Keskuspuolustajana pelannut Hyypiä edusti vuodesta 1992 vuoteen 2011 ulottuneella pääsarjaurallaan seurajoukkueita Suomessa, Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa, ja saavutti muun muassa Mestarien liigan voiton englantilaisessa Liverpoolissa vuonna 2005. Hän on Jari Litmasen ohella ainoa suomalainen Mestarien liigan voittanut pelaaja. Hyypiä pelasi myös yli 100 ottelua Suomen maajoukkueessa. Hänet valittiin sekä Palloliiton että Urheilutoimittajain liiton äänestyksessä yhdeksän kertaa Suomen vuoden jalkapalloilijaksi.[2] Hänet nimettiin vuonna 2011 Veikkausliigan legendaksi.[3]
Hyypiä syntyi Porvoossa, mutta vietti lapsuutensa KuusankoskenVoikkaalla (nykyisin Kouvolaa). Jalkapallo oli nuorelle Hyypiälle luonnollinen lajivalinta, sillä sekä hänen isällään Joukolla että äidillään Irmalla oli pelaajataustaa ja isä toimi myös juniorivalmentajana. Nuoruudessaan hän harrasti myös jääkiekkoa ja maastohiihtoa.[5][6]
Uransa korkeimmilla sarjatasoilla Hyypiä aloitti kaudella 1992 Myllykosken Pallossa, jonne hänet hankki Kumusta tuttu valmentaja Harri Kampman.[5] Liigadebyyttinsä Hyypiä teki 26. huhtikuuta 1992 Jazzia vastaan. Hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan kaikki 33 ottelua,[10] mutta toisella kaudellaan hän loukkaantui 11 ottelun jälkeen eikä toivuttuaan enää mahtunut avauskokoonpanoon. Kampmanin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Hyypiä aloitti tiiviin omatoimisen harjoittelun, jonka tarkoituksena oli erityisesti voiman ja ketteryyden kehittäminen. Kaudella 1994 Hyypiä otti jälleen paikkansa kokoonpanosta, mutta tällä kertaa keskuspuolustajana aikaisemman liberon sijaan.[5] Hän on sanonut oppineensa paljon maajoukkuepuolustaja Esa Pekoselta ensimmäisten MyPa-vuosiensa aikana.[6] Hyypiä saavutti MyPassa kolme Suomen-mestaruushopeaa ja kaksi Suomen cupin voittoa. Vuoden 1995 cup-loppuottelussa Jazzia vastaan hän teki puskemalla 1–0-maalin, joka jäi ottelun ainoaksi.[11] 28. lokakuuta pelattu ottelu oli myös Hyypiän viimeinen Suomessa.[5]
Willem II
Vuonna 1995 Hyypiä kävi Newcastle Unitedin testissä,[12] mutta siirtyi lopulta kauden 1995–1996 talvitauolla AlankomaihintilburgilaisenWillem II:n joukkueeseen, jonne myös MyPa-joukkuetoveri Joonas Kolkka siirtyi samoihin aikoihin.[5] Hyypiä pelasi Willem II:ssa kolme ja puoli kautta hyvällä menestyksellä ja toimi lopulta myös joukkueen kapteenina. Hänen viimeisellä kaudellaan 1998–1999 joukkue sijoittui Eredivisien toiseksi, minkä myötä seura pääsi seuraavalla kaudella ensimmäistä kertaa historiassaan mukaan Mestarien liigaan.[13] Seuran stadionilla Koning Willem II:lla on Hyypiän mukaan nimetty huone.[14]
Liverpool
