Opel Diplomat oli Opelin malliston lippulaiva 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun puoliväliin. Sen rinnakkaismalleja olivat edeltävän kärkimallin, nyt kärkikolmikon perusversioksi siirretyn Opel Kapitänin (mallinimi vuodesta 1938), sekä keskitason versio Opel Admiralin (muinoin Opel-huippumalli, vain aikavälillä 1937-1939) ajankohdan mallit. Samaan peruskoriin pohjautuva, portaittain paremmin varusteltu mallikolmikko muodosti Kapitän-Admiral-Diplomat- l. yleiskäsitteenä KAD-sarjan, josta oli vuosille 1964-1968 A- ja vuodesta 1969 vaiheittain päättyneet B-sukupolvet, Diplomat B:n valmistuksen päättyessä vuosimalliin 1977. Suomessa KAD-sarjan autot ovat harvinaisia, mutta vuonna 1966 eräs Diplomat A V8 rekisteröitiin Turussa uutena suomalaisomistukseen^[1]. KAD B-sarjaa ei tiettävästi^[2] tuotu maahan uutena, mutta käytettyjä on tullut Suomeen jälkituontina^[3].

Admiral- ja etenkin Diplomat-malli erosivat Kapitänistä varustelun lisäksi myös ulkoisesti koristeellisempina etenkin B-sukupolvessa. Diplomat A oli alkuaikoina nopein Länsi-Saksassa valmistettu 4-ovinen automalli^[4].

Ensimmäistä, KAD A:ksi nimitettyä sukupolvea valmistettiin helmikuun 1964 – marraskuun 1968 välisenä aikana. KAD A:tä meni kaupaksi 24 249 (Kapitän), 55 876 (Admiral) ja 8 848 (Diplomat sedan) ynnä 347 kpl Karmannin valmistama coupé. Sedan-korillisista Diplomat-autoista vain 330 kpl tilattiin isolla 5,4-litraisella V8-moottorilla). Myynti oli vähempi kuin edeltävällä huippumallilla Kapitän P 2.6 (nimen juontuessa panoraamatuulilasista ja 2,6-litraisesta OHV-kuusisylinterimoottorista), mitä oli myyty 145 616 kappaletta. Toista KAD B-sukupolvea valmistettiin maaliskuusta 1969 heinäkuuhun 1977 asti, joskin halvin malliversio Kapitän poistui markkinoilta jo kesällä 1970^[5], 4 976 kappaleen menekillä. Admiral-nimikin poistui käytöstä 35 622 kappaleen jälkeen kesällä 1976 - joskin vuoden 1977 Admiral-tuotantotieto on 253 lisäkappaletta. Entistä Admiral B:tä 2,8-litraisella 6-sylinterisellä moottorilla vastaava auto sai arvokkaamman Diplomat-mallinimen, mutta säilytti korin ulkoiset tunnusmerkit (vaakasuunnan ajo- ja perävalot, vakiona peltivanteet koristekapseleilla, kun Diplomat B:ssa oli pystylyhdyt ja kevytmetalli-valuvanteet). Diplomat oli KAD-kolmikosta varustelutasoltaan paras, ja vain se varustettiin Diplomat A-sukupolvessa General Motors-yhtymän 283- tai 327-kuutiotuumaisia V8-pikkulohkomoottoreita. Diplomat B:ssä tarjolla oli enää "Corvette-moottoriksi" mainittu 327-kuutiotuumainen V8. Diplomat-mallista oli lisäksi A-sukupolvessa tarjolla harvinaiseksi jäänyt 2-ovinen coupé-versio, ja B-sukupolvessa alustaltaan 15 senttimetriä pidennetty L- eli lang-versio vuosina 1973-1977.

Vuoden 1973 Öljykriisi vaikutti merkittävästi ajoneuvomarkkinoihin ja erityisesti kookkaan, polttoaineen kulutukseltaan epäedullisen KAD B-sukupolven menekkiin. Diplomat-mallin imago heikkeni edelleen BMW- ja Mercedes-Benz-kilpailijoihinsa verrattuna, koska se oli vääntövahvan V8-moottorinsa vuoksi ensin tullut suosituksi kookkaiden perävaunujen vetoautona. KAD-sarjalaiset jäivät viimeisiksi ”Suuri Opel” -malleiksi (Auto-Bild).

