Meshuggah esiintymässä Rock am Ringissä vuonna 2018. Yhtye vasemmalta oikealle: Per Nilsson, Tomas Haake (rummuissa), Mårten Hagström, Jens Kidman, Dick Lövgren
Meshuggah on ruotsalainen extreme metal -yhtye, joka musiikissa yhdistää jazz-tyylisiin vivahteisiin polyrytmejä. Yhtye on perustettu vuonna 1987RuotsinUumajassa. Sen erikoinen tyyli soittaa metallimusiikkia on herättänyt vuosien varrella suurta kiinnostusta. Yhtyeen musiikki on hyvin tarkasti rytmitettyä ja yleensä melko vaikeasti avautuvaa. Meshuggahin genreä onkin joskus kutsuttu monimutkaisen rytmittelyn ja vaihtoehtoisten tahtilajien käytön takia "matematiikkametalliksi". Yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä 1980-luvulla ja on sittemmin esiintynyt muun muassa Toolin kanssa.
Nimi Meshuggah juontuu Euroopan juutalaisten puhumasta jiddišin kielen sanasta meshugge, joka tarkoittaa 'hullua'.[1]
Myös nimellä Psykisk testbild tunnettua levyä painettiin vain tuhat kappaletta 12-tuumaisena vinyylilevynä ja sitä myytiin vain paikallisessa Garageland-liikkeessä.[4] Musiikillisesti yhtyeen suurin vaikuttaja oli niihin aikoihin Metallica, jolla oli merkittävä vaikutus yhtyeen kappaleisiin. Albumin kappaleet ovat Meshuggahin myöhempään tuotantoon verrattuna paljon yksinkertaisempia, vaikka Meshuggahille ominaisia progressiivisia vaikutteita, kuten tahtilajien vaihdoksia sekä polyrytmejä, kappaleissa onkin.[2]
Yhtyeen rumpali vaihtui ensimmäisen EP:n julkaisun jälkeen. Niclas Lundgren sai lähteä, ja tilalle otettiin örnsköldsvikiläinenTomas Haake. Samoihin aikoihin yhtye solmi levytyssopimuksen saksalaisenmetalliyhtyeiden julkaisuihin erikoistuneen levy-yhtiö Nuclear Blastin kanssa, jonka kautta julkaistiin yhtyeen ensimmäinen täyspitkä albumi Contradictions Collapse. Vuonna 1991 ilmestynyt LP-vinyylilevy myi huonosti, koska levy-yhtiö ei edistänyt levyn myyntiä millään lailla.[2] Sen jälkeen yhtyeen laulaja ja kitaristi Jens Kidman jättäytyi rytmikitaristin tehtävistä, koska halusi keskittyä laulamiseen. Rytmikitaristin tehtäviin otettiin Mårten Hagström,[3] joka oli koulun kuudennella luokalla soittanut yhtyeen rumpalin Tomas Haaken kanssa samassa yhtyeessä.[2] Uudella kokoonpanolla julkaistiin vuonna 1994 yhtyeen toinen EP-levy None.
