Lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa prinsessa Olga vietti Kreikassa. Elämä muuttui ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Sodan aikana hän oleskeli pitkiä aikoja äitinsä kotona VenäjälläPietarissa tsaarin hovissa. Vuonna 1917 hänen isänsä prinssi Nikolaos perheineen joutui lähtemään vanhemman veljensä kuningas Konstantinin maanpakolaisuuden myötä myös maanpakoon. Asuinpaikkana heillä oli Sveitsi ja Ranska, jossa asuinpaikkana oli Pariisi. Seuraavaksi kuninkaaksi tullut hänen setänsä Konstantinin poika Aleksanteri kuoli tapaturmaisesti syksyllä 1920. Niinpä Konstantin palasi kuninkaaksi Kreikkaan, ja veli Nikolaos perheineen myös palasi takaisin Kreikkaan. Tätä aikaa Kreikassa kesti vain kaksi vuotta, jolloin Marina Kreikan kuningashuoneen jäsenenä joutui lähtemään jälleen maanpakolaisuuteen.[1]
Prinsessa Marinalla oli jo lapsuudessa ollut läheiset suhteet Englannin kuningashuoneeseen. Useat Euroopan kuningashuoneiden jälkeläiset olivat kuningatar Viktorian jälkeläisiä, jonka vuoksi suhteet Englannin kuningashuoneeseen olivat perhesiteitä. Pakolaisuudessa silloin elänyt prinsessa Marina kihlautui kuningas Yrjö V:n pojan, Kentin herttua Georgin kanssa vuonna 1934. Häät pidettiin LontoossaWestminster Abbeyssä marraskuun lopulla 1934. Häät ovat näihin päiviin asti viimeisimmät, joissa Englannin kuningashuoneen jäsen avioituu ulkomaisen prinsessan kanssa.
Kentin herttuapari vuonna 1934.
Prinsessa Marina, häiden jälkeen Kentin herttuatar, oli läheinen kuningasparin kanssa, erityisesti anoppinsa kuningatar Maryn kanssa. Aviopuoliso Kentin herttua Georg toimi tällöin Britannian armeijan palveluksessa. Kentin herttuaparille syntyi kolme lasta:
Herttuatar Marinan lähipiirissä tapahtui myös maailmansodan kestäessä suuria muutoksia, sillä vanhin sisko Olga, Jugoslavian prinssihallitsija Paulin puoliso, joutui poistumaan Jugoslaviasta saksalaisten hyökättyä maahan maaliskuussa 1941. Prinssi Paul vangittiin ja siirrettiin Kreikan kautta brittien haltuun. Puoliso prinsessa Olga ja kolme lasta seurasivat brittien valvomaa maanpakolaisuutta. Sisar-Olgan perhe siirrettiin ensin Keniaan ja syksyllä 1943 Etelä-Afrikkaan. Prinssi Paulin katsottiin siinä vaiheessa olevan Hitlerin johtaman Saksan myötäilijä.[1] Pakolaiseksi joutunutta prinssi Paulia ei päästetty Britanniaan, vaikka perhe ja heidän kuninkaalliset sukulaiset olisivat sitä halunneet. Prinsessa Olga pääsi käymään Britanniassa syksyllä 1942 sisarensa tukena, sillä nuorimman sisaren Marinan puoliso Kentin herttua Edward oli kuollut lento-onnettomuudessa elokuussa 1942.[2]
Brittiläinen Kultarannikko itsenäistyi maaliskuussa 1957 ja otti nimeksi Ghana. Itsenäisyysjuhlallisuuksissa Britanniaa edusti Kentin herttuatar Marina, joka kuvassa tapahtumien tanssitilaisuudessa Ghanan johtajan, pääministeri Kwame Nkrumahin kanssa.
Aviomiehensä kuoleman jälkeen herttuatar Marina jatkoi kuninkaallisten edustustehtäviensä hoitamista. Näkyvänä tehtävänä oli edustaa kuningashuonetta Wimbledonin tennisturnauksessa. Herttuatar Marina edusti kuningashuonetta Brittiläisen kansainyhteisön afrikkalaisvaltioiden, kuten Ghanan[3] ja Botswanan[4], itsenäistyessä 1950-luvun lopulla. Maailmansodan jälkeen hänen edesmenneen miehensä veljen tytär, tuleva kuningatar Elisabet II, avioitui Marinan serkun Prinssi Philipin kanssa.
Kentin herttuatar Marina elämä päättyi 61-vuotiaana elokuussa 1968. Kuolinsyynä oli aivokasvain. Hän asui siinä vaiheessa Kensingtonin palatsissa. Hänet on haudattu Englannin kuninkaallisille varattuun Frogmoren alueelle lähellä Windsorin linnaa.[5]
.jpg)
