Circus Maximuksen pohjakaava (Edgar S. Shumway, 1885)
Circus Maximuksen katsomoon mahtui laajimmillaan ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Pliniuksen mukaan 250 000 ihmistä[2]. Katsojat istuivat 30 metrin levyisille ja 28 metrin korkuisille penkereille rakennetuilla istuimilla, jotka oli tehty alimmissa kahdessa kerroksessa betonista ja kivestä, ja ylemmissä kerroksissa puusta. Areenan ulkopuolella oli kauppakujia, joista katsojat ostivat tarvikkeita. Areenalla oli myös Ceresin temppeli.[1]
Rata oli alun perin päällystetty hiekalla. Se oli mitoiltaan 540 × 80 metriä. Radan avoimen pään puolella oli vaunuille 12 lähtöporttia. Radan keskellä oli koristeltu seinämä (spina tai euripus) ja sen kummassakin päässä kääntöpylväät (metae), joita vaunut kiersivät. Radan keskellä oli myös kaksi obeliskia sekä kierroslaskuun käytettyjä esineitä, jotka olivat munan ja delfiinin muotoisia.[1]
Circus Maximus rakennettiin legendan mukaan 500-luvulla eaa. Se sai tunnetun muotonsa Julius Caesarin aikana viimeisellä vuosisadalla eaa.[1]
Vuonna 10 eaa. keisari Augustus rakennutti keisarin aition ja toi paikalle ensimmäisen egyptiläisen obeliskin. Tämä niin sanottu Flaminion obeliski sijaitsee nykyään Rooman Piazza del Popolo -aukiolla. Vuonna 33 seinämän munat saivat seurakseen seitsemän pronssidelfiiniä. Circus Maximusta koristeltiin ja laajennettiin paljon vuosina 300–549. Keisari Konstantius II lisäsi vuonna 357 toisen Egyptistä tuodun obeliskin eli Lateraaniobeliskin, joka sijaitsee nykyään Piazza San Giovanni in Lateranolla[3].
Circus Maximuksen viimeisen vaunukilpailun järjesti ostrogoottien kuningas Totila vuonna 549. Sen jälkeen kenttä hylättiin. Siitä tehtiin puisto 1930-luvulla, ja nykyisin paikalla järjestetään joukkokokouksia ja konsertteja. Alueella suoritetaan yhä kaivauksia.[1]
Kuvia
Circus Maximus on nykyään puistona
Päätykaarteen raunioita
Circus Maximus nykyään
Lähteet
↑ abcdefCartwright, Mark: Circus Maximus 12.6.2013. Ancient History Encyclopedia. Viitattu 25.2.2017. (englanniksi)
_(14778514505).jpg)
.jpg)
