Alun perin roomalaiset teatterit olivat puusta rakennettuja tilapäisrakennuksia.[1]Rooman ensimmäinen pysyvä teatterirakennus oli Pompeiuksen rakennuttama ja hänen mukaansa nimetty teatteri, joka on sittemmin hävinnyt.[2]Marcelluksen teatteri on sen sijaan säilynyt meidän päiviimme.
Keskeiset osat
Roomalainen teatteri rakennettiin kreikkalaisesta poiketen useimmiten tasamaalle käyttäen hyväksi holveja, jotka kannattivat katsomoa (cavea) ja yleisön poistumisteitä (vomitorium). Cavea oli osittain katettu ja sen pohjakaava oli tasapäinen puolikaari, toisin kuin kreikkalainen theatron (θέατρον), jonka kehä jatkui pidemmälle.[1]
Kreikkalaisen teatterin orkestra (ὀρχήστρα) teki täyden ympyrän, ja se oli varattu tanssijoille ja kuorolle.[1] Roomalaisessa teatterissa orchestra oli pienempi ja siitä tuli osa katsomoa, jonne sijoitettiin yläluokan, kuten senaattorien, istuimet.[3] Orchestrassa ei myöskään ollut thymeleä (θυμέλη), joka kreikkalaisessa teatterissa oli varattu Dionysoksen alttarille.[1]
Näyttämö (proscaenium) oli roomalaisen teatterin keskipiste. Se oli korotettu ja katettu, ja sen taustalla katsomoa vastapäätä oli koko teatterin levyinen monitahoinen koristeltu seinä scaenae frons.[4]
↑(Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivu 303), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6
↑(Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary (sivu 1052), 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3