Opel GT on Opelin ensimmäinen coupé-korinen henkilöauto. Se on kaksipaikkainen ja muistuttaa muotoilultaan hyvin paljon Chevrolet Corvettea, minkä vuoksi autosta käytetäänkin nimityksiä "Pikku Corvette" ja "Eurovette". GT:n prototyyppi esiteltiin vuonna 1963 jonka jälkeen suunnittelijat menivät Chevroletille suunnittelemaan toisen sukupolven Corvetten, joka ehti tuotantoon hieman ennen GT:tä. GT:ssä on ensimmäisenä eurooppalaisena autona esiin pyörähtävät ajovalot. Auton ovat muotoilleet Clare Mac Kichan ja Erhard Schnell. GT:tä ehdittiin valmistaa 103 463 kappaletta, kunnes Renault osti koreja valmistaneen ranskalaisfirman. Tuotannon lopettamiseen vaikuttaneiksi syiksi on lisäksi esitetty USA:n 1974 tiukentuneita turvapuskurimääräyksiä, joita GT ei olisi täyttänyt, heikentynyttä dollaria sekä myös liki saman hintaisen, mutta suorituskykyisemmän Datsun 240Z:n saavuttamaa suosiota.
Moottorivaihtoehtoja oli kaksi:
1.1 - 60 hv(5200 rpm), 85 Nm (3800-5000 rpm)
1.9 - 90 hv (5100 rpm), 149 Nm (2500-3100 rpm)
Pienemmällä moottorivaihtoehdolla autoja valmistettiin vain 3573 kpl ja sen valmistus loppui 1970. 1.9-litrainen oli ajan mittapuulla varsin suorituskykyinen, kestävä ja taloudellinen voimanlähde. Sen taakse sai valita 4-vaihteisen manuaalivaihteiston tai 3-vaihteisen automaatin. Päämarkkina-alueella Yhdysvalloissa moottorin tehoa jouduttiin laskemaan selvästi vuonna 1971 saastemääräysten vuoksi.
GT:n ja GT/J:n erona ovat lähinnä Juniorin mustiksi maalatut puskurit, puuttuvat kromilistat ja karsitumpi mittaristo. Kelloa Juniorista ei löydy.
Suomen GM:n kautta maahan tuli yksi auto 1968, 30 yksilöä 1969 ja yksittäinen GT vielä 1972. Ainakin suurin osa näistä, elleivät kaikki, oli varustettu muun muassa vakaajatangoilla sekä lukkoperällä, toisin kuin ylivoimaisesti suurin osa valmistetuista GT:istä. Jälkituonnin käynnistyttyä 1990-luvun puolivälin tienoolla Suomessa olevien yksilöiden lukumäärä on yli kaksinkertaistunut alkuperäisestä. Suomiautoja löytyy vielä ehjänä noin 20 kappaletta ja niistäkin suurin osa on perikuntien piiloissa unohdettuina. Nykyisistä noin 50 kappaleesta rekisterissä olevasta GT:stä on suurin osa tuontiautoja tai niin sanottuja korinvaihtoautoja.
Korinvaihtoja tehtiin muutamia 80-luvun alkupuolella Opel Kadett B Rallyen pohjalle. GT:n ja Rallyen alusta ja tekniikka ovat lähes identtiset.
Koeajo 1969
Ajo-ominaisuudet kestopäällysteisillä teillä ovat hyvät. Kaarreajossa GT ei juuri kallistele. Taka-akselilla on lukkoperä. Jousitus on kova.[1]
Opel GT:n alusta on samantyyppinen kuin Opel Rekordissa. Tasaisen painonjakauman vuoksi moottori on GT:ssä etuakselin takana. Takaluukkua ei ole ja pieneen tavaratilaan pääsee käsiksi vain takaistuimen takaa. Istuinten verhoilu on epämiellyttävää keinonahkaa. Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja.[1]
Opel GT 1900:n kiihtyi 0-50 km/h 3,5 sekunnissa, 0-80 km/t 7,4 sekunnissa, 0-100 km/t 11,4 sekunnissa, 0-120 km/t 15,7 sekunnissa ja 0-140 km/t 22,4 sekunnissa Tekniikan Maailman koeajossa. Koeajon keskimääräinen kulutus oli 10,7 litraa /100 km 100-oktaanista bensiiniä.[1]
Opel GT 1900 maksoi Suomessa vuonna 1969 28 780 markkaa, eli auto oli erittäin kallis.[1]
