Vaikka Pentti Hämäläinen oli nyrkkeillyt veljiensä Toivo ja Arvo Hämäläisen mukana jo aiemminkin, todellinen panostus nyrkkeilyyn alkoi syksyllä 1947 Kotkan Voimailijoiden riveissä kärpässarjan eli alle 54 kiloisissa. Vuoden 1949 Oslon EM-kisojen karsinnoissa Hämäläinen yllätti voittamalla maan sen hetken parhaaksi katsotun Leo Ljungbergin.[1] Kisoihin ei häntä vielä kuitenkaan valittu.
Ensimmäisen kerran Hämäläinen edusti Suomea maaottelussa Puolaa vastaan lokakuussa 1949 kukistamalla Stanislaw Wozniakin pistein. Sen jälkeen oli vuorossa voitto Italia-maaottelussa Lontoon hopeamies Spartaco Bandinellista. Näiden voittojen seurauksena Hämäläinen nousi Euroopan edustajaksi USA:ta vastaan. Eurooppaa edusti silloin Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton johtaman blokin ulkopuoliset eurooppalaisnyrkkeilijät. Hämäläinen edusti kahdesti Eurooppaa ottelussa Yhdysvaltoja vastaan: Chicagossa käydyissä otteluissa Hämäläinen voitti Pat McCarthyn 1950 ja Joe Castanedan 29. maaliskuuta 1951. 5. huhtikuuta 1951 hän voitti Washingtonissa Ray Axtin[2],[3].
Pentti Hämäläinen ei välittömästi jatkanut uraansa ammattilaisena lopettaessaan amatööriuransa Melbournen olympialaisten jälkeen. Vuoden 1957 aikana Hämäläinen siirtyi ammattilaiseksi Elis Askin talliin. Ensimmäinen ottelu Helsingin Messuhallissa oli 16. joulukuuta 1957 vastustajanaan RanskanJacques Ilaria, joka luopui ottelusta toisen erän jälkeen.[7]
Seuraava vastustaja helmikuussa 1958 oli SaksanEdgar Basel, joka oli Helsingin olympialaisten mitalisteja, kuten Hämäläinenkin. Baselilla oli ammattilaisena tilillään vain yksi tappio 10:stä käymästään ottelusta. Hämäläinen otti selvän pistevoiton 8-eräisessä ottelussa. Tämä nosti Hämäläisen osakkeita ammattilaiskehässä. Huhtikuussa 1958 vastaan tuli Ranskan Dante Bini, joka oli sillä hetkellä "The Ringin" maailmanlistan kuudes nimi. Tämän jälkeen oli keskustelut käynnissä jo MM-ottelussa ranskalaismestari Alphose Halimia vastaan. Sopimuskin allekirjoitettiin, mutta ottelua ei tullut. Tilanne muuttui helmikuussa 1959. Vastassa oli marokkolainen Mimun Ben Ali, jolle Hämäläinen luovutti viiden erän jälkeen pahasti väsähtäneenä ja poistui kehästä. Se oli Hämäläisen viimeinen ottelu.[7],[8]
Viidentoista vuoden nyrkkeilyuran aikana Hämäläinen otteli kaikkiaan 187 ottelua, joissa tuli 11 tappiota. Nyrkkeilyurallaan Hämäläinen joutui vain kerran tyrmätyksi – tyrmääjänä oli NeuvostoliitonBoris Stepanov maaottelussa Helsingissä 1950.
Nyrkkeilyuran jälkeinen aika
Siviiliammatiltaan hän oli alun perin konttorikonemekaanikko, myöhemmin poliisi.
Pentti Hämäläisen veljetkin menestyivät nyrkkeilijöinä. Toivo ja Arvo Hämäläinen nyrkkeilivät maajoukkueessa, edellisten lisäksi Väinö Hämäläinen saavutti SM-mitaleita, ja Erkki ja Aarne Hämäläinen voittivat nyrkkeilyliiton mestaruuden.
Vuonna 2005 perustettaessa Suomen nyrkkeilyn Hall of Fame Pentti Hämäläinen kuului ensimmäisen 10 nimetyn joukkoon.[9]
Suomen mestari 1950–1951 (sarja 51 kg)[12], 1952–1953 (sarja 54 kg) sekä 1954 ja 1956 (57 kg)
Otteluvoitto Eurooppa–Yhdysvallat-ottelussa 1950 ja 1951
29 maaottelua, joissa kaksi tappiota
Vuoden urheilija -äänestyksessä Hämäläinen sijoittui toiseksi 1952.
Lähteet
↑Ljungberg ei pääse Osloon - Pentti Hämäläinen voitti mestarin selvästi 3-0. Helsingin Sanomat, 28.4.1949, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.4.2024.
↑Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 350. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
↑Rinne, Pekka (toim.): ”Matti Hannus: Kotkan kultanyrkki”, Kultaa - Kunniaa - Kyyneleitä osa III, s. 371-382. Turku: Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980.