Orchard
Osa Arabien-Israelin konfliktia
Syyrialainen ydintutkimuslaitos ennen ja jälkeen iskun
Päivämäärä: 6. syyskuuta 2007 Paikka: Deir el Zor 35°42′28″N, 39°50′01″E Casus belli: Ydintutkimuslaitoksen rakentaminen Lopputulos: tutkimuslaitos tuhoutui
Osapuolet
Israel	Syyria
Vahvuudet
F-15I Ra'am hävittäjät F-16I Sufa hävittäjät ELINT kone 1 helikopteri Shaldag erikoisjoukkoja
Tappiot
-	10 pohjoiskorealaista työläistä sai surmansa[1]

Operaatio Orchard^[2][3] oli Israelin Deir ez-Zorin seudulle Syyriassa puolenyön jälkeen 6. syyskuuta 2007 suorittama ilmaisku. Valkoisen talon edustajat ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu ilmoittivat myöhemmin, että iskun kohde oli ydinaseiden kehittämiseen tarkoitetun laitoksen rakennustyömaa. Syyria kiisti tulkinnan.^[4][5] IAEA:n raportin mukaan alueelta löytyi todisteita uraanista ja grafiitista ja alueen rakenteissa oli ominaisuuksia, jotka muistuttivat ydinreaktoria.^[6] IAEA ei kertomuksensa mukaan kuitenkaan pystynyt varmistamaan työmaan tarkoitusta, sillä Syyria kieltäytyi avustamasta tutkimuksissa. Syyria kielsi väitteet.^[7]

Uutisraporttien mukaan ilmaiskun toteutti Israelin ilmavoimien 69. laivue F-15I^[8]- ja F-16I-hävittäjillä sekä ELINT-tiedustelukoneilla. Iskuun otti osaa kahdeksan lentokonetta, joista ainakin neljä tunkeutui Syyrin ilmatilaan.^[9] Iskuun osallistuneet hävittäjät oli varustettu AGM-65 Maverick -ohjuksilla, noin 200 kilon pommeilla ja lisäpolttoainetankeilla.^[2][10] The Sunday Timesin mukaan ryhmä Israelin Shaldag-erikoisjoukkojen kommandoja oli saapunut kohdealueelle päivää ennen iskua, ja kommandot ohjasivat hyökkäyksen kohteeseen lasersäteillä.^[8] Myöhemmässä raportissa iskuryhmän kerrottiin olleen osa Sayeret Matkal -erikoisjoukkoja.^[11]

Heinäkuussa 2007 Aleppossa Pohjois-Syyriassa tapahtui räjähdys. Syyrian virallisen Sana-uutistoimiston mukaan räjähdyksessä kuoli 15 ja haavoittui 50 syyrialaista sotilasta. Uutistoimiston mukaan laitoksessa syttynyt tulipalo johti ”hyvin räjähdysherkkien tuotteiden” räjähtämiseen. 26. syyskuuta yhdysvaltalainen Jane's Defence Weekly julkaisi artikkelin, jonka mukaan räjähdys tapahtui, kun laitoksella testattiin sinappikaasulla varustettuja Scud-C -ohjuksia.^[12] Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaisten mukaan alkukesällä 2007 Israel kiinnitti huomiota syyrialaisen ydinlaitoksen toimintaan. Mossad onnistui ”rekrytoimaan yhden laitoksen työntekijöistä tai soluttamaan vakoojansa laitoksen työntekijäksi”, ja sai valokuvia kohteesta.^[13]

The Sunday Timesin raportin mukaan Israelin puolustusvoimien erikoisjoukkoyksikkö Sayeret Matkal iski epäiltyyn ydinlaitokseen ennen ilmaiskua ja toimitti ydinmateriaalit Israeliin.

Anonyymien lähteiden mukaan testit osoittivat ydinasemateriaalin olevan peräisin Pohjois-Koreasta, ja Yhdysvallat antoi oman hyväksyntänsä Israelin ilmaiskulle.^[11] Neue Zürcher Zeitungin mukaan elokuussa 2007 kaksi helikopteria kuljetti 12 israelilaista paikalle. Ryhmän tarkoitus oli hankkia valokuvatodisteita ja maaperänäytteitä.^[14] Yhdysvaltalaiset viranomaiset kielsivät myöhemmin hyväksyneensä iskun. Heidän mukaansa Yhdysvallat tiesi iskusta etukäteen, mutta ei osallistunut siihen millään tavalla.^[15]

