Petrovski

Petrovski
Petrovskoje selskoje poselenije
Petrovskin kunta Kontupohjan piirin kartalla.
Petrovskin kunta Kontupohjan piirin kartalla.
Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kontupohjan piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 183 km²
Väkiluku (2022) 700
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)












Petrovski (ven. Петровское сельское поселение, Petrovskoje selskoje poselenije) on maalaiskunta Karjalan tasavallan Kontupohjan piirissä Venäjällä. Sen keskuskylä Munjärvenlahti sijaitsee Munjärven länsirannalla 39 kilometriä Kontupohjasta maanteitse länteen.[1] Kunnassa on 700 asukasta (vuonna 2022)[2].

Maantiede ja luonto

Petrovskin kunnan pinta-ala on 1 183 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Kontupohjan piirin Hirvaksen ja idässä Kentjärven kuntiin, etelässä Prääsän piirin Tšalnan ja Essoilan sekä Suojärven piirin Veskelyksen kuntiin ja lännessä Naistenjärven kuntaan[4]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[5].

Kunnan alueella virtaavat Vuohtjoki (ven. Vohta), Hirvasjoki (Girvas), Päläjoki (Pjalja), Pieni-Suunujoki (Malaja Suna), Vilkanjoki (Vilga) ja Viikšjoki (Vikša). Suurimmat järvet ovat Suunujärvi, Vaatsilanjärvi, Päljärvi, Munjärvi, Säpsäjärvi, Venjuranjärvi, Märännyksenjärvi, Urosjärvi (Uros) ja Vuohtjärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat dolomiitti, graniitti, diabaasi ja turve. Luonnonsuojelualueita ovat Munjärven rauhoitusalue, kolme luonnonmuistomerkkiä sekä Martsialnyje Vodyn parantolaa ympäröivät metsät.[6]

Asutus


Jekunniemi
Ješšu
Munjärvi
Pälniemi
Törökkä
Utukka
Varhomia
Petrovskin kunnan asutut paikat Kontupohjan piirin kartalla

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Martsialnyje vodyn ja Nielkamajärven taajamat sekä kymmenen kylää: Jekunniemi (Deknavolok), Ješšu (Verhnjaja Lamba), Munjärvi (Munozero), Päljärvi, Pälniemi (Navolok), Törökkä (Tereki), Utukka (Utuki), Varhomia (Gotnavolok), Vaatšila ja Vuohtjärvi. Martsialnyje vodyn muodostama Kurortin kunta liitettiin Petrovskiin vuonna 2018.[7] Suurimmat asutuskeskukset ovat yli 400 asukkaan Munjärvenlahti, 300 asukkaan Nielkamajärvi ja reilun 200 asukkaan Varhomia.[8]

Kunnan itäosassa on vanhaa lyydiläisasutusta[9]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 59 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 26 % karjalaisia, 8 % valkovenäläisiä ja 2 % suomalaisia[10].

Historia

Venäjän keisarikunnassa alue kuului Aunuksen läänin Petroskoin kihlakunnan Munjärven volostiin eli kuntaan[11]. Vuonna 1923 volosti nimettiin Petrovskiksi seudulla syntyneen elintarvikekomissaari Ivan Petrovin mukaan. Vuonna 1927 perustettiin Petrovskin piiri, jonka keskuksena toimi Munjärvenlahden kylä. Jatkosodassa vuosina 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä. Petrovskin piiri lakkautettiin vuonna 1957 ja sen alue liitettiin Kontupohjan ja Suojärven piireihin. Munjärven kyläneuvosto nimettiin Petrovskiksi vuonna 1962. Nielkamajärven kylähallinto liitettiin Petrovskin kuntaan 2000-luvun alun kunnallishallintouudistuksessa.

Liikenne, talous ja palvelut

Munjärvenlahden kautta kulkee Suojun aseman ja Hirvaan välinen kestopäällystetty maantie, josta haarautuu tie Vuohtjärvelle. Keskuskylästä on linja-autoyhteydet Petroskoihin, Kontupohjaan, Hirvaaseen ja Vuohtjärvelle.[12]

Kunnassa toimii kaksi puunjalostuslaitosta ja kalanviljelylaitos[13]. Varhomian eteläpuolella on psykiatrinen sairaala[14].

Keskuskylän palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, ruokala ja pari kauppaa. Nielkamajärvellä on kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kauppa.[15] Munjärvenlahdella on vuonna 2001 rakennettu tsasouna[1].

Nähtävyydet ja matkailu

Entisen Venjuran kylän luona on kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu Zaharovin talo Vaatšilassa sekä kylän lähelle 1800-luvun lopussa rakennettu pato. Historialliset kohteet liittyvät Vuohtjärvellä asuneeseen runonlaulaja Anastasija Nikiforovaan sekä toisen maailmansodan tapahtumiin.[16]

Munjärvenlahden lähellä toimii laskettelukeskus. Seudulla on kolme lomakylää.[17]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 131. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  2. ↑ Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2022 goda Rosstat. Arkistoitu 11.6.2022. Viitattu 26.5.2022.
  3. ↑ Generalnyi plan, s. 3.
  4. ↑ Generalnyi plan, s. 9.
  5. ↑ Generalnyi plan. s. 43.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 13–16.
  7. ↑ Zakon Respubliki Karelija O preobrazovanii munitsipalnyh obrazovani Kurortnoje selskoje poselenije i Petrovskoje selskoje poselenije Elektronnyi fond pravovyh i normativno-tehnitšeskih dokumentov. Viitattu 26.5.2022.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 4.
  9. ↑ Karjalan kirja, s. 518–519.
  10. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ Karjalan kirja, s. 827–828
  12. ↑ Generalnyi plan, s. 20.
  13. ↑ Generalnyi plan, s. 27.
  14. ↑ Generalnyi plan, s. 21.
  15. ↑ Generalnyi plan, s. 21–22.
  16. ↑ Generalnyi plan, s. 19.
  17. ↑ Generalnyi plan, s. 22.

Aiheesta muualla