Jireš syntyi nykyisen Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa, mutta muutti Prahaan päästyään opiskelemaan Prahan televisio- ja elokuvakouluun FAMUun.[3] Jireš valmistui sekä valokuvaajaksi että elokuvaohjaajaksi jo 1950-luvun lopussa, ennen useita muita uuteen aaltoon yhdistettyjä ohjaajia. Hän ohjasi useita lyhytelokuvia ja työskenteli Prahassa teatterissa ennen ensimmäistä pitkää elokuvaansa.[4][5]
Jirešin esikoiselokuvaa Huuto (1964, tšek.Křik) pidetään yhtenä tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon ensimmäisistä elokuvista. Vuosi 1964 oli uuden aallon realistisesti yhteiskuntaa kuvaavan juonteen läpimurtovuosi. Samaan aikaan elokuvateattereissa olivat Věra ChytilovánJostakin muusta (1963) ja Milos FormaninMusta Pekka (1964). Ludvík Aškenazyn tarinaan perustuva Huuto kertoo tarinan nuoresta parista, joka on saamassa ensimmäisen lapsensa. Elokuvan kerronta ei ole perinteisen suoraviivainen. Runollisessa Huudossa on takaumia, ennusteita tulevasta ja unijaksoja. Jireš hyödyntää useiden muiden uuden aallon ohjaajien tavoin myös cinema veritén tekniikoita.[2][4]Huuto ilmoitettiin myös Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjaan ja Jireš palkittiin nuoren ohjaajan palkinnolla.[6]
Jireš ohjasi seuraavaksi yhden vuonna 1966 julkaistun Perličky na dně -episodielokuvan (engl.Pearls of the deep tai Pearls at the bottom) episodeista. Jirešin ohjaama Romance (engl.Romance) kertoo nuorukaisen ja mustalaistytön rakkaustarinan.[2][7] Hänen seuraava pitkä elokuvansa oli Prahan kevään 1968 aikaan kuvattu ja vuonna 1969 julkaistu Žert (engl.The Joke).[8]Žert on tšekkoslovakialaisen elokuvan uuden aallon suorin ja kiertelemättömin totalitarismin ja kommunistisen hallinnon kritiikki. Jireš ja Milan Kundera valmistelivat Žertin elokuvakäsikirjoitusta jo vuonna 1967, ennen kuin Kundera julkaisi saman tarinan esikoisromaaninaan Pila (1965). Kun poliittinen tilanne vapautui Prahan kevään myötä, Jireš sai mahdollisuutensa. Lopullisesta elokuvasta puuttuvat täysin sekä Kunderan romaanin romanttisuus että Jirešin muiden elokuvien runollisuus.[9][8]
Kun esimerkiksi Forman ja Ivan Passer pakenivat länteen Neuvostoliiton miehitettyä Tšekkoslovakian, Jireš jatkoi työskentelyä maassa.[5][10] Seuraava elokuva oli muutos edellisten elokuvien realistisuuteen. Valerie a týden divů (1970, engl.Valerie and a Week of Wonders) perustuu runoilija Viítězslav Nezvalin romaaniin. Elokuva on värikäs ja surrealistinen tarina tytöstä, joka on aikuistumassa. Goottilaista fantasiaa ja Liisan seikkailut ihmemaassa -vaikutteita yhdistelevä tarina on runollinen, eroottinen ja väkivaltainen.[2][4][11] Seuraava elokuva ...a pozdravuji vlaštovky (engl.Greetings to the Swallows) on edellistä perinteisempi tarina vastarintataistelija Maruška Kudeříkovásta, jonka natsit vangitsevat ja lopulta tappavat.[2][5] Jireš ohjasi tulevina vuosina useita elokuvia ja varsinkin taidetta käsitteleviä dokumenttielokuvia. Hänen 1970-luvun lopun ja 1980-luvun elokuvansa eivät kuitenkaan enää haastaneet samalla tavalla valitsevia olosuhteita kuin 1960-luvun elokuvat. Samettivallankumouksen jälkeen Jireš ohjasi vielä elokuvan Labyrinth (1991) ennen loukkaantumistaan auto-onnettomuudessa.[4][5]
↑Jaromil Jirešwww.filmovyprehled.cz. Filmový přehled. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
↑ abcdeHames, Peter: Czech and Slovak cinema: Themes and tradition, s. 40, s. 57, s. 114, s. 122–123. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 978 0 7486 2081 4(englanniksi)
↑ abcdPendergast, Tom & Pendergast, Sara: International dictionary of films and filmmakers. Detroit: St. James Press, 2000. ISBN 978-1-55862-451-1(englanniksi)
