Via Valeria oli yksi merkittävimpiä roomalaisia teitä.[2] Sen rakentamisaikaa ja rakennuttajaa ei tunneta varmuudella. Yleensä sen rakentajana pidetään vuoden 307 eaa. kensori Marcus Valerius Maximusta.[5][6][7]Livius sanoo hänen rakentaneen yhdessä kensorikumppannsa Gaius Junius Bubulcuksen kanssa teitä ”maaseudulle" (”per agros”).[2][8] Joskus on kuitenkin epäilty, että jos kyse olisi todella ollut niin tärkeästä tiestä kuin Via Valeria, se olisi sanottu suoremmin.[2]
Via Valerian mailipylväs ja muita muinaisjäänteitä Museo della Civiltà Contadina Valle dell'Anienessa Rovianossa.
Via Valeria oli Roomasta Tiburiin johtaneen varhaisemman Via Tiburtinan jatke. Myöhemmin myös Via Tiburtina luettiin Via Valerian nimen alle.[1][7] Antiikin lähteistä käy kuitenkin ilmi, että tiet luettiin erillisiksi ainakin vielä Strabonin aikana ajanlaskun alun tienoilla, sillä hän sanoo Via Valerian alkaneen Tiburista.[2][9] Tie päättyi Cerfenniaan Imeus-vuoren juurelle. Sen jälkeen edessä oli jyrkkä ja vaikeakulkuinen sola, nykyinen Forca di Caruso, jonka läpi tie vietiin vasta keisari Claudiuksen aikana. Hän jatkoi tietä samalla kertaa Aternus (nyk. Aterno) -joen suulle saakka. Tämä jatke tunnettiin alun perin nimellä Via Claudia Valeria, mutta myöhemmin eroa ei enää tehty, ja myös se alettiin lukea Via Valerian nimen alle, niin että koko tie Roomasta Adrianmerelle tunnettiin yksinkertaisesti Via Valeriana.[2] Sellaisena se esiintyy muun muassa Itinerarium Antonini Augustissa.[2][10]
Strabon mainitsee Via Valerian yhtenä kuuluisimmista teistä Via Appian ja Via Latinan ohella.[9][11] Tien merkityksestä kertoo se, että se antoi Via Aemilian ja Via Flaminian tavoin nimensä yhdelle myöhemmän antiikin aikaiselle provinssille, Valerian provinssille. Siihen kuului nykyisen Latiumin (Lazio) maakunnan koillisosa.[2]
Reitti
Via Valeria sai alkunsa Tiburista, josta se jatkoi Via Tiburtinaa, ja kulki Fucinus-järvelle ja marsien alueille ja sieltä edelleen Adrianmeren rannikolle Aternus-joen suulle.[2] Tie kulki Tiburista ensin Anio (nyk. Aniene) -joen laaksoon ohittaen Varian kaupungin kahdeksan roomalaisen mailin päässä Tiburista. Lamnaen eli Ad Lamnaksen tieaseman jälkeen Via Sublacensis erkani tiestä oikealle jatkaen suoraan. Via Valeria sen sijaan kääntyi vasempaan kohti pohjoista ja jatkoi Carseoliin. Sen jälkeen se kulki jyrkästä vuoristosolasta, jossa on edelleen jäljellä tien jäänteitä. Tämän jälkeen se laskeutui Fucinus-järven laaksoon. Ohitettuaan Alba Fucensin tie kulki järven pohjoisrantaa Cerfenniaan.[2]
Via Valerian reitti. Katkoviivalla merkitty myös Via Valeriaa edeltänyt Via Tiburtina ja Via Valerian jatke Via Claudia Valeria.
Tien asemapaikat ja niiden väliset etäisyydet olivat (selkeyden vuoksi on esitetty myös Via Tiburtinan osuus Roomasta Tiburiin):[2][10][12][13]
Etäisyydet ovat Itinerarium Antonini Augustista ja Tabula Peutingerinasta. Suluissa olevat etäisyydet ovat nykyaikana tehtyjä korjauksia perustuen muun muassa löydettyihin mailipylväisiin. Via Valerian kokonaispituus Tiburista Cerfenniaan oli näillä korjauksilla 58 mailia eli noin 86 kilometriä, ja etäisyys Roomasta Cerfenniaan 76 mailia eli noin 112 kilometriä.[2] Osuus Cerfenniasta eteenpäin on kuvattu artikkelissa Via Claudia Valeria.
↑ abcdefghijklmSmith, William: ”Via Valeria”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Gardner, Robert: The Via Claudia Valeria 9.8.2013. Cambridge University Press. Viitattu 16.1.2023.
↑Marzano, Annalisa: Roman Villas in Central Italy: A Social and Economic History, s. 168, alaviite 54. (Columbia Studies in the Classical Tradition) Brill, 2007. ISBN 9789047421221Teoksen verkkoversio.
↑Hornblower, Simon & Spawforth, Antony & Eidinow, Esther: ”Via Valeria”, The Oxford Classical Dictionary, s. 1549. OUP Oxford, 2012. ISBN 9780199545568Teoksen verkkoversio.
↑Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Via Tiburtina”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑”43 D2 Via Valeria”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
↑Etäisyystaulukot on muodostettu sovittamalla yhteen tietoja eri itinerariumeista. Kilometrilukemat on laskettu niiden ilmoittamista roomalaisista maileista. Sekä maili- että kilometrilukemat ovat summittaisia.
Kirjallisuutta
van Essen, C. C.: The Via Valeria from Tivoli to Collarmele. Papers of the British School at Rome, 1957, 25. vsk, s. 22–38. Artikkelin verkkoversio.