Puuseppänä toimineelta Fredrik Thordendalilta irtosi noihin aikoihin työonnettomuudessa pala sormenpäätä ja Tomas Haake vahingoitti kätensä hiomakoneonnettomuudessa.[1] Niinpä yhtye ei toiminut muutamaan kuukauteen, mutta uuden albumin äänitykset aloitettiin pian Thordendalin ja Haaken parannuttua. Selfcaged-niminen EP nauhoitettiin huhti-toukokuussa 1994 Garagelandin studiolla Uumajassa,[5] mutta onnettomuuksien takia sen julkaisu lykkääntyi seuraavaan vuoteen.[3]
Destroy Erase Improve (1995–1997)
Alkuvuodesta 1995 Meshuggah lähti lyhyelle Euroopan-kiertueelle, jonka jälkeen yhtye palasi Ruotsiin Uppsalaan Soundfront-studiolle, jossa helmikuun aikana äänitettiin toinen täyspitkä albumi.[1]Destroy Erase Improve julkaistiin 12. toukokuuta1995.[6] Albumin musiikki on Meshuggahille hyvin tyypillistä progressiivisine vaikutteineen, ja se sisältää muutamia yhtyeen suosituimpia kappaleita, kuten "Future Breed Machine" ja "Soul Burn". Albumi sai myös kriitikoilta hyvää palautetta.[1]
Destroy Erase Improven jälkeen Meshuggah lähti uudelle kiertueelle amerikkalaisen metalliyhtye Machine Headin kanssa. Machine Headin kitaristi Robert Flynn loukkasi kiertueella kätensä, joten Meshuggahin Mårten Hagström korvasi Machine Headin esiintymisissä Flynniä. Myös Meshuggahia kohtasi suuri takaisku, kun basisti Peter Nordin sairastui ja hänet jouduttiin lennättämään takaisin Ruotsiin.[2] Machine Headin basisti Adam Duce olisi puolestaan suostunut soittamaan Meshuggahin kanssa, mutta yhtye päätti jatkaa kvartettina.[2] Osassa esiintymisistä Thordendal soitti bassoa kitaravahvistimensa kautta, ja osassa Hågström laski kitaraefektillä kitaransa vireen oktaavia alemmas.[1]
Palattuaan kiertueelta Machine Headin kanssa Meshuggah lähti uudelle kiertueelle, tällä kertaa ruotsalaisen rapcore-yhtye Clawfingerin kanssa. Kiertue suuntautui Skandinaviaan ja Saksaan. Yhtye soitti kiertueen alkupuolella ilman basistia, koska Peter Nordin jätti yhtyeen. Meshuggahin kiertueen loppuajaksi otettiin myöhemmin soittamaan Charta 77 -yhtyeen basisti Gustaf Hielm. Vielä ennen Ruotsiin paluuta Meshuggah soitti kuukauden pituisen kiertueen Hypocrisyn kanssa.[1]
Dick Lövgren vuonna 2008
Yhtyeen kitaristi Fredrik Thordendal aloitti vuonna 1996 oman sooloprojektinsa nimellä Fredrik Thordendal's Special Defects. Thordendal nauhoitti yhtyeineen albumin Sol Niger Within, joka julkaistiin lopulta pitkien nauhoitussessioden jälkeen maaliskuussa 1997 Skandinaviassa ja huhtikuussa Japanissa.[1] Vasta tämän jälkeen Meshuggah pääsi nauhoittamaan uutta albumia. Lopulta vuoden 1997 lopulla julkaistiin EP The True Human Design, joka sisältää aiemmin julkaisemattoman "Sane" -demokappaleen, kolme eri versiota kappaleesta "Future Breed Machine" ja kaksi bonuskappaletta. EP:n nimi keksittiin vasta jälkeenpäin, kansikuvan luomisen jälkeen.[7] Basistin puuttumisen takia kitaristi Thordendal soitti myös albumin bassoraidat.
