Elokuva ajoittuu Suomen historian kriittisiin kohtiin, vuoteen 1906, jolloin uusi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden takaava laki säädettiin, ja vuoteen 1907, jolloin kansa lähti ensi kerran äänestämään eduskuntavaaleissa, vetämään punaisen viivan. Päähenkilöitä ovat Romppaisen pariskunta Topi ja Riika, jotka asuvat viiden lapsensa kanssa korpimökissä. Tieto vaaleista ja toivo muutoksesta tuo uskoa tulevaisuuteen köyhän perheen jouluna.[3]
Elokuvan ohjaajana piti alkujaan olla Roland af Hällström, jolle Urpo Lauri oli tehnyt valmiin käsikirjoituksen. Af Hällström oli aiemmin ohjannut menestyksekkäästi klassikkokirjojen sovitukset Putkinotko (1954) ja Ryysyrannan Jooseppi (1955). Af Hällströmin yllättävä kuolema helmikuussa 1956 kuitenkin keskeytti työt alkuunsa. Ohjaustyön otti syksyllä 1958 vastuulleen Kassila, joka teki myös uuden käsikirjoituksen.[2]
Tuottaja Mauno Mäkelää arvelutti elokuvan kalleus ja tuotantokustannuksia pyrittiin karsimaan monin tavoin, mutta hinnaksi tuli silti yli 25 miljoonaa markkaa. Punainen viiva kuvattiin pääosin Helsingin Herttoniemessä, jonne Korpiloukon tila lavastettiin. Elokuvasta tuli 20 minuuttia liian pitkä, joten useita kohtauksia jouduttiin leikkaamaan. Tuotantoyhtiön kallein elokuva tuotti runsaista katsojamääristä huolimatta tappiota noin 1,7 miljoonaa markkaa.[2]
Karhukohtausten kuvauksissa käytettiin kesyä Pipsa-karhua. Loppukohtauksessa karhua esitti kuitenkin lavastaja Ensio Suominen.[2]
Vastaanotto
Elokuvan saamat lehdistöarviot olivat yleisesti myönteisiä, mutta moitittavaakin löytyi. Useimmat arvostelijat pitivät varsinkin agitaattorikohtausta vaikuttavana.[4] Erään suomalaisen kriitikon mielestä elokuva on varsin kirjallinen, eikä se siten taiteellisesti yllä alkuperäisteoksen tasolle. Parhaana antina hän pitää Jussi Jurkan roolityötä kiiluvasilmäisenä agitaattorina.[3]
