Atari 2600 oli ensimmäinen menestyksekäs mikroprosessoripohjainenpelikonsoli. Atari julkaisi sen vuonna 1977 aluksi nimellä Atari Video Computer System (VCS).[1] Mikroprosessorin käyttöön siirtyminen mahdollisti pelien tallentamisen ROM-moduuleille sen sijaan, että ne olisi täytynyt rakentaa erikseen laitteistotasolla aiempien Pong-koneiden tapaan. Suorittimen käyttö mahdollisti myös aiempaa monipuolisemmat pelit.
1970-luvun puolivälissä Atari myi koteihin Pong-pelille tarkoitettu laitteita, jotka olivat vain yhtä peliä varten tehtyjä laitteita. Seuraavaa kuluttajille myytävää laitetta varten aloitettiin kehitys laitteelle, jolla voisi pelata useampaa kuin yhtä peliä. Laite suunniteltiin käyttämään mikroprosessoria ja julkaistiin vuonna 1977 nimellä Atari Video Computer System (VCS). Kuusi vuotta myöhemmin laitetta oli myyty yli 12 miljoonaa kappaletta.[2]
MOS 6502:n myötä prosessorit olivat riittävän halpoja Atarin tarpeisiin, jonka johdosta Cyan Engineeringin Steve Mayer ja Ron Milner ottivat yhteyttä Chuck Peddleen. Aiemmin Atari käytti tarkoitukseen suunniteltuja piirejä, jotka vaativat vuoden ja huomattavasti rahaa suunnitteluun. Yksinkertaisuus oli ydinasia suunnittelussa: tekemällä mahdollisimman paljon ohjelmallisesti voisi säästää laitteiston kustannuksissa, joka oli tuolloin kallista.[2]
1970-luvun lopulla mikropiirit ja muistipiirit olivat kalliita. Yleiskäyttöisellä pelikonsolilla oli kuitenkin kustannusrajoja, joihin Atarilla toiminut kehittämisryhmä joutui etsimään ratkaisuja. Ryhmään kuulunut mikropiirisuunnittelija Jay Miner (1932–1994) kehitti ratkaisuksi TIA-piirin ja jätti pois kuvapuskurin. Hän sai teknisillä ratkaisuillaan 128 tavun muistin riittämään. Uusi konsoli ei vielä kuitenkaan riittänyt menestykseen, vaan siihen tarvittiin läpimurtosovellus. Sellaisen kehitti japanilainen Tomohiro Nishikado. Hänen Space Invaders -pelinsä idea oli peräisin vuonna 1898 julkaistusta H. G. WellsinMaailmojen sota -romaanista. Pelissä ammuttiin kuvaruudun yläreunasta laskeutuvia lonkeromuukalaisia. Pelistä julkaistiin vuonna 1980 VCS-versio, josta tuli myyntimenestys, ja Ataria myytiin enemmän kuin kilpailijoitaan.[3]
Tekniikka
Atari 2600:n suorittimena on MOS 6502:n kutistettu versio 6507, jonka osoiteavaruuden koko on vain kahdeksan kilotavua. Se kuitenkin riittää, sillä 2600:n ROM-moduulin maksimikoko on neljä kilotavua ja RAM-muistia on vain 128 tavua. Lisäksi 2600:n TIA-videopiirissä ei ole DMA:ta lainkaan, joten kaikki grafiikka on toteutettava tarkasti ajoitetuilla TIA:n rekisterien käsittelyillä. TIA tarjoaa kuitenkin grafiikalle aikaansa nähden hämmästyttävät 128 väriä ruudussa samanaikaisesti (4 väriä per vaakarivi), pari erityyppistä sprite-objektia ja mahdollisuuden karkealle taustakuvalle. Laitteen SECAM-versiossa oli 8 väriä ja PAL-versiossa 104 väriä.[4]
TIA-piiri ohjasi sekä videota että audiota ja mahdollisti kaksi ääntä, mutta se oli tunnetusti hankala virittää.[5]
Atari 2600 kytketään televisiovastaanottimeen.
Atari 2600:aa pidettiin aikanaan vaikeimpana mahdollisena koneena ohjelmoida, mutta toisaalta hankala tekninen ohjelmoitavuus tarjosi ohjelmoijille vapauksia ylittää Atarin rajoituksia. Rajoittuneesta tekniikasta huolimatta taitavat ohjelmoijat ovat toteuttaneet 2600:lle pelejä, joita voisi helposti pitää laitteiston ominaisuuksiin nähden mahdottomina. Suosittujen kolikkopelien uskollisten käännösten lisäksi valikoimaan kuuluu muun muassa shakkiohjelma ja jopa alkeellinen BASIC-tulkki.
Konsolille oli saatavilla yhdeksän peliä julkaisun yhteydessä: Combat, Air-Sea Battle, Basic Math, Blackjack, Indy 500, Star Ship, Street Racer, Surround ja Video Olympics.[7]Combat koostui useammasta tankki- ja lentokonepelistä.[7]
Atari 2600:aa on ollut vaikea emuloida. Siinä ei ole kuvapuskuria, joten emulaattori joutuu emuloimaan konsolin lisäksi myös televisiota. Lisäksi peliohjelmoijat oppivat konsolin pitkäikäisyyden ansiosta hyödyntämään Atarin laitteiston bugeja luodakseen uskomattoman tuntuisia erikoisefektejä, kuten Cosmic Ark -pelin tähtikenttä. Bugeja on vaikea selvittää teknisistä dokumenteista. Nykyiset emulaattorit pystyvät kuitenkin emuloimaan Atari 2600:aa melko tarkasti.
Lähteet
Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Moreeni, 2013. ISBN 978-952-254-160-4