Chaosphere, Rare Trax ja Nothing (1998–2002)
Tammikuussa 1998 aiemminkin Meshuggahin kanssa kiertueilla soittanut Gustaf Hielm liittyi yhtyeeseen.[2] Ensimmäinen julkaisu Hielmin kanssa oli saman vuoden joulukuussa julkaistu Chaosphere.[1] Se saavutti suuren suosion niin fanien kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Chaospheren kappaleet sisältävät paljon melkein yhtyeen tavaramerkiksikin muodostunutta polyrytmiikkaa. Rumpali Haaken kuullaan soittavan levyllä samaan aikaan monia epätavallisia polyrytmejä, kuten 4/4- ja 23/16-rytmit, ja siksi Meshuggahin musiikkityyliä jotkut alkoivat kutsumaan "matikkametalliksi".[1]Chaospheren julkaisun jälkeen myös Yhdysvalloissa alettiin kiinnostua Meshuggahista, ja siksi jo peruttu Yhdysvaltain-kiertue korvattiin uudella kiertueella.[2]
Vuoden 2000 alussa alkoi liikkua huhuja uuden levyn julkaisemista. Vuonna 2001 julkaistiin albumi Rare Trax, joka ei kuitenkaan sisältänyt uutta materiaalia, vaan harvinaisia Meshuggahin nauhoittamia kappaleita, muun muassa Meshuggah-EP:n kappaleet ja aiemmin julkaisemattomia demoversioita.[2]
Meshuggah teki läpimurron, kun yhtye pääsi vuonna 2001platinaa myyneen metalliyhtye Toolin kanssa kiertueelle. Yhtyeet esiintyivät yli sadalletuhannelle ihmiselle ympäri Yhdysvaltoja,[2] mikä toi yhtyeelle paljon julkisuutta. Osittain tämän ansiosta 6. elokuuta2002 julkaistua Nothing -albumia myytiin Pohjois-Amerikassa yhteensä noin 100 000[8] ja jo ensimmäisellä viikolla 6 500 kappaletta,[1] millä se nousi 24. elokuutaBillboard 200 -listalla sijalle 165.[9] Meshuggahista tuli näin ensimmäinen Nuclear Blast -levy-yhtiön yhtye, joka on päässyt kyseiselle listalle.[1]
Jens KidmanPrahassa vuonna 2008. Hän käyttää usein esiintyessään ilmettä, jossa katsoo ylös etteivät silmien iirikset näy.
Meshuggah sai uuden basistin helmikuussa 2004, kun In Flamesissakin soittanut[12]Dick Lövgren liittyi yhtyeeseen.[1] Ensimmäinen Lövgrenin kanssa nauhoitettu albumi Catch Thirtythree ei ollut listoilla yhtä menestyksekäs kuin sitä edeltänyt albumi Nothing. Vaikka Catch Thirtythree myi ensimmäisellä viikolla viitisensataa enemmän kuin Nothing, se ei päässyt lopulta kuin sijalle 170 Billboard 200 -listalla.[13] Albumin julkaisua seurasivat Euroopan- ja Yhdysvaltain-kiertueet.[1]
Meshuggahin vuonna 2008 julkaistu albumi obZen on yhtyeen tähän mennessä kaupallisesti menestyksekkäin albumi. Albumia myytiin Yhdysvalloissa ensimmäisellä viikolla 11 400, ja yhteensä sitä on myyty pelkästään Yhdysvalloissa yli 50 000 kopiota.[14] Näillä myyntiluvuilla albumi pääsi Billboard 200 -listalla korkeimmillaan sijalle 59,[15] joka on Meshuggahin paras sijoitus kyseisellä listalla.
Yhtyeen ensimmäinen DVD -julkaisu Alive julkaistiin 5. helmikuuta2010 Euroopassa ja 9. helmikuuta Yhdysvalloissa. Alive käsittää 105-minuuttia kuvamateriaalia ja yli tunnin verran livemusiikkia julkaistuna CD+DVD -digipak-muodossa. Kaikki albumin livemateriaali on kuvattu yhtyeen vuosien 2008 ja 2009 välisiltä Yhdysvaltain-, Kanadan- ja Japanin-kiertueilta. Lisäksi albumi sisältää aiemmin julkaistun "Bleed" -kappaleen musiikkivideon ja videon tekoprosessia kuvaavan Making Of -videon.[18] Alkuvuodesta 2010, tammi-maaliskuun välillä yhtye kiersi Alive -kiertuenimen alla Euroopan kautta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[19]
Meshuggah ilmoitti 4. tammikuuta2012 kauan odotetun uuden albumin olevan valmis. Yhtyeen kahdeksas täyspitkä, kymmenen kappaletta sisältävä, 54-minuuttinen Koloss -albumi julkaistaan Euroopassa 26. maaliskuuta 2012 ja Yhdysvalloissa päivää myöhemmin.[20][21] Albumin kansikuva ja kappalelista julkistettiin 17. tammikuuta. Rumpali Tomas Haaken mukaan albumi tulee aiempaan tapaan poikkeamaan aiemmasta tuotannosta musiikillisesti ja sanoo yhtyeen todella onnistuneen siinä, mihin albumilla pyrittiin.[21]Guitar World-lehden vuoden 2011 haastattelussa kitaristi Fredrik Thordendalilta kysyttäessä yhtyeen uusista kappaleista, hän mainitsi, että myös kappaleiden kirjoittamisessa yhtye on koittanut aina edetä erilaiseen suuntaan. Thordendalin mukaan uusimpia kappaleita kirjoittaessa yhtyeen jäsenet ovat toimineet entistä vähemmän yhdessä, sekä pyrkineet parantamaan jo valmiita kappaleita entisestään. Tämän vuoksi hän ajattelee uusimman albumin olevan yhtyeen tähän mennessä paras.[22]
obZenin kappale "Bleed" on hyvä esimerkki yhtyeen polyrytmisistä ja matalista 8-kielisillä kitaroilla soitetuista riffeistä ja Jens Kidmanin laulutyylistä. Rumpali Haaken rumputyöskentely kappaleessa on saanut positiivista kritiikkiä musiikkijournalisteilta.