Joidenkin lähteiden mukaan Israel suunnitteli hyökkäystä alueella jo 14. heinäkuuta. Osa USA:n johdosta, esimerkiksi ulkoministeri Condoleezza Rice, pitivät kuitenkin parempana ratkaisuna Syyrian julkista tuomitsemista. Isku viivästyi, sillä Israel pelkäsi että tieto siitä vuotaisi lehdistölle.^[16] The Sunday Timesin mukaan Israelin puolustusministeri Ehud Barak ”johti iskua henkilökohtaisesti”.^[11]

The Washington Postin mukaan kolme päivää ennen hyökkäystä Syyrian Tartukseen oli rantautunut Pohjois-Koreasta lähtenyt alus. Pohjois-Korea tuomitsi iskun julkisesti.^[17] Israelilainen on-line -data-analyytikko Ronen Solomon löysi tiedon 1,700 tonnin rahtialuksesta nimeltä Al Hamed, joka oli saapunut Tartuksen satamaan 3. syyskuuta.^[18] 25.4.2008 alus oli rekisteröity Komoreille.^[19] Useiden lähteiden mukaan helmikuussa kadonnut ja mahdollisesti länteen loikannut iranilainen kenraali Ali Reza Asgari toimitti läntisille tiedustelupalveluille tietoja iskun kohteesta.^[20][21]

Israelilainen kuljetushelikopteri tunkeutui yöllä Syyrian ilmatilaan ja pudotti ryhmän Shaldag-yksikön kommandoja kohdealueelle. Voimakkailla laserohjatuilla räjähteillä varustetut F-15I Ra'am ja F-16 Fighting Falcon -hävittäjät ja ELINT-tiedustelukoneet nousivat ilmaan tukikohdasta Israelissa. Israelin kommandot ohjasivat hyökkäyksen kohteeseen lasersäteillä. Laitos tuhoutui täydellisesti hyökkäyksessä.^[22]

Aviation Week and Space Technologyn mukaan yhdysvaltalaiset teollisuus- ja sotilaslähteet spekuloivat, että israelilaiset saattoivat käyttää Yhdysvaltojen Suter-ohjelman kaltaista tietokoneohjelmaa saadakseen hävittäjänsä huomaamatta Syyrian ilmatilaan. Järjestelmä mahdollisti tutkasäteilyjen väärentämisen ja jopa sensoreiden suoran manipuloinnin. Syyrialla oli käytössään uusi venäläinen Pantsir-S1E -järjestelmä, joka ei kuitenkaan ollut iskun aikana toiminnassa. Iskun aikana Syyrian ilmapuolustuksen uskottiin koostuneen Tor-M1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä ja Isajev S-125 ilmatorjuntaohjuksista.^[23][24] Paluumatkalla iskuun osallistuneet Israelin lentokoneet ylittivät Turkin ilmatilan. Koneet pudottivat tyhjät polttoainetankkinsa Hataynin ja Gaziantepin maakuntien yläpuolella. Aviation Week and Space Technology -lehden mukaan Israelin ilmavoimat iski Tall al-Abuadissa syyrialaiseen tutka-asemaan tavanomaisilla täsmäpommeilla, elektronisella hyökkäyksellä ja voimakkaalla häirinnällä. Lehden mukaan USA oli luovuttanut Israelille tietoa Syyrian ilmapuolustuksesta ennen iskua.^[25] Toukokuussa 2008 IEEE Spectrum -julkaisu kertoi eurooppalaisilta lähteiltä saadusta tiedosta, jonka mukaan Syyrian ilmapuolustusverkko oli kytketty pois päältä salaisella sisäänrakennetulla tappokytkimellä, jonka israelilaiset aktivoivat ennen hyökkäystä.^[26][27]

CNN:n ensimmäisen raportin mukaan iskun kohteena olivat olleet ”Hizbollahille tarkoitetut aseet”, ja että ilmaisku ”jätti erämaahan suuren kuopan”.^[28] Viikkoa myöhemmin The Washington Post kertoi, että USA:n ja Israelin tiedustelupalvelut olivat keränneet tietoa Syyriassa Pohjois-Korean tuella rakennetusta ydinlaitoksesta. Kohde oli ”laitos, jossa pystyttiin rakentamaan epätavanomaisia aseita”.^[29] The Sunday Timesin mukaan oli esitetty väite, että kohteessa piiloteltiin Pohjois-Koreasta peräisin olevaa ydinmateriaalia.^[8] Syyrian varapresidentti Faruq Al Shara tiedotti 30. syyskuuta, että Israelin kohteena ollut rakennus kuului tutkimuskeskukselle, joka oli keskittynyt kuivan ilmastovyöhykkeen ja aavikkojen tutkimukseen. Tutkimuskeskus kiisti väitteen.^[30]

