Osa artikkelisarjaa
Kommunismi
Pääsuuntaukset Marxilaisuus Leninismi Maolaisuus Anarkistinen Primitiivinen Uskonnollinen Utopistinen
Alasuuntaukset Hoxhalaisuus Eurokommunismi Juche Marxismi-leninismi Neuvostojen kommunismi Stalinismi Titolaisuus Trotskilaisuus Vasemmistokommunismi Kristillinen kommunismi
Käsitteet Antikapitalismi Demokraattinen sentralismi Kansandemokratia Kommuuni Kommunistinen puolue Luokkataistelu Maailmanvallankumous Materialistinen historiankäsitys Palkkaorjuus Proletariaatin diktatuuri Reaalisosialismi Sosialistinen realismi Suunnitelmatalous Työläisneuvosto Vallankumous
Henkilöt Babeuf Brežnev Castro Engels Gorbatšov Gramsci Guevara Ho Hoxha Hruštšov Kropotkin Kim Kollontai Lenin Luxemburg Mao Mahno Marx More Owen Stalin Tito Trotski
Internationaalit Ensimmäinen internationaali Toinen internationaali Komintern Neljäs internationaali
Lisää aiheesta Anarkismi Antikommunismi Järjestöt Kommunismin historia Kommunismi Suomessa Suomen Kommunistinen Puolue Taistolaisuus Kommunistinen manifesti Kommunistiset symbolit Kansainvälinen Neuvostoliitto historia Sosialismi Työväenliike Vasemmisto
n k m

Red Scare^[1] (suomeksi punapelko^{[2][3][4][5][6][7][8]} tai punakammo^[9][10]) on yhdysvaltalainen englanninkielinen termi, joka tarkoittaa kommunismin tai radikaalin vasemmistolaisuuden leviämiseen kohdistuvaa pelkoa yhteiskunnassa.^[11][12] Red Scare tunnetaan varsinkin kylmän sodan aikaisena antikommunismina, johon on viitattu senaattori Joseph McCarthyn mukaan myös mccarthyismina.

Yleisimmin termiä red scare käytetään kahdesta ajanjaksosta Yhdysvaltain historiassa. Ensimmäinen red scare vuosina 1917–1920 liittyi uhkaan, jonka koettiin tulevan amerikkalaisesta työväenliikkeestä, anarkistien vallankumouksesta ja poliittisesta radikalismista.^[11][12] Ensimmäinen red scare laantui vuonna 1920 kun valtionsyyttäjä A. Mitchell Palmerin ennustus vallankaappauksesta ei toteutunut.^[13]

Toinen red scare koettiin Yhdysvalloissa vuosina 1947–1957, jolloin kotimaisten tai ulkomaisten kommunistien pelättiin soluttautuvan yhteiskuntaan ja liittovaltion hallintoon. Kausi tunnetaan senaattori Joseph McCarthyn mukaan mccarthyismina.^[11][12]

Toiseen Red Scareen liittyi myös vähemmän tunnettu Lavender Scare, jossa vainottiin homoseksuaaleja, joita pidettiin epäluotettavina ja alttiina kommunistiselle vaikutustoiminnalle. Se johti "seksipervertikkojen" (homot ja lesbot) irtisanomiseen julkisista viroista kansallisen turvallisuuden nimissä.^[14] Aihetta on selvittänyt David K. Johnson kirjassaan The Lavender Scare (2004).^[15][16] Kärsineitä henkilöitä olivat esimerkiksi Frank Kameny, Barbara Gittings, Allen Ginsberg ja Harry Hay.^[17]

Kansalaisaktivisti Olli Stålströmin mukaan kansainvälinen korkeakirkollinen hengellinen järjestö Moraalinen varustautuminen nimesi kaksi toisiinsa kytkeytynyttä pahaa: kommunismin ja homoseksualismin, joita vastaan piti taistella.^[18]

Vuonna 1952 homoseksuaalisuus listattiin ensimmäisessä Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disordersissa (DSM) persoonallisuuden häiriönä sosiopatiana nimikkeellä sociopathic personality disturbance.^[19]

Lavender Scarella oli kauaskantoisia seurauksia, sillä julkisten virkojen työsyrjintä korjattiin lainsäädännöllä vasta vuonna 1975 ja vasta vuonna 1995 luovuttiin homohakijoiden turvallisuustarkastuksista julkisissa viroissa.^[20]

• Hollywoodin musta lista