Långfors tuli ylioppilaaksi 1898, filosofian kandidaatiksi 1903, filosofian lisensiaatiksi 1907 ja oli vuodesta 1908 romaanisten filologian dosenttina Helsingin yliopistossa.[2] Hän lähti 1918 diplomaatinuralle, oli Madridissa lähetystösihteerinä vuoteen 1925 asti ja sen jälkeen Pariisissa lähetystöneuvoksena ja asiainhoitajana.[3]
Långfors toimi Helsingin yliopiston romaanisen filologian ylimääräisenä professorina 1925–1929, professorina 1929–1951. Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani hän oli 1932–1943, ja yliopiston rehtori 1945–1950. Hän hoiti rehtorinvirkaa Pariisissa École pratique des hautes étudesissa 1921, oli ranskalaisen yhdistyksen Société des anciens textes français puheenjohtaja kolme kaksivuotiskautta 1925–1940. Lehden Neuphilologische Mitteilungen päätoimittaja hän oli 1926–1950.[3]
Långfors saavutti kansainvälisesti merkittävää mainetta ranskalaisen ja provencelaisen kirjallisuuden tekstikritiikin alalla. Hän sai kunniatohtorin arvon Pariisin, Glasgow'n ja Oslon yliopistoista.[3]
