Westminster Abbeyn vanhimpiin osiin kuuluva Pyx-kammio.Henrik VII:n kappelin kattoa
Perimätiedon mukaan paikalle perustettiin ensimmäinen pyhäkkö vuonna 616 kalastajan nähtyä näyn Pyhästä Pietarista. Tämä on epävarmaa, mutta paikalla oli varmuudella benediktiinimunkkien yhteisö jo ennen kuin Edvard Tunnustaja alkoi rakennuttaa kirkon ensimmäistä, romaanista tyyliä edustanutta versiota noin 1045–1050.
Edvard perusti 1040-luvulla kuninkaallisen palatsinsa Thamesjoen varrelle Thorney Islandina tunnetulle paikalle. Edvard päätti laajentaa munkkiyhteisön kirkkoa, jota alettiin kutsua nimellä ”west minster” erotuksena ”east minsteristä” eli St Paulin katedraalista.[2] Edvardin rakennuttama kirkko oli huomattavan kokoinen ja ristinmuotoinen, ja se vihittiin 28. joulukuuta 1065.[3] Edvardin kirkosta on enää jäljellä kryptan pyörökaaret ja massiiviset pylväät sekä pylväskäytävän Pyx-kammio.[2]
Henrik III määräsi 1245 kirkon rakennettaviksi uudestaan goottilaistyyliseksi. Uusi suunnitelma sai huomattavia vaikutteita aikansa ranskalaisista katedraaleista.[3] Henrikin kirkko vihittiin käyttöön 13. lokakuuta 1269, vaikka se oli vielä keskeneräinen.[2] Henrik kuoli kolme vuotta myöhemmin, ja kirkon vanha laiva oli käytössä pitkään. Laivaa alettiin rakentaa uudestaan vasta 1376, jolloin työn otti vastuulleen mestarimuurari Henry Yevele. Laiva valmistui 1517.[4]
Henrik VII rakennutti 1500-luvulla kirkkoon uuden Lady Chapel -kappelin, joka tunnetaan nykyään Henrik VII:n kappelina.[2] Sitä alettiin rakentaa 1503, mutta se valmistui vasta 1516.[5] Se edustaa perpendikulaarityyliä, ja se rakennettiin vanhemman kappelin paikalle. Uusi kappeli tunnetaan hienostuneesta viuhkaholvistaan.[3]
Sisänäkymää
Kirkon viimeisin laajennus tehtiin 1700-luvulla, kun sen läntiset tornit rakennettiin Nicholas Hawksmoorin suunnitelmien pohjalta. Ne valmistuivat 1745.[3] Tornit olivat aloitettu jo keskiajalla, mutta ne olivat silloin jääneet keskeneräisiksi.[2] Ne ovat myös varhaisia esimerkkejä uusgotiikasta.
Westminster Abbeyn sisätiloihin on tehty muutoksia vielä 1700-luvun jälkeenkin, ja kuorin istumapaikat ovat esimerkiksi vuodelta 1847. George Gilbert Scott puolestaan suunnitteli 20 vuotta myöhemmin uudestaan pääalttarin ja alttariseinät. John Loughborough Pearson restauroi 1880-luvulla poikkilaivan julkisivun.[3]
Toista maailmansotaa ennen monet Westminster Abbeyn taide-esineistä ja arkistoista siirrettiin turvaan ja kuninkaallisten hautojen suojaamiseksi käytettiin noin 60 000 hiekkasäkkiä. Pahimmat vauriot kirkkoalue sai yöllä 10.–11. toukokuuta tapahtuneissa pommituksissa.[6] Vauriot kuitenkin korjattiin pian sodan jälkeen.[3]
Ensimmäinen Westminster Abbeyssä kruunattu kuningas oli varmuudella Vilhelm Valloittaja, jonka kruunajaiset olivat 25. joulukuuta 1066. Harald Godwininpoika saatettiin kruunata kirkossa jo häntä ennen. Vilhelm Valloittaja saattoi valita Westminster Abbeyn, koska se vahvisti hänen asemaansa Edvard Tunnustajan seuraajana. Vilhelmin jälkeen kahta lukuun ottamatta kaikki Englannin monarkit ovat kruunattu Westminster Abbeyssä. Lapsikuningas Edvard V murhattiin ennen kruunajaisia, ja Edvard VIII erosi ennen niitä.[7]
Westminster Abbeyyn on haudattu 30 kuningasta ja kuningatarta. Ensimmäisenä Edvard Tunnustaja, jonka suuri hautamuistomerkki on aivan pääalttarin takana.[8] Muut monarkkien haudat ovat joko Edvardin haudan vieressä tai Henrik VII:n kappelissa. Vuonna 1760 kuollut Yrjö II on viimeisin sinne haudattu kuningas. Tämän jälkeen monarkkien viimeiseksi leposijaksi vaihtui Windsorin linna.[3]
Englannin tasavallan perustaja, lordiprotektori Oliver Cromwell haudattiin Westminster Abbeyyn 1658. Kolme vuotta myöhemmin, kun monarkia oli palautettu, Cromwellin ruumis poistettiin kirkosta ja revittiin kappaleiksi.
