Vaaleaverikön rakkaus (tšek.Lásky jedné plavovlásky) on Miloš Formanin ohjaama elokuva vuodelta 1965. Sitä pidetään yhtenä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon keskeisistä elokuvista. Elokuva kertoo tarinan Andulasta, joka työskentelee kahdentuhannen muun nuoren naisen kanssa jalkinetehtaassa. Hän tutustuu tansseissa prahalaiseen pianistiin ja viettää tämän kanssa yön. Andula haluaa tavata Prahaan lähteneen miehen uudestaan, mutta kaikki ei suju toiveiden mukaan.[1]
Vaaleaverikön rakkaus on toinen Miloš Formanin kolmesta 1960-luvulla Tšekkoslovakiassa ohjaamasta elokuvasta. Elokuvan käsikirjoittivat yhdessä Formanin kanssa Ivan Passer ja Jaroslav Papoušek. Elokuvan idea tuli Formanin romanttisesta kohtaamisesta Prahassa tapaamansa tytön kanssa.[3][4]
Elokuvassa näkyy kolmikon yhdessä kehittämä tapa lähestyä elokuvaa. Vaaleaverikön rakkaus on komedia, joka kertoo ympäröivästä yhteiskunnasta. Tarinan päähenkilöitä olivat tavalliset ihmiset, tehtaalla työskentelevät työläiset. Elokuva kuvattiin todellisilla paikoilla ja osa näyttelijöistä oli amatöörejä. Forman ja kuvaaja Miroslav Ondříček käyttivät osin dokumenttielokuvan ja cinéma véritén metodeja luodakseen tunteen tarinan ja tapahtumien autenttisuudesta.[3][5] Vaikka yksittäiset repliikit saattavat olla improvisoituja, elokuva on silti tarkasti käsikirjoitettu.[5]Miloš Formanin valitsi pääroolin esittäjäksi 17-vuotiaan Hana Brejchován, joka oli hänen silloisen vaimonsa ja suositun näyttelijän Jana Brejchován nuorempi sisko.[3][6]
Juoni
Nuori Andula on töissä kahdentuhannen muun nuoren naisen kanssa jalkinetehtaassa. Pienessä kaupungissa on pula miehistä. Andula tutustuu tansseissa prahalaiseen pianistiin Mílaan ja viettää tämän kanssa yön. Andula haluaa tavata Prahaan lähteneen miehen uudestaan. Hän matkustaa myös Prahaan. Míla ei ole kotona, mutta tämän vanhemmat päästävät silti Andulan yöksi keittiöön. Kun Míla palaa kotiin, vanhemmat antavat nuoren miehen kuulla kunniansa. Andula kuuntelee viereisessä huoneessa itkien. Palattuaan takaisin tehtaan asuntolaan hän kertoo kuitenkin ystävälleen, että matka meni hyvin ja hänet otettiin vastaan sydämellisesti.[1][3]
Vaaleaverikön rakkautta pidetään yhtenä keskeisistä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon elokuvista. Esimerkiksi brittiläinen Ken Loach on maininnut elokuvan tärkeänä vaikuttajanaan.[5]Vaaleaverikön rakkaus huomattiin heti julkaisunsa jälkeen myös Tšekkoslovakian ulkopuolella. Elokuva osallistui New Yorkin elokuvafestivaaleille ja Venetsian elokuvajuhlille. Se valittiin ehdolle sekä parhaan ulkomaisen elokuvan oscar-palkintoon että parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe-palkintoon.[3] Vuonna 2000 elokuva valittiin brittiläisen Empire-lehden kaikkien aikojen 100 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan listalle.[7]The New York Timesin kriitikot valitsivat Vaaleaverikön rakkauden vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[8]
Lähteet
↑ abArto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 20.7.2011, sivu B 13
↑Hana Brejchováwww.csfd.cz. Cesko-Slovenska filmova database. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
↑ abcdeLoves of a Blondewww.filmovyprehled.cz. Filmovy Prehled. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
↑Šrajer, Martin: The Loves of a Blondewww.filmovyprehled.cz. 8.10.2019. Filmový přehled. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
↑ abcHames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 32, s. 58–62. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4(englanniksi)
↑The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31.7.2017 (Internet Archive).
Kirjallisuutta
Waarala, Hannu: ”Vaaleaverikön rakkaus eli suunnitelmataloudesta libidotalouteen”, Filmihullu 4/2008.