Kinnunen heitti 18. kesäkuuta 1969 keihäänheiton maailmanennätyksen 92,70 m Ratinan stadionilla Tampereella.[6] Vuonna 1965 hän paransi Suomen-ennätystä ensimmäisen kerran tulokseen 88,14 m, ja myös hänen olympiamitaliheittonsa 88,58 m oli Suomen-ennätys.[7] Vuonna 1965 hän voitti Pohjoismaiden-mestaruuden.[8][9] Suomen-mestaruuden hän voitti 1964, 1965, 1966, 1968 ja 1969.[10]Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla hän voitti vuosina 1972 ja 1975.
Kinnunen heitti vuonna 1961 Laukaassa lupaavan tuloksen 77,07 m.[11][12] Kahtena seuraavana vuonna hän ei pystynyt samaan. Kesäkuussa 1964 hän ylitti ensimmäisen kerran 80 metrin rajan Viitasaarella tuloksellaan 84,42 m.[12][13] Hän ylitti 80 metrin rajan 15 peräkkäisenä vuotena eli vuoteen 1978 saakka.[12] Toisen kerran hän ylsi urallaan 90 metriin Helsingissä elokuussa 1970, kun hän heitti tasatuloksen 90,00 m.[9][14] Saman vuoden Kalevan kisoissaKouvolassaSuomen Urheiluliiton johdon kanssa kinastelleet Kinnunen ja Pauli Nevala astuivat karsintakilpailussa kaikki kolme heittoaan tahallaan yli.[15]
Pienikokoisen Kinnusen lempinimi oli ”Äänekosken pikkujättiläinen”. Hän sai liikuntaneuvoksen arvonimen vuonna 2010.[16]Urheilutoimittajain liitto palkitsi hänet vuoden valmentajana vuonna 1991, jolloin hänen poikansa Kimmo Kinnunen voitti hänen valmennuksessaan keihäänheiton maailmanmestaruuden.[17] Jorma Kinnusen toinen poika Jarkko Kinnunen oli alle 20-vuotiaiden EM-kisojen hopeamitalisti keihäänheitossa. Myös Kimmon poika Jami Kinnunen heittää keihästä.[18]
Yksityiselämä
Jorma Kinnusen isä kuoli sodassa näkemättä poikaansa. Äiti luovutti pojan muiden hoitoon.[19] Kinnunen opiskeli Jyväskylässäkirvesmieheksi ja pääsi töihin Metsäliiton Äänekosken-tehtaille. Hän avioitui kesällä 1964.[13] Hänen kolmesta lapsestaan on ollut urheilijoita kaksi poikaa, Kimmo (s. 1968) ja Jarkko (1970–2019).[20][21]
Lähteet
Jorma Kinnunen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Väätäinen, Juha (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, IV osa, s. 301–313. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1979. ISBN 951-95416-4-0
Salo, Urho: Jorma Kinnunen: Pikkujättiläinen. Äänekoski, 2002. ISBN 952-91-4871-2
Soukola, Timo: ”Kinnunen, Jorma (1941–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 173. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0Teoksen verkkoversio.
ME:tä parempi, mutta ei hyväksytty ME:ksi. Sen sijaan ennen Järvisen seuraavaa SE:tä hän heitti kolme tätä tulosta huonompaa tulosta, jotka kaikki hyväksyttiin ME:ksi, mutta eivät siis olleet Suomen ennätyksiä.
