Asterix seikkailee (ranskaksi Astérix) on ranskalainen sarjakuva, jonka loivat käsikirjoittaja René Goscinny (1926–1977) ja piirtäjä-käsikirjoittaja Albert Uderzo (1927–2020). Albumeina ilmestyvä sarja sijoittuu noin vuoteen 50 eaa., jolloin Julius Caesarin johtamat roomalaisetovat valloittaneet koko Gallian yhtä kylää lukuun ottamatta. Tarinat kertovat tässä kylässä asuvista gallialaisista kumppanuksista Asterixista ja Obelixista. Roomalaiset eivät ole saaneet vallatuksi kylää, sillä tietäjä Akvavitix valmistaa yli-inhimilliset voimat antavaa taikajuomaa. Kylää ympäröi metsän lisäksi neljä roomalaisleiriä, joiden elämää kyläläiset säännöllisesti häiritsevät. Sarja on tunnettu lukuisista viittauksistaan ja sanaleikeistään.
Sarjaa työstivät vuodesta 1959 vuoteen 1977 asti Goscinny ja Uderzo yhdessä. Goscinnyn kuoltua Uderzo jatkoi sarjan tekemistä yksin, kunnes vuonna 2012 julkistettiin sarjan uudet tekijät, käsikirjoittaja Jean-Yves Ferri ja kuvittaja Didier Conrad.
Asterix seikkailee -sarjakuvan loivat René Goscinny ja Albert Uderzo. Sarjakuvaa käsikirjoitti Goscinny ja piirsi Uderzo, mutta tarinoiden synopsikset he kehittelivät yhdessä.
Goscinny halusi päähenkilön olevan pieni kooltaan, kun taas Uderzo olisi halunnut Asterixin olevan suuri ja vahva soturi. Tämän ristiriidan takia syntyi Asterixin aisapari, Obelix, vaikka alkujaan sarjassa piti olla vain yksi päähahmo.[1] Kumppaneiden kanssa seikkaileva koira Idefix esiintyi ensimmäisen kerran albumissa Asterix lyö vetoa vuonna 1964. Hahmo syntyi Uderzon ”pakkomielteestä” (ransk.idée fixe) lisätä seikkailuihin sankareita seuraava koira. Goscinny ei aluksi innostunut ajatuksesta, mutta Idefixistä tuli kuitenkin ensiesiintymisensä jälkeen sarjan vakiohahmo.
Goscinny ja Uderzo keksivät ix-loppuiset nimet historiallisen gallialaispäällikkö Vercingetorixin mukaan. Heidän tietämättään jo aiemmin oli ollut eräitä samalla tavalla nimettyjä fiktiohahmoja, kuten kirjailija Jean Nohainin vuonna 1952 keksimä Tortorix.[2]
Asterix ilmestyi ensimmäisen kerran ranskalaisessa Pilote-lehdessä 29. lokakuuta 1959. Se sai ristiriitaisen vastaanoton. Kielteinen arvostelu syytti sarjaa sovinismista ja rasismista. Kun kustannusyhtiö Dargaud osti Piloten vuonna 1961, se julkaisi ensimmäisen Asterix-seikkailun albumina. Ensimmäinen painos oli vaatimattomat 6 000 kappaletta.[3]
Goscinny kuoli vuonna 1977, minkä jälkeen Uderzo otti vastuun myös sarjan käsikirjoittamisesta ja työsti yksin kaikkiaan yhdeksän albumia vuosina 1980–2009. Hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle 84-vuotiaana vuonna 2011.[4] Sarjan uusiksi tekijöiksi valittiin käsikirjoittaja Jean-Yves Ferri ja kuvittaja Didier Conrad. Ferrin ja Conradin ensimmäinen albumi Asterix ja piktit ilmestyi vuonna 2013.[5][6] Eläköitymisestään huolimatta Uderzo jatkoi Asterixin kuvittamista satunnaisesti kuvittaen uusia kansikuvia vanhojen albumeiden uusiin painoksiin.[7] Hän myös valvoi Ferrin ja Conradin työtä uusien albumien parissa. [8] Uderzo menehtyi 92-vuotiaana vuonna 2020.[9]
Menestys
Sarjasta tuli nopeasti maailmanmenestys. Vuoteen 2012 mennessä Asterix-albumeja oli myyty yli 350 miljoonaa kappaletta.[10] Niitä on julkaistu 107 eri kieli- ja murreversiona.[11] Albumien pääasiallisina suomentajina ovat toimineet Jorma Kapari ja Outi Walli. Walli on suomentanut 22 albumia ja Kapari 13. Mirka Ulanto on suomentanut vuodesta 2017 alkaen kolme albumia. Eija Pokkinen suomensi yhden albumin, Asterixin harharetket.
