3,4-metyleenidioksiamfetamiini eli MDA on ihmisissä ja joissain muissa eläimissä serotoniinia ja norepinefriiniäsynapsirakoihin valikoivasti vapauttava keinotekoinen aine, jota käytetään sen serotoniinia vapauttavan vaikutuksen takia empatogeenisenä päihteenä. MDA aiheuttaa myös psykedeelisiä hallusinaatioita.[1]
MDA:n syntetisoivat ensimmäisinä kaksi saksalaiskemistiä, C. Mannich ja W. Jacobsohn vuonna 1910.[2][3] MDA:n päihdyttävät vaikutukset huomasi ensimmäisenä Gordon Alles.[4] Hän kokeili ainetta 16.7.1930.[5]MK-Ultra-projektiin kuuluneessa ihmiskokeessa MDA:n antaminen injektiona yhdysvaltalaiseen tennispelaaja Harold Blaueriin johti hänen kuolemaansa 1953. Projektissa aineesta käytettiin koodinimeä EA-1298 (EA on lyhenne sanoista "Edgewood Arsenal".[6] MDA:n laaja päihdekäyttö alkoi Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Tämä johti sen luokitteluun laittomaksi huumeeksi vuonna 1970 Yhdysvalloissa. MDA:n toimivuutta osana psykoterapiaa tutkittiin ensi kerran 1960-luvulla Alexander Shulginin ja Claudio Naranjinon toimesta. 1970-luvulla MDA:ta tutkittiin Yhdysvalloissa viimeisen kerran psykoterapialääkkeenä valtion rahoittamassa tutkimusprojektissa.[4]
Päihdekäyttö
MDA:ta.
Ihmisissä MDA on vaikutuksiltaan hyvin samanlainen kuin MDMA. MDA aiheuttaa euforian ja empatian tuntemuksia sekä lisää sosiaalisuutta. MDA kuitenkin aiheuttaa MDMA:ta enemmän psykedeelien kaltaisia hallusinaatioita. Päihdekäytössä tyypillinen MDA-rasemaatin annos on 80–130 milligrammaa nieltynä. Nieltynä vaikutukset kestävät 5–8 tuntia.[1]
Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.
Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.
Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.
Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla.
Sekundaariset ryhmät
Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.
Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.
Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.
Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit.
Tertiääriset ryhmät
Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.
Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.
Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.
Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen.
Kvartääriryhmä
Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.