Meshuggahin musiikki on kehittynyt ajan mittaan paljon, ja siksi sitä on luonnehdittu monin eri musiikkityylein. Yhtyeen musiikkia yleisesti kuvaavana kattoterminä voidaan pitää avant-garde metal eli experimental metal -tyylilajia.[23][24][11][3] Muita yleisesti käytettyjä Meshuggahin musiikkia kuvaavia tyylisuuntauksia ovat thrash metal[3][25] tai sen alalaji post-thrash[26] eli groove metal sekä death metal.[24][27] Polyrytmisyydensä ja monimutkaisuudensa vuoksi yhtyeen musiikkia on jossain määrin kutsuttu myös progressiiviseksi metalliksi[28][29] ja matematiikkametalliksi.[30][3]
Meshuggahin musiikille ominaista on polyrytmiikka,[31] nopeat tahti- ja sävellajien muutokset,[32]synkooppirytmit[33] ja vapaasti soitetut jazz -vaikutteiset kitarasoolot.[34] Tämänlaista tyyliä edustavat yhtyeen albumeista eniten Destroy Erase Improve, Chaosphere ja obZen. Meshuggahin alkuaikojen musiikki oli paljon yksinkertaisempaa[2] ja raskaampaa, ja Chaospheren ja obZenin välinen tuotanto kokeilevampaa, Meshuggahin muusta tuotannosta poikkeavaa.[35]
Fredrik Thordendal soittamassa 8-kielistä kitaraa vuonna 2008.
Soittimet
Yhtyeen soittimilla, pääasiassa kitaroilla, on suuri vaikutus yhtyeen musiikkiin. Kitaristit Fredrik Thordendal ja Mårten Hagström ovat Meshuggahin alkuajoista asti käyttäneet 7-kielisiä kitaroita. Thordendal hankki ensimmäisen Ibanezin 7-kielisen Universe-kitaransa jo 1990,[36] ja sen jälkeen yhtye on käyttänyt pääasiassa 7-kielisiä kitaroita. Kun yhtye myöhemmin haki kappaleisiin tummempaa sointia, he ottivat yhteyttä ruotsalaisen Nevborn Guitars -yhtiön Fredrik Nevborniin, joka ehdotti 8-kielisten kitaroiden rakentamista. Meshuggahille valmistetut kitarat toivat yhtyeen kappaleisiin lisää mahdollisuuksia ja tummempaa sointia. Kitarat toimivat hyvin studio-oloissa mutta eivät esiintymisissä, koska ne eivät pitäneet hyvin virettä, joten Ibanez teetti kitaristeille uudet 8-kieliset kitarat. Ensimmäisiä Ibanezin 8-kielisiä kitaristi Hagström on kehunut parhaiksi, mitä heillä on ollut.[12]
Koska kitaristeilla oli 8-kieliset kitarat, yhtyeen piti hankkia myös basso, jossa on lisäkieliä. Basisti Dick Lövgrenin 5- ja 6-kieliset bassot on tehnyt Warwick.[37]
Rumpali Tomas Haake käyttää Sonorin rumpuja, Axisin pedaaleja, Vic Firthin kapuloita ja Evansin kalvoja.[38]Catch Thirtythree -albumilla Haake ei itse soittanut rumpuja, vaan ne ohjelmoitiin[39]Ezdrummer-tietokoneohjelmaa käyttäen.[40] Haake on kylläkin itse soittanut kyseisessä ohjelmassa käytettyjen rumpujen sampleäänet.[41]