Kymmenien sarjakuva-albumien lisäksi Asterixista on julkaistu muun muassa lukuisia animoituja ja näyteltyjä elokuvia, lauta- ja videopelejä sekä kuva-, peli- ja tietokirjoja.
Sarjassa jokaisella kansallisuudella on omat nimipäätteensä. Esimerkiksi gallialaisten mieshenkilöiden nimet päättyvät -ix, roomalaisten -us, kreikkalaisten -os ja egyptiläisten -is. Gallialaisten naisten nimet päättyvät -ine.
Asterix on sarjan päähenkilö, pieni ja ovela soturi, joka saa yli-inhimilliset voimat tietäjän valmistamasta taikajuomasta. Asterix saa usein luottotehtäviä, kuten öljyn etsimisen taikajuomaa varten (Asterixin harharetket) tai verorahojen vartiointi (Asterix ja rahapata).
Kylän epäsuosittu bardi, joka asuu puunlatvaan tehdyssä talossa. Hänen lauluaan pidetään sietämättömänä kuunnella. Useiden seikkailujen päätteeksi hän haluaa esittää laulun, jonka vuoksi hänet kuitenkin köytetään puun oksaan roikkumaan juhlaruokailun ajaksi.
Obelixin pieni koira. Idefixillä on usein tärkeä tehtävä Asterixin ja Obelixin seikkailuissa ja se pelastaa sankarukset ajoittain. Idefix rakastaa puita ja kärsii, jos näkee puita kohdeltavan huonosti.
Rooman yksinvaltias, joka haluaa valloittaa gallialaisen kylän. Esiintyy harvemmin.
Merirosvot
Nimettömiä hahmoja, jotka tekevät tavalla tai toisella haaksirikon lähes joka albumissa. Vakioina esiintyvät pukinsarvikypäräinen ja punapartainen päällikkö, latinankielisiä lentäviä lauseita viljelevä iäkäs puujalka (hahmon nimeksi mainitaan Pölkky albumissa Obelixin kaleeri) sekä mustaihoinen tähystäjä Baba.
Nimien sanaleikkejä
Asterix-albumeissa nimet ovat sanaleikkejä, ja niiden käännöstapa vaihtelee kielen mukaan. Päähenkilöistä yleensä Asterix ja Obelix ovat tämän nimisiä myös käännöksissä (kirjoitusasu on joissakin kielissä -iks), mutta muut nimet on usein korvattu käännöskielen omilla sanaleikeillä.
