Tämä artikkeli käsittelee panssarintorjuntavaunua. Marder on myös rynnäkköpanssarivaunu.
| Marder II |
|---|
Marder II |
| Valmistushistoria |
|---|
| Valmistusmaa |
Saksa |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Pituus |
|
| – putki edessä |
6,36 m |
| – pelkkä runko |
? m |
| Leveys |
2,28 m |
| Korkeus |
2,2 m |
| Taistelupaino |
10,8 t |
| Telaketjut |
? |
| Maksiminopeus |
|
| – tiellä |
40 km/h |
| – maastossa |
20 km/h |
| Toimintasäde |
190 km |
| Pääase |
Pak 40/2-panssarintorjuntatykki |
| Muu aseistus |
1 MG34 tai MG42-konekivääriä |
| Panssarointi |
5–35 mm |
| Moottori |
Maybach HL62TRM (bensiini) |
| – hevosvoimat |
140 hv |
| – kilowattia |
103 kW |
| Miehistö |
3-4 |
| Infobox OK |
Marder II (suom. näätä) (7,5 cm Panzerabwehrkanone 40/2 auf Fahrgestell Panzerkampfwagen II (Selbstfahrlafette), Sd.Kfz. 131 ja Sd.Kfz. 132) oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen panssarintorjuntavaunu.
Kehitys
Panzerkampfwagen II suunniteltiin, koska keskiraskaiden vaunujen tuotanto viivästyi. Niitä käytettiin taisteluissa vuosina 1939–1942. Sen 20 mm tykki pystyi tuhoamaan T26-vaunun 500 metrin matkalta ja BT-sarjan vaunut sadan metrin matkalta. Se itse taas oli helppo tuhota kaikilla konekivääriä raskaammilla aseilla. Kun kävi ilmi, ettei Panzer II enää kelvannut ensilinjan vaunuksi, päätettiin sen runkoa käyttää asealustana. Ensiksi valmistettiin uusitulla telapyörästöllä varustettua Sd.Kfz 132 -vaunua jossa oli aseena sotasaaliiksi saatu neuvostoliittolainen 76,2 mm kenttätykki. Myöhemmässä Sd.Kfz 131 -versiossa käytettiin hyväksi Pz II -vaunusta tuttua alustaa, jossa oli aluksi 50 mm panssarintorjuntatykki, kunnes se vaihdettiin parempaan 75 mm PAK 40 -tykkiin. Tykkiä suojasi 10 mm panssari. Vaunu sai nimen Marder (suom. näätä). Valmistus päättyi vuonna 1943, mutta vielä vuonna 1944 muutettiin muutamia vaunuja.
Taistelussa
Vaunu oli pienen kokonsa ansiosta hyvin liikkuva ja samalla tehokas taistelussa. Se pystyi tuhoamaan kaikki liittoutuneiden panssarivaunutyypit lukuun ottamatta raskaita Josef Stalin -panssarivaunuja. Vaunussa oli 37 ammusta tykille ja 600 ammusta konekiväärille. Suurinta osaa vaunuista käytettiin itärintamalla, mutta saksalaiset käyttivät sitä kaikilla muillakin rintamilla paitsi pohjolassa. Myöhemmin vaunun miehistöä vähennettiin kolmeen henkilöön miespulan vuoksi. Myöhemmin sodan kestäessä muutama vaunu varustettiin infrapunatähystyslaitteistolla, mikä mahdollisti taistelun pimeässä. Vaunuja valmistettiin yhteensä 1 217 kappaletta.
Lähteet
- Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 136. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9
