Via Tiburtina oli alkuperältään hyvin vanha tie, ja sitä käytettiin alun perin paitsi Rooman ja Tiburin välisenä yhteytenä myös karjaa laidunnettaessa. Ajankohtaa, jolloin se rakennettiin kivetyksi roomalaiseksi tieksi, ei tunneta varmuudella, mutta sen arvellaan tapahtuneen samoihin aikoihin kun sitä jatkettiin Via Valerialla. Samalla se sai joskus käytetyn nimityksen Via Tiburtina Valeria. Rakennuttajan arvellaan olleen vuoden 307 eaa. kensori Marcus Valerius Maximus.[2][4][6][7][8][a]
Reitti
Via Tiburtinan reitti tunnetaan hyvin tiestä sekä sen varren haudoista ja rakennuksista tehtyjen löytöjen ansiosta.[4] Sen pituus Roomasta Tiburiin oli Itinerarium Antonini Augustin mukaan 20 roomalaista mailia eli noin 30 kilometriä.[3][10] Nykyisin katsotaan, että täsmällisempi etäisyys olisi ollut 18 mailia eli noin 27 kilometriä.[4][8]
Tämän jälkeen Via Tiburtina kulki suoraan Anio (nyk. Aniene) -joen ylittäneelle sillalle, joka sijaitsi noin neljän mailin päässä Roomasta. Nykyisin paikalla oleva silta tunnetaan nimellä Ponte Mammolo. Ylitettyään Anion sen pohjoispuolelle tie kulki suuren osan matkaa joen suuntaisesti. Tien pohjoispuolelle jäi Ficulea.[11] Myöhemmin tie kulki Aquae Albulaen kautta. Tabula Peutingerianassa sen kuvataan sijainneen 16 mailin päässä Roomasta, mutta todellinen etäisyys oli lähempänä 14 mailia eli noin 21 kilometriä. Tiburin lähellä Via Tiburtina ylitti Anion uudestaan Pons Lucanus (nyk. Ponte Lucano) -siltaa pitkin.[4] Huomattavin muinaisjäänne tien varrella on Plautiusten mausoleumi, joka sijaitsee sillan lähellä.[2][4] Sillan jälkeen tie nousi jyrkästi ylös Tiburin kukkulalle.[4]
↑ abcdPlatner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Via Tiburtina”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefghSmith, William: ”Via Valeria”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Marzano, Annalisa: Roman Villas in Central Italy: A Social and Economic History, s. 168, alaviite 54. (Columbia Studies in the Classical Tradition) Brill, 2007. ISBN 9789047421221Teoksen verkkoversio.
↑Von Hagen, Victor Wolfgang: The Roads that Led to Rome, s. 30. World Publishing Company, 1967.
↑ abHornblower, Simon & Spawforth, Antony & Eidinow, Esther: ”Via Valeria”, The Oxford Classical Dictionary, s. 1549. OUP Oxford, 2012. ISBN 9780199545568Teoksen verkkoversio.
↑”43 C2 Via Tiburtina”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
Kirjallisuutta
Ashby, Thomas: The Classical Topography of the Roman Campagna Part II. Papers of the British School at Rome, 1905, 3. vsk, nro 1, s. 3–212 (Via Tiburtina: s. 84–). Artikkelin verkkoversio.