Asterixin kotikylä sijaitsee roomalaisessa Armorikan provinssissa nykyisen Bretagnen pohjoisrannikolla. Jokaisen albumin ensimmäisellä sivulla on Gallian kartta, jonka perusteella kylä olisi ilmeisesti jossain nykyisen Finistèren departementin alueella. Useampaakin seudulla sijaitsevaa muinaislöytöä on väitetty ”todelliseksi Asterixin kyläksi”.[12]
Gallialainen kylä on itsenäinen: vaikka Rooma miehittääkin koko Galliaa, itse Julius Caesar on useasti todennut, että Asterixin kylää se ei hallitse.[13] Kylä on hyvin vakaa, eivätkä ulkopuoliset vaikutteet aiheuta sen elämään koskaan pysyvää muutosta.[14] Kylässä on tiivis yhteishenki, jota lujittavat yhteinen taistelu roomalaisia vastaan sekä kylätappelut ja kyläjuhlat.[15] Asterixin kotikylässä on ehkä joitain kymmeniä asukkaita.[16]
Kylän erottaa muista, roomalaisten vallan alaisista gallialaiskylistä sen hallussa oleva taikajuoma, jonka avulla se pystyy puolustautumaan roomalaisia valloittajia vastaan. Juoman salaisuuden tuntee vain tietäjä Akvavitix.[17] Rooman valtakunnan kukistamista kylä ei tavoittele, mutta se antaa taikajuomaa joskus myös muiden hädänalaisten käyttöön.[18]
Kylän johdossa ovat päällikkö sekä poikkeustilanteissa kyläneuvosto, johon kuuluvat päällikkö Aladobixin lisäksi yleensä tietäjä Akvavitix, soturit Asterix ja Obelix, sekä bardi Trubadurix.[19] Vallankäyttäjiin kuuluu ainoastaan miehiä; naisten tehtävä kylässä on kotitöiden tekeminen, joskin muutama vahvaluonteinen nainen käyttää kylässä jonkin verran epämuodollista valtaa. Naisilta on myös normaalisti kielletty taikajuoman käyttö ja tappeleminen.[20] Avioliitto on kylässä tärkeä instituutio. Esimerkiksi Asterixin naimattomuutta ihmetellään ja naisen asumista naimattoman miehen talossa paheksutaan.[21]
Kylän ruoka hankitaan villisikoja metsästämällä ja pienimuotoisella maanviljelyksellä. Vaurauden keräämistä ei normaalisti arvosteta.[22] Obelixin valmistamien hiidenkivien tarkoitus ei ole selvä. Niillä on ehkä keräilyarvoa, mutta harva hankkii niitä kotiinsa yhtä enempää. Hiidenkiviä on joskus käytetty kylän puolustamisessa.[23]
Kyläläiset uskovat gallialaisiin jumaliin, joita Asterix ja ennustaja -albumin mukaan on yli neljäsataa. Puheessaan he viittaavat useimmin heimon jumalaan Teutatekseen, jota pidetään kaikkitietävänä. Kyläläisten suurin pelko on se, että taivas putoaisi heidän niskaansa. Kylän arkipäivässä uskonnolla on kuitenkin vain vähäinen merkitys, lukuun ottamatta Asterix ja ennustaja -albumia, jossa kylä joutuu taikauskoisen hysterian valtaan.[24]
Roomalaisten uhka
Asterix-albumien tapahtumat sijoittuvat Gallian sodan päättymisen jälkeisiin vuosiin, jolloin koko muu Gallia on liitetty Rooman valtakuntaan. Ensimmäisen albumin Asterix gallialainen alussa on kuvattu Vercingetorixin antautuminen Alesian taistelun jälkeen.
Kylää ympäröi neljä roomalaista sotilasleiriä,[25] Akvarium, Ciderium, Laudanum ja Periferium. Roomalaisten tavoite on valloittaa tämä viimeinenkin itsenäinen gallialaiskylä. Kyläläisten ja roomalaisten välillä onkin jatkuvia aseellisia yhteenottoja, vaikka varsinaista sotatilaa kylässä ei olekaan. Roomalaissotilaiden kimppuun käyminen on kyläläisille usein vain tapa huvitella ja ylläpitää yhteishenkeä. Joskus he tekevät roomalaisleireihin kostoiskuja.[26] Asterix ja Obelix käyvät roomalaisten kimppuun myös usein retkillään kaukana kotikylästään.[27] Roomalaisten lisäksi kyläläiset ovat kahakoineet esimerkiksi normanneja ja gootteja vastaan.[28]
Koska roomalaiset eivät aseellisesti pärjää Asterixin kylälle, he pyrkivät usein valloittamaan sen jonkin aseettoman juonen avulla, siinä usein lähes onnistuenkin. Tällaisia juonia kuvataan esimerkiksi albumeissa Asterix ja riidankylväjä sekä Jumaltenrannan nousu ja tuho.[29] Kaikesta huolimatta kylän ja roomalaisten välillä tapahtuu joskus pienimuotoista keskinäistä avunantoa, esimerkiksi goottien uhan edessä.[30]
Historiallinen tausta
Caesar kuvaa Gallian tapahtumia pääteoksessaan Gallian sota. Asterixin tapahtumat sijoittuvat likimain kirjoja seuraavaan aikaan. Sarja lainaa monin paikoin Caesarin teoksia ja monet tarinat pohjautuvat teoksissa kerrottuihin tapauksiin.