Seuraavana päivänä Syyrian presidentti Bašar al-Assad kuvaili pommituskohdetta ”rakenteilla olleeksi, vielä keskeneräiseksi ja tyhjäksi sotilaalliseksi rakennuskokonaisuudeksi.” Hän ei kuitenkaan esittänyt mitään lisätietoja rakennusten luonteesta tai käyttötarkoituksesta.^[31] 14. lokakuuta The New York Times otsikoi, että kohde oli USA:n ja Israelin sotilastiedustelulähteiltä saatujen tietojen mukaan pohjoiskorealaisten asiantuntijoiden avulla rakenteilla ollut ydinreaktori. Iskussa menehtyi useita asiantuntijoita.^[32]

Joulukuun 2. The Sunday Times siteerasi Uzi Eveniä, Tel Avivin yliopiston professoria ja Dimonan tutkimuslaitoksen perustajaa. Even kertoi uskovansa, että rakenteilla ollut laitos oli tarkoitettu plutoniumin prosessointiin. Laitoksessa aiottiin valmistaa ydinaseita pohjoiskorealaisesta plutoniumista. Hänen mukaansa syyrialaiset hautasivat rakennustyömaakohteen välittömästi iskun jälkeen tuhansilla tonneilla maata, koska pelkäsivät säteilyä.^[33]

Maaliskuun 19. päivänä Saksan puolustusministeriön entinen suunnitteluosaston johtaja Hans Rühle kirjoitti sveitsiläisessä Neue Zürcher Zeitung-sanomalehdessä, että Iran oli rahoittanut Syyrian ydinreaktoria. Rühle ei nimennyt lähdettään. Hänen mukaansa USA:n tiedustelu oli havainnut, että pohjoiskorealainen laiva oli tuonut Syyriaan rakennustarvikkeita vuodesta 2002 lähtien. Yhdysvaltalaiset satelliitit olivat havainneet itse rakennelman vuonna 2003. Tiedustelu ei ollut kuitenkaan havainnut epätavallista toimintaa, sillä syyrialaiset olivat kieltäneet radiopuhelimien ja tavallisten puhelimien käytön työmaalla. Kommunikointi hoidettiin ainoastaan lähettien avulla. Rühlen mukaan ”reaktori oli ollut pohjoiskorealaista kaasugrafiittityyppiä”. Hänen mukaansa ”Israel arvioi Iranin maksaneen projektista Pohjois-Korealle 1-2 miljardia dollaria.” Rühlen tietojen mukaan pohjoiskorealainen alus, jonka lastina oli ydinpolttoainesauvoja oli pysäytetty matkalla Syyriaan juuri ennen Israelin operaatiota.^[14]

CNN uutisoi ensimmäisenä iskusta. Israel ei kommentoinut tapahtumaa virallisesti. Israelin pääministeri Ehud Olmert mukaan ”turvallisuuspalvelu ja Israelin puolustusvoimat olivat osoittaneet epätavallista rohkeutta. Emme luonnollisestikaan voi aina paljastaa julkisesti kaikkia korttejamme.”^[34] Israelilaisia sanomalehtiä kiellettiin uutisoimaan ilmaiskusta.^[35] Syyskuun 16. päivä Israelin tiedustelupalvelun johtaja Amos Yadlin kertoi parlamentaariselle komitealle, että Israel oli saavuttanut uudelleen ”pelotekapasiteettinsa.”^[36] Ensimmäinen julkinen tiedonanto Israelista tuli 19. syyskuuta, kun oppositiojohtaja Benjamin Netanyahu kertoi tukeneensa operaatiota ja onnitteli pääministeri Olmertia.^[37]

Netanyahun neuvonantaja Uzi Arad kertoi myöhemmin Newsweek-lehdelle ”tietävänsä mitä tapahtui, ja kun tapahtumat lopulta paljastuvat kaiki hämmästyvät.”^[38] 17. syyskuuta pääministeri Israelin pääministeri Olmert ilmoitti olevansa valmis rauhaan Syyrian kanssa ”ilman ehtoja ja vaatimuksia.”^[39] Dahaf-tutkimusinstituutin mielipidetutkimuksen mukaan Olmertin kannatus nousi ilmaiskun jälkeen 25 prosentista 35 prosenttiin.^[40]

Lokakuun 2. päivä 2007 IDF vahvisti, että isku oli tapahtunut, kun Israelin vanhin päivälehti Haaretz pyysi sitä koskevan sensuroinnin lopettamista. IDF jatkoi kuitenkin iskun ja kohteen yksityiskohtien sensurointia.^[41]

Lokakuun 28. Israelin pääministeri Ehud Olmert kertoi Israelin hallitukselle pyytäneensä anteeksi Turkin pääministeriltä Recep Tayyip Erdoğanilta, jos Israel oli loukannut Turkin ilmatilaa. Lausunnossa, jonka hän antoi lehdistölle tapaamisen jälkeen Olmert totesi, että ”keskustelussani Turkin pääministerin kanssa kerroin, että jos Israelin koneet olivat loukanneet Turkin ilmatilaa, tarkoitus ei ollut millään tavalla loukata tai vahingoittaa Turkin suvereeniteettia, jota Israel kunnioitti.”