Laulu ja sanoitukset
Jens Kidman laulamassa
Meshuggahin ainoa nykyisessä kokoonpanossa esiintyvä perustajajäsen on laulaja Jens Kidman, joka on laulanut yhtyeessä sen perustamisesta asti. Kidman on käyttänyt laulussaan aina murinatekniikkaa, vain kerran poiketen tyylistään laulamalla puhtaalla äänellä None-EP:n "Ritual" -kappaleella. Kidman on muunnellut laulamistyyliään eri kappaleiden välillä hardcore-tyylisiä karjaisuja ja robottimaista death metal -murinalaulua sekoittaen.[31][42][43] Yhtyeen kappaleilla "Sublevels" (Destroy Erase Improve), "The Exquisite Machinery of Torture" (Chaosphere), "Spasm" (Nothing) "Disenchantment", "Re-Inanimate", "Mind's Mirrors", "Shed", "Dehumanization" (Catch Thirtythree) sekä "Dancers to a Discordant System" (ObZen) kuullaan myös rumpali Tomas Haaken puhelaulua.[44]
Meshuggahin kappaleiden sanoitukset ovat usein esoteerisiä,[3] ja filosofisia. Sanoituksissa käytettyjä teemoja ovat mm. eksistentialismiNothing-albumilla[45] sekä koneiden ja organismien yhdistäminen ihmiskunnan evoluutiona Destroy Erase Improve -albumilla[42]. Vaikka Meshuggah ei varsinaisesti kirjoita konseptialbumeita,[11] on niiden sanoituksissa kuultavissa yhtenäisyyksiä albumeittain. Rumpali Tomas Haake, joka kirjoittaa suurimman osan kappaleiden teksteistä elokuvien ja kirjojen innoittamina,[46] sanoo Catch Thirtythreen sanotuksien kuvaavan "elämän ja kuoleman paradokseja, negaatioita ja ristiriitoja"[47] ja obZenin sanojen käsittelevän ihmisen synnynnäistä pahuutta.[48] Albumin nimi obZen on muunneltu englannin kielen sanoista obscene (suom.hävytön) ja Zen. Latinassa etuliite ob tarkoittaa jonkin vastaista; näin ollen obZen tarkoittaa "Zenin vastaista".[48]
Saavutukset
Meshuggah on saanut paljon huomiota erikoisen metallimusiikkityylinsä ansiosta. Musiikkilehti Alternative Press on nimennyt Meshuggahin merkittävimmäksi metallimusiikkiyhtyeeksi.[49] Myös arvostettu musiikkilehti Rolling Stone on nostanut yhtyeen kymmenen tärkeimmän metalliyhtyeen joukkoon.[50][51] Yhtyeen jäseniä on kehuttu taidokkaiksi soittajiksi ja alan virtuooseiksi.[52][31][53][54] Merkittävimmän henkilökohtaisen tunnustuksen on saanut rumpali Tomas Haake, joka valittiin vuonna 2008 arvostetun Modern Drummer -lehden lukijoiden palstalla parhaaksi rumpaliksi metallikategoriassa.[55]
Yhtyeen albumeista Nothing, Catch Thirtythree ja obZen ovat olleet menestyksekkäimpiä. Ne kaikki ovat yltäneet Billboard 200 -listalle[56] ja olleet ehdokkaina ruotsalaisen musiikkialan Grammis -palkinnon saajaksi.[57][58]