Historiallisin osin Asterixin kuvaus ei ole aivan tarkka. Roomalaisten ote Galliasta ei ollut niin tiukka kuin Asterixissa annetaan ymmärtää; edes Caesar ei propagandistisessa kirjoituksessaan väitä näin, vaan gallit kapinoivat usein. Caesarin asema Roomassa ei ollut aivan vakiintunut. Asterixissa kuvataan monin paikoin roomalaisten välisiä erimielisyyksiä ja sisällissotia, mutta ilmeisesti kahtiajako Roomassa oli tätäkin syvempi. Suuri osa Asterix-albumeista sijoittuu vuosiin, jolloin Caesar todellisuudessa ei ollut vielä kaapannut valtaa tai jolloin hän kävi sisällissotaa kilpailijoitaan vastaan eri puolilla valtakuntaa, eikä hallinnut yksinvaltiaana Roomassa.
Useassa Asterix-albumissa nähtiin Rooman kaupungissa sijaitseva taisteluareena, joka oli kuitenkin vanhempi areena Circus Maximus eikä Colosseum, joka rakennettiin vasta noin sata vuotta myöhemmin. Itse Rooma oli vaatimattomampi kuin sarjakuvissa esitetty.
Caesarin kirjoituksissa usealla gallialaispäälliköllä on -rix-päätteinen nimi, joka ilmeisesti viittaa näiden henkilöiden korkeaan asemaan, mahdollisesti kuninkuuteen. Kyseessä ei ole ilmeisesti kaikille gallimiesten nimille yhteinen piirre, kuten Asterixista voisi ymmärtää. Asterixin ja useiden muiden hahmojen käyttämät sulkakypärät ovat saaneet innoituksensa Vercingetorixia esittävistä nykyajan taideteoksista, mutta todellisuudessa tällaisia kypäriä lienee käyttänyt vain eräs Etelä-Ranskassa elänyt galliheimo. Ei myöskään ole tietoa, pitivätkö kaikki gallimiehet viiksiä ilman partaa kuten Asterixissa annetaan ymmärtää.[31]
Obelixin ammatti ”hiidenkivien” eli alkutekstissä menhir-kivien toimitusmiehenä viittaa Pohjois-Ranskassa runsaisiin muinaisiin megaliitteihin, jotka todellisuudessa ovat peräisin tuhansia vuosia varhaisemmalta ajalta.[32]
Trubadurixin hahmossa on viitteitä muinaisten kelttienbardeihin, jotka olivat sekä laulajia että opettajia, eräänlaisia alemman tason tietäjiä.
Jotkin Asterix-albumit antavat virheellisen kuvan tiettyjen maiden ja kansojen suhteesta tuolloiseen Rooman valtakuntaan. Esimerkiksi Britanniasta tuli todellisuudessa roomalainen provinssi vasta sata vuotta Caesarin ajan jälkeen, gootit ilmaantuivat Rooman valtakunnan rajoille vasta useita vuosisatoja myöhemmin ja viikingit aloittivat purjehdusretkensä vasta lähes tuhat vuotta myöhemmin.
Asterix-maailmaan on tuotu humoristisia elementtejä, jotka ovat lähtöisin nykypäivästä. Esimerkiksi kansalliset stereotypiat tai viittaukset ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan ovat tavallisia.[33] Useasti viitataan humoristisesti nykyisen liike-elämän piirteisiin.
