Passer oli aiemmin ohjannut vain yhden lyhytelokuvan, Fádní odpoledne (suom.Tylsä iltapäivä) vuonna 1964.[2] Kasvoista kasvoihin oli käsikirjoitusta opiskelleen Passerin ensimmäinen ja ainoa ohjaus Tšekkoslovakiassa ja hänen itsensä mukaan sattuma. Elokuvan ohjaamista ehdotti Passerille käsikirjoittaja Vaclav Sasek, joka oli rahapulassa. Passer suostui ilmeisesti ystävänpalveluksena projektin ohjaajaksi, vaikka ei uskonut, että elokuva tulisi tehtyä.[3]
Passer oli ollut apulaisohjaaja Milos Formanin elokuvissa. Yhdessä työryhmä oli kehittänyt vapaamuotoisen tavan tehdä elokuvia, joka perustui todellisissa paikoissa kuvaamiseen, amatöörinäyttelijöiden käyttöön ja tunnelman korostamiseen.[1][2]Kasvoista kasvoihin jatkaa tällä samalla keveällä runollisella tyylillä. Elokuvan juoni on niin yksinkertainen, että siinä ei tapahdu oikeastaan mitään. Tunnelma, ihmisten luonteet ja yksinkertaiset tapahtumat tulevat tärkeämmiksi kuin juonen käänteet.[1]
Juoni
Vanhat ystävät Peter ja Bambas tapaavat pitkästä aikaa pienessä tšekkiläisessä kaupungissa. Bambasista on tullut perheellinen musiikinopettaja ja Peteristä sellistitähti. Bambas harjoittaa amatööriorkesteria konserttiin, jonka solistina Peterin on tarkoitus soittaa. Peterillä on mukanaan tyttöystävänsä Stepa. Vuosien etäisyys on näkyy ystävien väleissä. Peter ja Štěpa menevät hautajaisiin, joissa Bambas soittaa ansaitakseen rahaa talonsa remonttiin. Myöhemmin illalla Bambas ja Peter keskustelevat viinapullon ääressä unelmistaan. He päättävät lähteä kävelylle, mutta sammuvat lopulta autoon, josta heräävät aamulla.[4]
Näyttelijät
Zdeněk Bezušek
…
Peter
Karel Blažek
…
Bambas
Miroslav Cvrk
…
Kaja
Věra Křesadlová
…
Štěpa
Dagmar Redinová
…
nuori Marie
Jaroslava Štědrá
…
Marie
Karel Uhlík
…
Apteekkari
Vlastimila Vlková
…
Isoäiti
Jan Vostrčil
…
Isoisä
Vastaanotto
Nykyisin lähes juonetonta ja tunnelmiin keskittyvää esikoisohjausta pidetään yhtenä Tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon keskeisistä elokuvista.[3] Kriitikko Ian Johnston kirjoitti vuonna 2006, miten ”ehkä missään muussa elokuvassa ei kirkastu ... uuden aallon henki samalla tavalla kuin Ivan Passerin kevyessä ja raikkaassa mestariteoksessa Kasvoista kasvoihin.[5] Vaikka elokuvassa ei ole mitään silmiinpistävän poliittista, viranomaiset kielsivät sen Tšekkoslovakiassa kahdeksikymmeneksi vuodeksi kun Prahan kevät oli päättynyt Neuvostoliiton miehitykseen.[2][5]
Lähteet
↑ abcHames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 59, s. 62-63. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4(englanniksi)
↑ abcBergan, Ronald: Ivan Passer obituarywww.theguardian.com. 17.1.2020. The Guardian. Viitattu 2.11.2020. (englanniksi)