Äl’ yli päästä perhanaa on vuonna 1968 valmistunut Matti Kassilan ohjaama elokuva. Käsikirjoituksen tekivät Matti Kassila ja Kari Kyrönseppä.[1]
Kassila palasi elokuvaohjauksen pariin viiden vuoden tauon jälkeen. Elokuva valmistui aikana, jolloin televisio oli jo alkanut syödä kotimaisen elokuvan yleisöä. Kassila halusi tällä elokuvalla kommentoida elokuvan kriisiä.[1] Vain yhden elokuvan tehneen tuotantoyhtiö Matti Kassila & Co:n osakas oli muun muassa liikemies Heikki Tavela, joka rahoitti elokuvan.[2]
Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1968 heikoimpia, vaikka sitä markkinoitiin tehokkaasti, ja se tuotti suuret tappiot.[2] Kinoklubin televisiosarjassa, jossa ohjaajat Matti Kassila ja Markku Pölönen sekä tuottaja Markus Selin listasivat omia epäonnistuneita elokuviaan ja syitä epäonnistumiseen, Kassila piti elokuvaa yhtenä huonoimmista ohjauksistaan.[3]
Tarina kertoo kosteissa illanistujaisissa pidetystä elokuvan suunnittelupalaverista,[4] jossa mukana ovat kirjailija Yki-Mustonen, säveltäjä Järvi, lyhytelokuvaohjaaja Jyrki Kytösalo vaimoineen ja tuottaja Arvi Mattila ideoineen. Suurin osa elokuvasta koostuu kolmesta itsenäisestä jaksosta, jotka kuvaavat palaveri-illan aikana syntyneitä elokuvaideoita. Ensimmäisen aiheena on kenraali Johan August Sandels ja Koljonvirran taistelu, toisessa kieltolain aikainen pirtun salakuljetus ja kolmannessa nykyaikaan tai lähitulevaisuuteen sijoittuva tv-äänestyksenä järjestettävä Suomen presidentinvaali. Matti Kuusla esiintyy viimeisessä jaksossa cameoroolissa.
näyttelijätär Mustonen-Ojala, kirjailijan vaimo / Iisalmen pastorska / valtionpäivämiehen tytär / Yli-Yrjölän Sanna-emäntä / Maisa Lehtikallio, naisten presidenttiehdokas
neiti Altti Sipiläisen vaalielokuvassa, mukana arkistokatkelmissa
Vastaanotto
Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat) mukaan elokuvassa on ideoita, mutta siitä puuttuu lajityypin, parodian, kepeys, ja siksi se epäonnistuu. Myös Erkka Lehtola (Aamulehti) löysi siitä hyvää, esimerkiksi huumorista. Hänen kokonaisarvionsa mukaan elokuva ei kuitenkaan ole onnistunut, ja moitteita saivat niin kuvaus, musiikki kuin näyttelijätkin. Heikki Eteläpää (Uusi Suomi) löysi elokuvan valopilkut nimenomaan sen alkupuolelta. Pertti Lumirae (Päivän Sanomat) luonnehti sitä pitkäksi elokuvaksi laajennetuksi tv-sketsiksi. Yrjö Kemppi (Ilta-Sanomat) sen sijaan kehui elokuvaa miltei sen kaikilta osatekijöiltä. Dialogi oli hänen mukaansa ”notkeimpana mitä kotimainen elokuva on puhunut”.[5]
Televisioesityksen yhteydessä esittämässään arviossa Leena Virtanen (Helsingin Sanomat) arvioi, etteivät nimekkäät näyttelijät ja vierailijat pelasta elokuvaa. Parodia ei toimi.[1]
Lähteet
↑ abcVirtanen, Leena: Matti Kassila halusi sekoilla. Helsingin Sanomat 20.2.2013, TV & radio, s. B 17.