Hyypiä ei jäänyt pelaamaan euro-otteluita Willem II:n kanssa, vaan siirtyi toukokuussa 1999 Gérard Houllier’n manageroimaan englantilaiseen Liverpooliin, joka osti Hyypiän 2,5 miljoonalla punnalla.[12] Suhteellisen tuntemattoman suomalaisen hankinta herätti saarivaltiossa ihmetystä, mutta Hyypiä nousi Liverpoolissa nopeasti joukkueen runkopelaajaksi. Ensiesiintymisensä hän teki elokuussa 1999 Sheffield Wednesdaytä vastaan ja ensimmäisen maalinsa muutamaa ottelua myöhemmin arkkivihollista Manchester Unitedia vastaan. Hän muodosti varman toppariparin toisen uuden hankinnan, sveitsiläisen Stéphane Henchozin kanssa. 184 ottelusta, jotka kaksikko pelasi yhdessä, Liverpool piti maalinsa koskemattomana 84:ssä. Hyypiää verrattiin 1960-luvun topparilegenda Ron Yeatsiin,[15] joka toimi Hyypiän hankinnan aikaan seuran pääkykyjenetsijänä.[16] Hyypiä valittiin ensimmäisen kerran Suomen vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 1999.[2]
Hyypiä oli tärkeässä roolissa, kun Liverpool voitti keväällä 2001 cup-triplan eli FA Cupin, Worthington Cupin (liigacup) ja UEFA Cupin. Hän oli avauskokoonpanossa kaikissa kolmessa loppuottelussa. Saavutus toi valinnan Suomen vuoden urheilijaksi.[2] Hän toimi Robbie Fowlerin ohella myös joukkueen kapteeninaJamie Redknappin ollessa sivussa loukkaantumisen vuoksi. Fowlerin ja Redknappin lähdettyä seurasta Houllier nimitti Hyypiän vuonna 2002 joukkueen varsinaiseksi kapteeniksi, mutta hän joutui runsasta vuotta myöhemmin luovuttamaan asemansa seuran ja kaupungin omalle pojalle Steven Gerrardille.[12] Hyypiä oli ensimmäinen Britteinsaarten ulkopuolella syntynyt pelaaja, joka toimi Liverpoolin kapteenina.[17]
Keväällä 2003 Hyypiä ajettiin ulos liigaottelussa Manchester Unitedia vastaan tuomarin katsottua hänen rikkoneen Ruud van Nistelrooyta rangaistusalueella. Ulosajo on Hyypiän uran ainoa seurajoukkuetasolla.[18][19] Vuonna 2004 Liverpoolin uudeksi manageriksi pestattu Rafael Benítez siirsi Jamie Carragherin laidasta Hyypiän topparipariksi. Muutos oli onnistunut, ja keväällä 2005 Hyypiä saavutti Liverpoolin riveissä Mestarien liigan voiton joukkueen kaadettua Milanin loppuottelussa, jossa se oli ensimmäisen puoliajan jälkeen 0–3-tappiolla. Näin hänestä tuli Jari Litmasen jälkeen toinen kilpailun voittanut suomalaispelaaja. Matkalla loppuotteluun Hyypiä teki itselleen poikkeuksellisen volley-maalin puolivälieräottelussa Juventusta vastaan.[15]
Lokakuussa 2006 Liverpoolin kannattajat äänestivät Hyypiän sijalle 38 100 Players Who Shook the Kop -äänestyksessä.[12][20] Kaudesta 2006–2007 lähtien hän jäi yhä useammin vaihtopenkille seuran hankittua keskuspuolustukseensa tanskalaisen Daniel Aggerin tammikuussa 2006 ja slovakialaisen Martin Škrtelin tammikuussa 2008.[12] Tästä huolimatta seura ja Hyypiä jatkoivat sopimustaan vuodella huhtikuussa 2008.[21] Elokuussa 2008 muun muassa nousijajoukkue Stoke City teki Hyypiästä ostotarjouksen, jonka Liverpool hylkäsi. Syyskuussa seura jätti hänet rekisteröimättä 25-miehiseen Mestarien liiga -joukkueeseensa osin johtuen UEFA:n kasvattisäädöksistä.[22]
Hyypiä joukkuetovereidensa hyvästeltävänä.