Syyria ensimmäisen lausunnon mukaan sen ilmatorjunta oli tulittanut Israelin hävittäjiä, jotka olivat hyökänneet tyhjälle aavikolle.^[42] Myöhemmin Syyria kertoi, että Israelin kohde oli rakenteilla ollut sotilaallinen rakennus.^[43] Kaksi päivää hyökkäyksen jälkeen Turkin media kertoi, että Hatayn ja Gaziantepin maakunnista oli löydetty israelilaisten koneiden tyhjiä polttoainetankkeja. Turkin ulkoministeriö toimitti Israelin suurlähettiläälle virallisen vastalauseen tapahtuman johdosta.^[42][44]

Syyria kutsui hyökkäystä kirjeessä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille Ban Ki-moonille ”Syyrian arabialaisen tasavallan ilmatilan loukkaukseksi.” Kirjeen mukaan tapahtuma ”ei ollut ensimmäinen kerta, kun Israel loukkasi Syyrian ilmatilaa.” Syyria syytti kansainvälistä yhteisöä Israelin toiminnan sivuuttamisesta. YK:n tiedottajan mukaan Syyria ei ollut pyytänyt YK:n turvallisuusneuvoston koollekutsumista. Turvallisuusneuvoston puheenjohtajamaa Ranska kertoi, että ei ollut saanut Syyriasta minkäänlaista kirjettä.^[45]

27. huhtikuuta 2008 Syyrian presidentti Bashar al-Assad antoi ensimmäisen julkisen lausunnon iskusta. Hänen mukaansa väitteet, joiden mukaan kyseessä oli ydinaseiden valmistamiseen tarkoitettu laitos olivat perättömiä. ”Onko väite looginen? Ydinlaitos, jolla ei ole lainkaan ilmapuolustusta? Ydinlaitos satelliittien havaittavissa, keskellä Syyriaa, avoimella alueella aavikolla?” Itsenäisten asiantuntijoiden mukaan ilmapuolustuksen puute oli kuitenkin vain keino välttää huomiota. Rakennus oli myös keskeneräinen. Ydinohjelman lisäksi Syyrialla uskottiin olevan laajamittaiset varastot biologisia ja kemiallisia taistelukärkiä pitkän kantaman ohjuksiinsa.^[46][47] 25. helmikuuta 2009 IAEN:n viranomaiset raportoivat Syyrian ydinjohtajan Ibrahim Othman kertoneen IAEN:n teknisessä tapaamisessa, että Syyria oli rakentanut alueella ohjuslaitosta.^[48]

Yksikään arabihallitus Syyriaa lukuun ottamatta ei ole kommentoinut virallisesti syyskuun 6. päivän tapahtumia. Egyptiläinen viikkojulkaisu Al-Ahram kirjoitti ”arabimaailman yhteisestä hiljaisuudesta.” Israelin tai Syyrian hallitukset eivät kertoneet yksityiskohtaista tapahtumista. Tyhjiön täyttivät ulkopuoliset asiantuntijat ja mediakommentaattorit. Myös Iranin viranomaiset pidättäytyivät kommentoimasta Israelin iskua tai Syyrian reaktiota.^[49] Yhdysvaltojen puolustusministeri Robert Gatesiltä kysyttiin oliko Pohjois-Korea auttanut Syyriaa valmistamaan ydinaseita. Gates vastasi, että Yhdysvallat seurasi pohjoiskorealaisia ja syyrialaisia erittäin tarkasti.^[50] Pohjois-Korean hallitus tuomitsi Israelin toimet. Sen mukaan kyseessä oli ”erittäin vaarallinen provokaatio, joka loukkasi mielivaltaisesti Syyrian itsemääräämisoikeutta ja häiritsi alueen rauhaa ja turvallisuutta.”^[51]

24.12.2010 Wikileaks: Israel tuhosi vuonna 2007 ydinreaktorin Syyriassa.^[52]

• Syyria ja joukkotuhoaseet

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: päivämäärät suomalaiseen muotoon, ei sisäisiä linkkejä viitteisiin yms muotoilua

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Orchard Wikimedia Commonsissa