Opel Diplomat A
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Saksa
Valmistaja	Opel
Konserni	General Motors
Valmistusvuodet	1964 – 1969
Korimalli	sedan Limusiini cabriolet farmari Lang Coupé
Luokka	Edustusauto
Teknisesti samankaltaisia	Opel Admiral Opel Kapitän
Iskutilavuus	4,6-5,4 l
Teho	190-230 hv
Vetotapa	takaveto
Infobox OK

Vuonna 1964 Opel julkaisi erittäin amerikkalaisvaikutteisen Opel Diplomatin, siinä oli GM:n valmistama 4,6 litrainen V8 moottori (190 hp) joka omalta osaltaan toi jenkkityyliä autoon. Tarjolla oli vain Diplomat-versiona mallin imagon vahvistamiseksi myös 2d HT-coupé, mitä Karmann-korittaja valmisti helmikuun 1965 ja heinäkuun 1967 välisenä aikana tosin vain 347 kappaleena. Hardtop-coupén karmittomat sivulasit olivat sähkötoimisia, ja ne laskeutuivat kokonaan korin sisään^[6]. Coupé-mallin vaatimaton menestys selittyy osoittain sen korkealla hinnalla: lähtöhinta 26 000 D-markkaa oli korkeampi kuin aikakauden Porsche 911- tai Mercedes-Benz SL230-mallissa. Ison V8-moottorin polttoaineen kulutus oli myös korkea (n. 20 l/100km) verrokkeihinsa nähden.

Moottorivaihtoehdot:

• 283V - V8, 190 hp -1966
• 327V - V8, 230 hp 1966-

Coupé sai vain suuremman 5,4-litraisen 230 hevosvoiman V8-version. Vuonna 1966 moottori vaihtui myös neliovisessa versiossa 5,4 litraan (327 kuutiotuumaa) ja teho nousi 40 hevosvoimalla: pienemmän moottorin lämpötalous ei näet ollut kestänyt jatkuvaa korkeaa rasitusta Autobahn-ajossa - ei ansainnut vakiintunutta vollgasfest- eli täyskaasuajoa kestävän adjektiivia. Isompi Corvette-moottori oli suunniteltu ja varusteltu urheilulliseen ajoon, ja kesti siksi eurooppalaisten olosuhteiden kuormitusta paremmin.

Opel-huippumallin noin 200 km/t huippunopeus sekä noin 11 sekunnin kiihdytysaika 0-100 km/t olivat lähes samat kuin Porsche 911-urheiluautoissa - tuon 5,4-litraisen moottorin myötä Diplomat sai myös coupé-versiosta tutun 250 km/t-nopeusmittarin - nostattivat Diplomat-mallin ja myös Opel-valmistajan imagoa, joskin vastapainoksi V8-moottorin suuret kulutuslukemat sekä kaupunki- että nopeassa ajossa olivat Euroopassa vielä poikkeuksellisia, ja aiheuttivat paljon kritiikkiä. Diplomat A on toistaiseksi ainoa Opelin malli, jossa on ollut vaihtoehtoina pelkkiä V8-moottoreita. Nopeat Opel-mallit kuten Diplomat V8 tai äkäinen Commodore A-mallin GS/E-versio toivat valmistajalle merkittävää ohituskaista-uskottavuutta (saks. Überholprestige) Länsi-Saksan autobaanoille, ja nopeat mutta kohtuuhintaiset, urheilulliset uutuusmallit kuten Opel GT ja Opel Manta lienevät olleet syy Opelin myyntimenestykseen^[7], jopa hetkelliseen nousuun Länsi-Saksan ja Euroopankin suurimmaksi autonvalmistajaksi 1970-luvulla. Perheyhtiö-Opel oli toki saavuttanut Saksan suurimman autonvalmistajan tittelin jo 1920-luvun liukuhihnalla valmistetulla menestysmallillaan Opel Laubfrosch, sekä 1930-luvun loppupuolen itsekantavalla korilla varustettujen mallien Opel Olympia, Opel Kadett ja Opel Kapitän ajanjaksolla.

Opel Diplomat B
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Saksa
Valmistaja	Opel
Konserni	General Motors
Valmistusvuodet	1969 – 1977
Korimalli	sedan Limusiini
Luokka	Edustusauto
Seuraaja	Opel Senator
Tekniset tiedot
Iskutilavuus	2,8-5,4 l
Teho	165-230 hv
Vetotapa	takaveto
Mitat
Massa	1690 kg
Pituus	492 cm
Infobox OK

Moottorivaihtoehdot:

• 2.8 E - 6 sylinterinen, 165 hp (1969-1975)
• 327V - V8, 230 hp (1969-1977)

Yhdysvaltalaisten V8-moottoreiden Diplomat A-mallin valmistusaikana kritiikkiä aiheuttaneen korkean polttoaineen kulutuksen vuoksi niiden rinnalle tuli Diplomat B-sukupolvessa tarjolle vuosimallien 1969-1975 ajaksi Opel Commodoresta tuttu 2,8-litrainen 6-sylinterinen OHC-moottori polttoaineen ruiskutuksella. Ulkoisena tunnusmerkkinä 6-sylinterinen versio säilytti alempien mallien Kapitän B ja Admiral B vaakalyhdyt, kun V8-moottorilla varustetussa Diplomat B:ssä oli pystylyhty-kori. Suorituskyvyssä isommalla^[8] tai pienemmällä^[9] moottorilla varustetun Diplomat B:n huippunopeudeksi ilmoitettiin 205 tai 190 km/t, ja kiihtyvyydeksi 0-100 km/t vastaavasti 8,5 tai 10,5 sekuntia. Suuri moottorivaihtoehto sai 3-vaihteisen automaattivaihteiston, pieni 4-vaihteisen käsivalintaisen vaihteiston.