Kausi 2008–2009 oli Hyypiän kymmenes ja viimeinen Liverpoolissa. Hän pelasi 18 ottelussa, mikä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmilla kausilla. Jäähyväisottelussaan Tottenham Hotspuria vastaan 24. toukokuuta 2009 Anfieldillä hän tuli vaihdosta kentälle korvaten kapteeni Gerrardin, joka luovutti hänelle kapteeninnauhansa. Hyypiä pelasi Liverpoolissa kaikki kilpailut mukaan luettuna 464 ottelua, joissa hän teki 35 maalia. Hän teki vähintään yhden maalin jokaisella pelaamallaan Valioliiga-kaudella,[23] mikä on keskuspuolustajalle huomattava saavutus. Ottelumäärällään hän yltää 20 eniten otteluita Liverpoolin historiassa pelanneen pelaajan joukkoon.[24] Benítez tarjosi Hyypiälle vuoden jatkosopimusta ja mahdollisuutta jatkaa tulevaisuudessa valmennusryhmässä, mutta Hyypiä kieltäytyi, koska koki kykenevänsä edelleen pelaamaan täysipainoisemmin kuin mihin hänellä olisi Liverpoolissa ollut mahdollisuus.[25][26]
Bayer Leverkusen
Kaudeksi 2009–2010 Hyypiä siirtyi Saksan BundesliiganBayer Leverkuseniin, jonka kanssa hän teki kaksivuotisen sopimuksen toukokuussa 2009.[27] Ensiesiintymisensä liigassa hän teki elokuussa kauden avausottelussa Mainz 05:tä vastaan.[28] Kauden päätteeksi hänet valittiin Saksan pelaajayhdistyksen vuoden joukkueeseen.[29] Jälkimmäisellä ja Hyypiän pelaajauran viimeisellä kaudella Leverkusen saavutti Bundesliigan toisen sijan ja paikan Mestarien liigaan. Kahden Leverkusenissa viettämänsä kauden aikana Hyypiä pelasi yhteensä 53 Bundesliigan ottelussa.[30]
Maajoukkueura
Hyypiän ensimmäinen maaottelu oli alle 18-vuotiaiden ottelu Jugoslaviaa vastaan 23. maaliskuuta 1991. Hän pelasi 13 poikien ja 27 nuorten maaottelua.[31] Nousu maajoukkueisiin tapahtui osin sattumalta: aikaisemmin maajoukkuevalmentajilta pimentoon jäänyt Hyypiä kiinnitti Jyrki Heliskosken huomion Kumun edustusjoukkueen harjoitusottelussa Lahdessa, jossa poikamaajoukkue leireili samaan aikaan. Hän liittyi maajoukkueryhmään seuraavana päivänä.[6][32] Palloliitto valitsi Hyypiän lupaavimmaksi pelaajaksi vuonna 1991 ja nuorten maajoukkueen parhaaksi pelaajaksi vuosina 1994–1995.[31]
Hyypiä ja Hannu Tihinen muodostivat pitkään Suomen vakiotoppariparin. Hän oli Suomen puolustuksen johtohahmo ja MM 2010 -karsinnoista lähtien myös joukkueen kapteenina. Hyypiä pelasi 100. maaottelunsa 12. elokuuta 2009. Hän oli Ari Hjelmin ja Jari Litmasen jälkeen kolmas rajapyykin saavuttanut suomalainen miespelaaja.[33] A-maajoukkueurallaan hän pelasi yhteensä 105 ottelua, joista viimeisen lokakuussa 2010, ja teki viisi maalia.[31]
Valmentajaura
Hyypiä ilmoitti toukokuussa 2011 päättävänsä pelaajauransa kauden jälkeen. Hän liittyi välittömästi Suomen maajoukkueen valmennusryhmään päävalmentaja Mixu Paatelaisen alaisuuteen, ja kesällä 2012 hän aloitti myös Bayer Leverkusenin apulaisvalmentajana.[34]