Pariisin lähellä on sarjaan pohjautuva teemahuvipuisto Parc Astérix. Se avattiin vuonna 1989.[34][35]
Tulkintoja
Ranskalaiset ovat usein nähneet Asterixissa poliittisia vertauskuvia. Sarjan on nähty kuvaavan esimerkiksi nykyajan ranskalaisten piiloisänmaallisuutta tai viittaavan toisen maailmansodan aikaiseen Ranskan miehitykseen ja vastarintaliikkeeseen. Koska sarja syntyi Charles de Gaullen presidenttikautena, monet aikalaiset arvelivat sen viittaavaan vertauskuvallisesti nimenomaan de Gaulleen, joka tunnettiin Ranskan suvereniteetin puolustajana ja jonka sukunimeen puheet Galliasta (ransk.Gaule) tuntuivat vihjaavan. Goscinny ja Uderzo kiistivät nämä selitykset pötypuheena.[36]
Opeliksin orjalaeva. Olavi Rytkösen savonnos Outi Wallin suomentamasta laitoksesta Obelixin kaleeri. [Helsinki]: Helsinki Media, 1997.
Luaksolaesten lempi. Alkuteos Syvä kuilu, Savon murteella kertonut Olavi Rytkönen, murreasun tarkastus Leena Sarvas. Tampere: Egmont, 1999.
Kallija tyttölöi. Ruusu ja miekka Karjalan murteella. Kaakkoismurteelle muokannut Kaisu Lahikainen, murreasun tarkastus Heikki Leskinen ja Heikki Kirkinen. Tampere: Egmont, 1999. ISBN 951-876-705-X
Asteriksim boikkane mukul. Asterixin poika Rauman murteella. Outi Wallin suomennoksesta raumaksi kääntänyt Aila Vuorinen. Tampere: Egmont, 2001.
Kokoelma lyhyitä tarinoita, joista osa Goscinnyn ja osa Uderzon käsikirjoittamia. Kaikki tarinat ovat mukana vuonna 2003 ilmestyneessä Gallialaisessa kertomataulussa. Näihin kokoelmiin sisältyvät seuraavat tarinat: Idean synty (1962), Obelisc'h (1963), Gallian kevät (1966), Koulu alkaa Galliassa (1966), Mistelin alla (1967), Maskotti (1968), Ennennäkemätön Asterix (1969), Mini, Midi, Maxi (1971), Latinaa ja lätinää (1973), Vuonna 50 eKr (1977), Parisium ja olympialaiset - Paris 1992 (1986), Mistä he keksivät tuon kaiken? (1993), Vuonna 35 ennen J.C:ta (1994) sekä Kiekulix Gallian kukko (2003). Suurin osa tarinoista on julkaistu alun perin Pilote -lehdessä.
Uderzo croqué par ses amis (1996)
Uderzon 70-vuotissyntymäpäivää juhlistava sarjakuva-albumi. Mukana useiden eri sarjakuvataiteilijoiden tekemiä Asterix -tarinoita.
Asterix valloittaa Rooman (Les 12 travaux d'Astérix, 1976)
Teksti René Goscinny ja Albert Uderzo, kuvitus Albert Uderzo. Perustuu Asterix valloittaa Rooman -elokuvan tarinaan. Julkaistu vuonna 2016 74-sivuinen uudistettu laitos nimellä Asterixin XII urotyötä.
Andrieu, Olivier: Asterix & Co – Osa 1: Gallian maisemat (suom. Liisa Leppänen). Egmont Kustannus, Tampere 2001. Alkuteos Le Livre d’Astérix le Gaulois. ISBN 951-876-865-X
Karjalainen, Keijo: Politiikkaa Asterixin maailmassa. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6893-1
Nordberg, Ilkka: Uderzo-historiikki. Sarjainfo, 1992, nro 2, s. 6-11.
↑Goscinny, Rene & Uderzo, Albert: Asterix & Co, osa 2: Maailman ympäri, s. XXIII-XLVII. Tampere: Egmont Kustannus Oy Ab, 2002. ISBN 951-876-866-8(suomeksi)
↑Uderzo, Albert & Goscinny, Rene: Asterix ja Kleopatra, s. 52. (5. painos) Tampere: Sanomaprint kirjat, 1989.
