisiin. Uherin vaikutus näkyy kuitenkin suoraan esimerkiksi Miloš Formanin elokuvissa.[1][2][8] Slovakiassa Uherin elokuva on kuitenkin ollut aina arvostettu. Esimerkiksi maan merkittävin vuosittain jaettava elokuvapalkinto on nimeltään The Sun in a Net -palkinto.[9]
↑ abcHames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 206–207. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4(englanniksi)
↑ abThe Sun in a Netwww.kviff.com. 2012. Karlovy Vary International Film Festival. Viitattu 3.11.2020. (englanniksi)
↑ abAlanen, Antti & Sedergren, Jari: Slnko v sieti / The Sun in the Netanttialanenfilmdiary.blogspot.com. 8.2.2018. Antti Alanen. Viitattu 3.11.2020. (suomeksi)(englanniksi)