Huhtikuun alussa 2012 Hyypiästä tuli Bayer 04 Leverkusenin päävalmentaja. Hän ja Sascha Lewandowski korvasivat yhdessä potkut saaneen Robin Duttin. [35] Kaksikon johdolla Leverkusen sijoittui Bundesliigassa viidenneksi ja varmisti paikkansa Eurooppa-liigaan kaudelle 2012–13. Kauden jälkeen seurajohto jatkoi kaksikon sopimusta kolmella vuodella.[36] Toukokuussa Suomen päävalmentaja Mixu Paatelainen vahvisti Hyypiän jäävän sivuun maajoukkuevalmentajan tehtävistä.[37] Hyypiä luotsasi Leverkusenin kaudella 2012–13 Bundesliigassa kolmanneksi. Eroa toiseksi sijoittuneeseen Borussia Dortmundiin jäi vain yksi piste. Kaudella 2013–14 Leverkusen pelasi hyvän syyskauden ja hävisi 15 ensimmäisestä ottelustaan vain kaksi. Mestarien liigassa Hyypiä johdatti Leverkusenin lohkokakkosena pudotuspeleihin, joissa se hävisi Paris Saint-Germainille yhteismaalein 6-1. Ongelmat alkoivat kasaantua vuodenvaihteessa myös Bundesliigassa. Leverkusen voitti joulukuun lopun jälkeen pelaamistaan 12 ottelusta vain yhden ja lopulta seurajohto erotti Hyypiän huhtikuun alussa 2014, kun Leverkusen oli hävinnyt sarjan häntäpään HSV:lle. Leverkusen putosi tappion myötä liigan viidenneksi. [38]
Kesäkuussa 2014 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava Brighton palkkasi Hyypiän päävalmentajakseen.[39] Syyskauden lopussa joukkue oli sarjassa kolmanneksi viimeisenä, vain kolme ottelua voittaneena. 22. joulukuuta Hyypiä jätti eroanomuksen managerin tehtävästä, jonka Brightonin seurajohto hyväksyi.[40]
Elokuussa 2015 Hyypiästä tuli Sveitsin superliiganFC Zürichin päävalmentaja.[41] Hyypiän johdolla seuran peliesitykset olivat heikohkoja ja joukkue juuttui liigan putoamistaisteluun. Helmikuussa 2016 Hyypiä onnistui nostamaan Zürichin pois putoamisviivan alapuolelta.[42] Kevään aikana joukkue kuitenkin ajautui jälleen tappiokierteeseen ja toukokuussa 2016, kolme kierrosta ennen liigan loppua Hyypiä sai potkut tehtävästään. Hyypiän kohtaloksi koitui lopulta 0-4 murskatappio FC Luganolle, joka pudotti Zürichin sarjajumboksi.[43] Syyskuussa 2020 Hyypiä liittyi Veikkausliigassa pelaavan FC Hakan valmennusryhmään.[44]
Hyväntekeväisyys
Hyypiä perusti lokakuussa 2010 SH4 Tukirengas -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria suomalaisia urheilijoita urallaan ja harjoittelussa. Yhdistys jakaa apurahoja, ja sen toiminta perustuu tukijäsenverkostoon.[45] Kerätäkseen varoja yhdistykselle Hyypiä osallistui elokuussa 2011 Helsinki City Marathoniin, joka oli hänen elämänsä ensimmäinen maraton. Hänen aikansa oli 3.56.04.[46]
Yksityiselämä
Hyypiä oli naimisissa entisen jalkapalloilijan ja nykyisen kouluratsastajan Susanna Hyypiän (o.s. Rissanen) kanssa, mutta marraskuussa 2021 he ilmoittivat hakeneensa avioeroa. He tapasivat vuonna 2002 ja menivät naimisiin vuonna 2007 ensimmäisen poikansa ristiäisten yhteydessä. Heillä on kaksi poikaa.[47][48] Pariskunta sai lopullisen avioeron elokuussa 2022.[49] Hyypiä oli vuosina 2021–2023 suhteessa kilpa-ajaja Emma Kimiläisen kanssa. Lokakuussa 2023 pari ilmoitti palanneen yhteen [50][51] ja erosivat uudelleen keväällä 2024.[52]
↑Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 91. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