Vuonna 1969 julkaistussa uuden korimallin Diplomatissa pituus oli 492 cm (vuodesta 1973 tarjotussa lang-versiossa oli 15 cm pidennys; saatavilla ollut kolmas ikkuna takatolpassa täytti limusiini-määrittelyn) ja paino 1690 kg. Diplomat B sai A-versiosta poiketen yksinkertaisen takasillan tilalle taakse nyt myös monimutkaisen de Dion-erillisripustuksen, minkä avulla sen ajo-ominaisuudet olivat aikakaudelleen erinomaiset.

Vuoden 1969 Frankfurtin IAA-automessuilla Opel esitteli myös Buick Riviera 1963:n, Cadillac Eldorado 1967:n ja Opel GT:n muotoilleen Chuck Jordanin^[10] luomusta, Concept Diplomat- l. CD-nimen saanutta tutkielmaa^[11]. Yleisön reaktio oli kuitenkin niin innostunutta^[11], että Opel pohti piensarjan valmistuttamista Frua:lla. Kaksi muuta prototyyppiä valmistui ennen kuin Opel luopui hankkeesta italialaiskorittajan riittämätöntä kapasiteettiä pelätessään. Jo Diplomat-tekniikkaan perustuneessa Intermeccanica Indra-urheiluautoprojektissa vuosina 1971-1974 (valmistusmäärä 125 kappaletta, päättyi kun General Motors lakkasi toimittamasta moottoreita ja Opel-komponentteja) suunnittelijana mukana ollut Erich Bitter haki Opel-johtaja Robert ”Bob” Lutzilta lupaa käyttää Diplomat B V8 -tekniikkaa Bitter CD-nimisessä, Italian sijaan Länsi-Saksassa valmistettavassa coupéssa. Vuonna 1971 perustettu Bitter-yhtiö tarjosi CD-coupéta syksystä 1973 lähtien Diplomat B:n valmistuksen päättymiseen 1977 asti Baur-korittajan 395 kappaleena valmistamana. Bitter CD sai IAA-messuesittelynsä aikana 176 tilausta, joita kuitenkin messujen jälkeen vuoden 1973 öljykriisin puhjettua peruttiin. Lähtöhinnaltaan (1974) 58 400 Saksan_markkaa ennen lisävarustelua maksava CD-automalli oli myös kallis, esimerkiksi noin kahden Porsche 911:n hintainen. Tavoiteltua 200 kappaleen vuosituotantoa ei koskaan saavutettu: huipputulos 99 kappaletta tehtiin jo vuonna 1974.

• 
  Diplomat A V8, apukaukovalot
• 
  Diplomat A V8, takaa
• 
  Amerikan tyylinen mittaristo
• 
  Diplomat A coupé edestä
• 
  Diplomat A coupé takaa
• 
  Diplomat A coupé, koristekapselit

• 
  Diplomat B V8, Ruotsi, pystyt V8-takalyhdyt
• 
  Diplomat, pölykapselit alkuperäistä mallia
• 
  Diplomat B 2,8E (vaakalyhdyt)
• 
  Diplomat B 2,8E (vaakalyhdyt)

• 
  Diplomat B V8 lang 1974, kolmas sivulasi takatolpassa
• 
  Concept Diplomat CD (muotoilututkielma)
• 
  Frua CD ajovalot avattuina, takana Bitter CD-coupé
• 
  Bitter CD, 2018 Berliinissä
• 
  Intermeccanica Indra

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Diplomat Wikimedia Commonsissa

• Deutsche Welle motor mobil: "Spitzenmodell-Klassiker: Opel Diplomat A V8 Coupé"; Diplomat A V8 Coupé, esittely ja ajonäytös; 5:42 min (saksaksi)
• AMS: teknisten tietojen vertailu M-B 300 SEL 3,5 (W109) ja Diplomat B V8 (saksaksi)
• AMS: Große Opel aus goldenen Zeiten; Diplomat B-mallien vahvuuksia/heikkouksia keräilyautona (saksaksi)
• Erich Bitter kertoo CD-autostaan (maaliskuu 2020); muotoilija George A. Gallion ja muotoiluosaston johtaja 1966-1989 Hideo Kodama kertovat Opel CD-konseptiautosta, 12:21 minuuttia (saksaksi)
• Bitter CD the Story, Dick Ruzzin ja John McIver kertovat Bitter CD:stä, kuvaus/ajo Yhdysvalloissa 13:13 minuuttia (englanniksi)
• Bitter Club International kotisivu, (saksaksi) tai (englanniksi)
• Intermeccanica Indra Coupé ja muita klassikkoautoja, Castle Coombe-moottorirata Isossa-Britanniassa, 0:29 min

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.