PROFILPELAJAR.COM

Prinssi Nikolaos
Syntynyt	22. tammikuuta 1872; Ateena, Kreikka
Kuollut	8. helmikuuta 1938 (65 vuotta); Ateena, Kreikka
Puoliso	suuriruhtinatar Jelena Vladimirovna
Lapset	Olga; Elizabeth; Marina
Suku	Glücksburg
Isä	Yrjö I
Äiti	Olga Konstantinovna
Uskonto	ortodoksi

Nikolaos (22. tammikuuta 1872 – 8. helmikuuta 1938) oli Kreikan ja Tanskan prinssi.^[1]

Suku ja koulutus

Hän oli Kreikan kuninkaan Yrjö I:n ja Venäjän Aleksanteri II:n sisarentyttären, suuriruhtinatar Olga Konstantinovnan kolmanneksi vanhin poika ja lapsista neljäs. Hänellä oli seitsemän sisarusta.

Nikolaos sai nuoruudessaan sotilaskoulutuksen käymällä kreikkalaisen Pireuksen sotilasakatemian.^[1]

Prinssi

Hän oli veljiensä Konstantinin ja Andreasin kanssa aktiivisesti mukana järjestämässä vuoden 1896 Ateenan olympiakisoja, jotka olivat modernin ajan ensimmäiset. Kesällä 1905 Norja erosi personaaliunionista Ruotsin kanssa, ja tällöin etsittiin Norjalle omaa kuningasta. Näissä keskusteluissa Kreikan prinssi Nikolaos oli yksi ehdokkaista. Lopputuloksena oli Nikolaoksen serkun Tanskan prinssi Carlin valinta Norjan kuninkaaksi. Nikolaoksen kannalta tilanteessa kielteistä oli ortodoksisuus ja läheiset siteet Venäjän hallitsijahuoneeseen.^[1]

Avioliitto ja jälkeläiset

Hän oli tavannut vuonna 1894 suuriruhtinatar Jelena Vladimirovna Romanovan, joka oli suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanovin ja saksalaissyntyisen suuriruhtinatar Maria Pavlovnan tytär. Jelenan isoisä oli keisari Aleksanteri II ja isoäiti keisarinna Maria Aleksandrovna. Nikolaos kosi ensimmäisen kerran Jelenaa tämän äidiltä vuonna 1900.

Nikolaos avioitui 29. elokuuta 1902 Tsarskoje Selossa suuriruhtinatar Jelena Vladimirovnan kanssa.

Nikolaokselle ja Jelenalle syntyi kolme lasta:

Olga (1903–1997), avioitui vuonna 1923 Jugoslavian prinssi Paulin kanssa.
Elisabeth (1904–1955), avioitui vuonna 1934 kreivi Carl Theodor Törring-Jettenbachin (1900–1967) kanssa. Heille syntyi kaksi lasta.

Marina (1906–1968), avioitui vuonna 1934 Kentin herttua, prinssi Georgen kanssa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Nikolaoksen veli Konstantin oli noussut kuninkaaksi vuonna 1913. Maailmansodan aikana Nikolaos vieraili äitinsä ja puolisonsa kotimaassa Venäjällä Pietarissa yhdessä nuoremman veljensä Kristoferin kanssa. Matkareitti Petrogradiin kulki Suomen kautta Haaparannan–Tornion kohdalta.^[2] Matkalla Venäjälle oli myös poliittista merkitystä, sillä vanhempi veli Konstantin halusi saada tukea keisarilliselta Venäjältä, sillä Venäjä oli käynnissä ollessa maailmansodassa osa entente-liittoumaa.^[3]

Maanpako

Nikolaos joutui lähtemään maanpakoon muun Kreikan kuningashuoneen kanssa heinäkuussa 1917, kun Konstantin syrjäytettiin saksalaismielisyyden takia pääministeri Eleftherios Venizelosin ottaessa poliittisen vallan tilanteessa suuntautuen entente-valtioiden liittoon, vaikka Konstantinin poika Aleksanteri tuli kuninkaaksi. Maanpakolaisuus ensin Sveitsissä ja myöhemmin Ranskassa oli Nikolaokselle ennen kaikkea keskittymistä taiteilijauraan, jolloin hän käytti nimeä ”Nicolas Leprince”. Oman taiteilijauransa lisäksi hän toimi maanpakolaisaikana piirustuksen ja maalauksen opettajana. Taiteilijaura ja siihen liittyvä opetustyö tarjosi Nikolaoksen perheelle tuloja, sillä hänen venäläistaustainen puolisonsa Jelena Vladimirovna oli Venäjän vallankumousten myötä menettänyt taloudellisen tukensa synnyinmaastaan Venäjältä. Hän oli monien muiden Romanov-sukulaisten lailla joutunut maanpakoon.

Nikolaos puolisonsa prinsessa Jelena Vladimirovnan ja kolmen tyttärensä kanssa.

Pääministeri Venizelos kärsi marraskuussa 1920 poliittisen tappion. Lisäksi Nikolaosin veljenpoika kuningas Aleksanteri oli kuollut apinanpureman aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Nikolaosin vanhempi veli, Aleksanterin isä, Konstantin palasi Kreikkaan kuninkaaksi joulukuussa 1920. Käynnissä olleessa Kreikan–Turkin sodassa käynnistyi toinen vaihe, jossa kreikkalaiset joukot hyökkäsivät syvemmälle Anatoliaan. Muiden Kreikan prinssien tavoin Nikolaos osallistui Kreikan armeijassa näihin sotatoimiin. Elokuuhun 1922 mennessä turkkilaiset ajoivat kuitenkin kreikkalaiset pois mannermaalta Anatoliasta. Kuningashuone leimautui vahvaasti syylliseksi tappioon. Näin joutuivat Kreikan kuningashuoneen jäsenet jälleen poistumaan Kreikasta.^[4] Myös Nikolaosille ja hänen perheelleen alkoi toinen maanpakolaisuusjakso.^[5]

Paluu Kreikkaan

Nikolaos palasi maanpakolaisuudesta takaisin Kreikkaan vuodenvaihteen 1936 jälkeen veljenpoikansa Yrjön palattua valtaan. Nikolaosin viimeiset vuodet olivat sairastelun leimaamat. Hän kuoli kaksi vuotta maanpakolaisuudesta paluun jälkeen sydänkohtaukseen helmikuussa 1938 ja haudattiin Tatóin palatsin alueelle.

Lähteet

John van der Kiste: Kings of the Hellenes – The Greek Kings, 1863–1974, s. 134–142. London: Sutton Publishing, 1994. ISBN 0750921471 (englanniksi)

Viitteet

↑ ^a ^b ^c Theo Aronson: A Family of Kings, s. 141–142. London: Cassell Edition, 1976. ISBN 0304296031 (englanniksi)
↑ J. Gustav Svanberg: Haparanda 1910–1920, Idyll och dramatik – Tornedaliga, no. 17. s. 141–142. Haparanda: Haparanda-Tornedalens Tryckeriaktiebolag, 1973. (ruotsiksi)
↑ Alan Palmer: The Royal House of Greece, s. 49, 56. London: Weidenfeld Nicolson Illustrated, 1990. ISBN 0297830600 (englanniksi)
↑ Van der Kiste: 125–128
↑ Van der Kiste: 134–142